Kun uudenlaisia pienosuuskuntia alettiin joukolla perustaa Suomessa 1990-luvun puolivälin paikkeilla, puhuttiin tiedotusvälineissä, ainakin valistuneimmissa sellaisissa, uusosuuskunnista ja osuustoiminnan uudesta aallosta. Pellervon nettisivuilta löytyvän tilaston mukaan parhaimpina vuosina silloin perustettiin yli 260 uutta osuuskuntaa, oman muistikuvani mukaan enemmänkin.

Ainakin alussa osuuskuntia perustettiin ennen kaikkea työkaluksi työttömyyden torjuntaan, maa kun oli ennen näkemättömän laman kourissa. Kasvaneen neuvontatarpeen tyydyttämiseksi synnytettiin eri puolille yleensä projektirahoin toimineita osuustoiminnan kehittämiskeskuksia ja neuvontapisteitä.

Ajan myötä osuuskuntamuotoa opittiin hyödyntämään myös muuten kuin työttömien työllistämisessä. Monet eri alojen asiantuntijat, kulttuuriosaajat, paikalliskehittäjät ja muut ammattilaiset, erityisesti nuoret, ovat omaksuneet yhdessä yrittämisen omaksi tavakseen harjoittaa yrittäjyyttä.

Edellisen laman mentyä ja työllisyystilanteen parannuttua osuuskuntien perustaminen kuitenkin väheni merkittävästi. Viime vuosina uusien osuuskuntien määrä on ollut lähempänä 150:tä kuin kahta sataa.

Myös kehittämiskeskukset ja neuvontapisteet hävisivät, eikä uusia juuri ole saatu syntymään. Vain Tampereen seudulla on sinnitelty kaikki kuluneet 12 vuotta. Ainakin omalla kohdallani myös osuustoimintaneuvonnan kysyntä on viime vuosina ollut hyvin vähäistä, en sitä tosin ole aktiivisesti tarjonnutkaan.

Kuluvan talven aikana on kuitenkin syntynyt taas aivan uutta liikettä. Erilaiset kehitysyhtiöt ja koulutuksen järjestäjät ovat alkaneet ottaa yhteyttä ja pyytäneet puhumaan osuustoiminnasta.

Jostain syystä myös monet vanhat tutut osuuskunnat vuosien takaa ovat pitkästä aikaa kutsuneet kylään ja pyytäneet neuvoja sääntöjen päivittämiseen, passiivisten jäsenten ongelmaan, kuka mihinkin. Työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti mittavan hankkeen osuustoimintaosaamisen lisäämiseksi yritysneuvojien piirissä. YK on julistanut vuoden 2012 osuustoiminnan vuodeksi.

Nykyisessä työssäni ei aika aivan kaikkeen riitä, tai sitä ei vain jaksa joka paikkaan revetä, mutta ilolla olen tervehtinyt uudelleen virinnyttä kysyntää erityisesti uusien hankkeiden tiimoilta. Erityisen riemukasta oli nyt eräänä kevättalvisena iltana käydä Kotkassa puhumassa luovien alojen osaajille yhdessä Osuuskunta Lilithin Kikke Heikkisen kanssa. Edellisestä yhteisesiintymisestämme olikin kulunut jo kymmenkunta vuotta.

Valitettavasti uudella aktivoitumisella taitaa nytkin olla tekemistä työttömyysprosenttien nousun kanssa. Jotenkin tässä tulee Déjà Vu -tunne, tämän olen kokenut ennenkin.

Näyttäisi siltä, että alkamassa on jonkinlainen osuustoiminnan vielä uudempi aalto. Edellisen kuohunnan kokemuksista on nyt syytä ottaa opiksi, kaikkia virheitä ei kannata toistaa.

1990-luvulla syntyi tai synnytettiin lukuisia osuuskuntahankkeita, joilla näin jälkikäteen arvioituina ei oikeasti ollut menestymisen edellytyksiä. Mitenkään suurella innolla en lähtisi kokoamaan osuuskuntaa pelkästään siitä lähtökohdasta, että ryhmän jäsenet ovat TE-toimiston kirjoissa työttöminä työnhakijoina ja saattavat haluta työllistää itsensä osuuskuntayrittäjinä.

Pitkään toimineet ja hyvin menestyneet pienosuuskunnat taitavat valtaosin olla yhteen tai muutamaan toimialaan keskittyneitä, ja joka tapauksessa sellaisia, joiden tuotteilla tai palveluilla on ollut markkinoilla aitoa kysyntää. Yrityksen ansaintalogiikka on saatu kuntoon. Neuvonnassa kannattaa keskittyä ennen kaikkea siihen, että kyseessä tulee olla yritystoiminta - ja vaatia alkavalta yritykseltä aina kunnon kannattavuuslaskentaa ja talouden suunnittelua.

Osuuskuntamuodon tarkoittama yhteisyrittäjyys ja sen erityisvaatimukset ovat toki edelleen tärkeitä, mutta ne eivät saa olla harkinnan pääpainopiste. Osuuskunta on yritys. Normaalit yritystoiminnan taloudelliset edellytykset on hankkeista löydyttävä ennen kuin aloittaminen kannattaa. Tämä kannattaa kaikkien neuvojien ja kouluttajien pitää mielessä.

Jukka Pötry

| Sivun alkuun |