Demokratia siisti tapojaan

Tämän kevään eduskuntavaalien vaalitaistelua varjostivat vielä ikävästi edellisten vaalien vaalirahoitussotkut. Suomalainen osuustoiminta näyttää kuitenkin ainakin toistaiseksi välttäneen sen pahimmat karikot. Tosin loppuselvitykset tämän kevään vaaleista ovat vielä edessäpäin ja yllätyksiä saattaa paljastua.

Valtamedia vahvoine resursseineen on viime vuosina erityisen aktiivisesti yrittänyt saada poliitikkoja kiipeliin kaikista vähänkin epäilyttävistä kytkyistä. Sellaisia löytyy erityisesti kuntien kaavoituspäätöksissä, joissa yritysten ja yhteiskunnan intressit aina risteävät.

Takavuosien melkoisen hulvattomaan rahavirtaan etenkin pääkaupunkiseudun gryndereiltä poliitikoille ja valtapuolueille ei kuitenkaan liene enää paluuta.

Vaaliraha toimi itseään vastaan

Edelliset eli vuoden 2007 eduskuntavaalit jäivät vielä Suomen poliittiseen historiaan hullun vaalirahoituksen ansiosta. Lähes kaikille siihen osallistuneille pelureille kävi sittemmin enemmän tai vähemmän huonosti. Aivan kaikkia oikeusjuttuja ei vieläkään ole lopullisesti ratkaistu.

Kiinteistöjen kehittäminen ja myönteisten kaavoituspäätösten saanti isoimmille vaalirahoittajille lopulta vain vaikeutui.

Ja tukirahaa saaneet poliitikot ja puolueet keräsivät puolestaan paljon julkisuutta, joka osoittautui heille poikkeuksellisen ikäväksi. Monien poliitikkojen huonomuistisuus tässä asiassa herätti kansalaisten huomiota.

Tosiasiassa nykyistä uutta, tiukempaa lainsäädäntöä olisi tarvittu jo vuonna 2007. Mutta puolueet silloin joko nukkuivat tässä – tai ne suorastaan kilpailivat siitä, mikä puoluetoimisto saa kerätyksi kokoon kaikkein suurimman vaalikassan löyhimmillä lupauksilla.

Moniin muihin länsimaihin verrattuna Suomi heräsi asiassa turhan myöhään, mutta sitten sitäkin isommalla rytinällä.

Viime vuosien kohu on entisestään lisännyt myös osuustoimintayritysten varovaisuutta puoluepolitiikan suhteen. Kohu johti nyt vaalibudjettien selvään pienentymiseen. Se näkyi tänä keväänä etenkin kalliin tv-mainonnan suppeutena.

Uusi tilanne pakotti myös puolueet uudistamaan toimintaansa. Myös muutamat puolueiden johtopaikat pantiin skandaalin keskellä kiertoon. On ollut pakko palata käytännössä enemmän puoluetoiminnan eli kansanliikkeiden juurille. Yhdysvaltojen presidentiksi nousseen Barak Obaman sosiaalista mediaa onnistuneesti hyödyntäneen vaalikampanjan kokemuksista otettiin nyt Suomessakin opiksi.

Demokratian toimivuuden kannalta tämä on hyvää ja terveellistä kehitystä. Pelkästään paksulla lompakolla ja mielikuvamarkkinoinnilla eduskuntaan ei yleensä pääse. Mielikuvamarkkinointi on todellisuudessa usein pelottavan tyhjää.

Suurten ot-yritysten vaalirahoitus on ollut yleensä muutaman tuhannen tai enintään jonkun kymppitonnin euron haarukassa suurillekin puolueille. Eli ne näyttäisivät hyvin olevan yleisen hyväksyttävyyden rajoissa. Viime vuosien mediakirjoittelussa havaitsemani isoin tuki suuntautui Tradekalta vasemmistopuolueille, mutta sekin lienee osuuskunnan jäsenistön enemmistön hyväksyttävissä olevissa raameissa.

Takavuosien ja -vuosikymmenten menoon verrattuna vaalirahoitus näyttäisi siis siistiytyneen.

Tänä keväänä monet suuret ot-yritykset ovat ilmoittaneet tukevansa yliopistojen ja korkeakoulujen toimintaa merkittävillä summilla, vaikka olemme eläneet keskellä poikkeuksellisen kiihkeää vaalikevättä. Tällaisia uutisia on saatu ainakin OP-Pohjola -ryhmästä, Metsäliitosta, Valiosta ja Tapiolasta.

Valittajat hyödyntävät mediaa

Varsinkin ot-yritysten pienet tai suuret kilpailijat ovat usein valittaneet kuntien tekemistä liikepaikkapäätöksistä. Siinä taistelussa on käytetty myös mediaa sumeilematta hyväksi. Viime vuosikymmenen aikana erityisen vahvasti uuteen investoinut S-ryhmä on nostettu kritiikin kärkeen esimerkiksi Yleisradion MOT-ohjelmassa, Kauppalehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Mutta tehdyt valitukset ovat oikeudessa yleensä kaatuneet. Silloin otsikot ovat olleet monin verroin pienempiä – tai ne on kuitattu hiljaisuudella.

Myös jääviyssäännökset ovat kunnissa pääsääntöisesti toimineet aivan kuten on tarkoitettu. Mutta silti valppautta niissä tarvitaan jatkuvasti kuten esimerkiksi asiasta Pellervo-Seuran valtuuskunnalle joulukuussa asiasta alustanut ministeri Lauri Tarasti korosti.

Näyttää siltä, että suomalaisella osuustoiminnalla on näissä kysymyksissä ollut mukana matkassa sekä onnea että viisautta.

Lähivuosina ot-yritysten kannattaa aiempaa selvemmin hakea voimaa omista juuristaan ja nimenomaan jäsenistöstään. Niistä on aikojen vaihtelusta huolimatta pystyttävä aina pitämään hyvää huolta. Jos osuustoimintayritysten oma jäsenistö on laajasti tehtyjen linjausten takana, niin kilpailijat eivät meitä pysty koskaan voittamaan.

Valtamedia nosti Soinia

Perussuomalaisten nousu on ollut paljolti juuri median ja galluppien yhteispeliä, jossa molemmat ovat tukeneet toisiaan. Pohjalla on toki kansalaisten kokemaa eriarvoistumisen nousua ja päättäjäeliitin etääntymistä omille ns. eurofoorumeilleen.

Mutta valtamedia selvästikin nosti Timo Soinia ja hänen puoluettaan, vaikkei varmaan mitenkään tietoisesti. Myös perussuomalaisista löytyy monia taitavia tekijöitä, jotka osaavat ainakin poliittisen propagandan.

Moni miettii nyt vaalien jälkeen, mitä tämä ilmiö lopulta tulee meille tavallisille suomalaisille tarkoittamaan.

Suomi on pienenä kansantaloutena pitkään päässyt hyötymään avoimuudestaan maailmankaupassa, yhteisvaluutta eurossa ja Euroopan unionissa. Nyt näissä on eletty poikkeuksellista kriisiä, joka vieläpä huipentui juuri eduskuntavaalien alusviikkoihin.
Hallittua maahanmuuttoakin Suomi tarvitsee, sillä työvoimapula esim. vanhusten- ja sairaanhoidossa ja monilla palvelualoilla tulee seuraavina vuosikymmeninä pahentumaan. Myös maatiloissa tarvitaan etenkin sadonkorjuussa ulkomaisia keikkatyöntekijöitä.

Maahanmuuttajien kotouttamiseen suomalaiseen yhteiskuntaan on toki välttämätöntä kiinnittää yhä enemmän huomiota. Myös suomen kielen oppiminen on nähtävä entistä tärkeämpänä. Mutta jos rasismia ilmenee, niin siihen tulee aina puuttua.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |