Mikä lopultakin on osuustoiminnan merkitys?
Maakuntalehdistä löytää nykyään usein mielenkiintoisempaa keskustelua kuin pääkaupungin aviiseista. Esimerkiksi Mikkelissä ilmestyvässä Länsi-Savossa käytiin huhti-toukokuussa juuriin menevää keskustelua osuustoiminnasta, jollaiselle useimmat helsinkiläiset tiedotusvälineet viittaavat kintaalla.
Keskustelu käynnistyi tutkimusjohtaja Tapani Köpän esiteltyä 13.4. entisen Helsingin yliopiston Osuustoimintainstituutin siirtymistä maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen yhteyteen. Samalla Köppä käsitteli laajalti osuustoimintaliikkeen periaatteellisia tavoitteita.
Jiitee Hartikainen vastasi Köpälle ja katsoi, että "Köpän teesit ovat samassa kastissa Marxin teesien kanssa - sata vuotta tämän päivän todellisuutta jäljessä". Samalla Hartikainen korosti - ehkä elettävälle vinolle ajallemme tyypillisesti - vain yksilöiden merkitystä johtajina.
Miksi viljelijätkin pakertavat yksin?
Diplomi-insinööri Kari Partanen Sulkavalta vastasi Hartikaiselle ja totesi, että osuuskunta on yksi yrittämisen, joukkoyrittämisen malli, jonka voi sanoa tekevän uutta tulemista Suomessa. Hän syventyi osuustoiminnan uusiin mahdollisuuksiin maataloudessa kertoen marjanviljelijöiden tämän keväisen Espanjan matkan kokemuksista:
"Tehokas osuuskunta voi hoitaa jopa muutaman sadan pienviljelijän puolesta markkinoinnin yhden tuotemerkin alla, varastoinnin, kauppakunnostuksen, viljelyteknisen neuvonnan, laadunvalvonnan ja konehankintojen rahoituksen."
Sitä vastoin Suomessa ollaan Partasen mielestä vielä turhan lujasti kiinni vanhoissa toimintamalleissa. Moni tuottaja pakertaa yksin koko pitkää jalostusketjua, vaikka se on tavattoman työlästä, kannattavuus on huono, volyymit vaatimattomia ja erikoistumisaste olematon. Laatu vaihtelee liikaa eikä viljelijällä ole turvaa hintaheilahtelujen varalta.
Osuuskunta olisi parempi malli. Sen jäsenet pyrkisivät kovaan tehokkuuteen mahdollisimman pienin kiintein kustannuksin. Monta pientä viljely-yksikköä toisi volyymin ja edut mm. hankinnoissa. Osuuskunta pystyisi neuvottelemaan ulosmyyntihinnoista ja hallitsemaan riskit paremmin kuin yksittäinen viljelijä.
"Puheet osuuskuntatoiminnan kuolemasta tai hampaattomuudesta ovat siis ennenaikaisia tai turhaan vähätteleviä", Kari Partanen katsoi. Se oli hieno kirjoitus, vaikka sisälsikin jo otsikossa turhan kankean ilmaisun. Kannattaisi mieluummin puhua sujuvasti osuustoiminnasta.
"Suurmiesteoria" ei riitä selittäjäksi
Tapani Köppä vastasi heti Hartikaiselle: osuustoiminnassa tehokas johtajuus on osa sosiaalista pääomaa:
"Koko osuuskauppaliikkeen vuosisataisessa kehityskaaressa johtajien työ asettuu laajempiin, rakenteellisiin yhteyksiinsä. "Suurmiesteorialla" voidaan selittää ja ymmärtää paljonkin, mutta samalla paljastuu vaikuttava ihmisten yhteistyöhön liittymisen virta pienistä puroista suureksi virraksi. Tyhjiössä kyvykäskin johtaja on avuton."
Vain yksi yritysmuoto monien joukossa?
Hartikainen vastasi 22.5. sekä Partaselle että Köpälle. Hän myönsi nyt, että osuuskunta on edelleen elinkelpoinen yhtiömuotovaihtoehto. "Mutta muuta se ei sitten olekaan - ei siis mikään kuluttajien edunvalvoja riistokapitalismissa, kuten historiallista osuustoimintahenkeä kaipaavat idealistit haluaisivat nähdä."
"…Osuustoiminta ei filosofiassaan sisällä mitään sellaista ylivoimatekijää, joka tekisi siitä muita yritysmuotoja paremman (menestyneemmän) toimintamuodon." Osuustoiminta ei kirjoittajan mielestä myöskään luo taloudellisen toiminnan sääntöjä, vaan on osa niitä eli sopeutuu muiden määrittelemiin suitsiin. "Osuustoiminnallista maailmanjärjestystä ei ole kuten on kapitalistinen, imperialistinen ja korporatistinen maailmanjärjestys."
"Osuuskauppojen jakamat bonukset ovat "aluetaloudellisesti merkittäviä", mutta eivät ole ratkaiseva tekijä osuustoiminnan menestyksessä. Osuuskaupanjohtaja Leo Laukkasen osaaminen sen sijaan on", Hartikainen lopetti.
Historia on osoittanut ot-liikkeen merkityksen
Hartikaisen laajoihin heittoihin on vaikea vastata, mutta yritetään. - Tavallisesti osuustoiminnan ylivoimatekijöissä viitataan liikkeen yhteisölliseen luonteeseen sekä taloudellisen demokratian ja tasa-arvon tavoitteisiin. Luonnollisesti näissä kaikissa on mukana paljon myös idealismia, mutta olisiko parempi jos ne kokonaan jo tavoitteenasettelusta lähtien puuttuisivat. Myös idealismia välillä tarvitaan kunhan vain realistinen ote asioihin säilyy kun elävillä markkinoilla operoidaan.
Suomalaisen osuustoiminnan historiasta löytyy monta asiaa, jotka käytännössä ovat laajalti edistäneet osuuskuntien jäsenten, tavallisten ihmisten hyvinvointia. Etenkin osuustoiminnalla on ollut sekä alueellisesti että sosiaalisesti kehitystä tasapainottava merkitys. Esimerkiksi maaseutu olisi tänä päivänä paljon heikommin kehittynyt ilman ot-yrityksiä. Tämä heijastuu monin tavoin laajojen ihmisjoukkojen elämään vielä tänäänkin, vaikka suurin osa heistä asuukin jo kaupungeissa.
Osuustoiminta on myös tehnyt vaikuttavaa pioneerityötä esimerkiksi kuluttajavalistuksen, jäsenetujen, uusien laatustandardien ja toimintamallien luomisessa. Esimerkiksi SOK ja Valio ovat näissä pitkään kunnostautuneet.
| Kuitenkin nykyisillä kiristyvillä markkinoilla pysyäkseen myös osuustoimintayritysten on pelattava samoilla säännöillä kuin kilpailijoidenkin. Eli ne ovat joutuneet tehostamaan omaa tuotantoaan, sulkemaan pienempiä toimipaikkojaan jne. Tehokkuusmielessä vaihtoehtoa ei ole, elleivät kuluttajat esimerkiksi paikallisista syistä halua maksaa käyttämistään tuotteista ja | |
|
Sanottua "Osuustoiminnan vahvistuminen Suomessa on parasta mahdollista sinivalkoista yritystoimintaa. Osuustoiminnallisten yritysten menestys on jokaisen suomalaisen menestymistä. Siksi tällä alueella pitäisi rakentaa osuustoimintaa kokoavaa yhteydenpitoa. Tuon yhteydenpidon rakentaminen odottaa uusia avauksia. Uuden ajan gebhardeja ja tannereita."
"Osuustoiminta itse asiassa elää tällä hetkellä etsikkoaikaa. Globalisaation ja raa'an kapitalismin kritiikki voimistuu läntisessä maailmassa, jossa pääoma hakee yhtä kiihtyvällä vauhdilla parasta mahdollista tuottoa. "Laiskan pääoman" kaudella asiat olivat paremmin. Ihmisillä oli töitä ja työtahti inhimillistä. Professori Juha Siltalan sanoin, pääoma toteuttaa sen, mitä sosialismin pelättiin tekevän; sosialisoin useimpien ihmisten työn. Suurtyöttömyys on tullut jäädäkseen. Pienten yksityis- tai perheyritysten määrä hupenee uhkaavasti..." "Yksi tärkeä tehtävä osuustoiminnalla on tiedotuksen lisääminen itsestään. Osuustoiminnasta on mitä kummallisempia käsityksiä, ihan yhteiskunnan mattokerrosta myöten. Haukkuessaan äskettäin osuustoimintaa Sammon toimitusjohtaja Björn Wahlroos julisti, ettei hän "pidä ajatuksesta, että maidon hinnasta päätetään puoluekokouksessa". Mistähän pankkiiri on nuokin oppinsa ammentanut?"
|
palveluista yhtään enemmän. Mutta väitän, että tavallisen suomalaisen pankkiasiakkaan asema ilman osuuspankkeja olisi tänään heikompi, samoin kuin tavallisen metsänomistajan asema ilman Metsäliittoa. Ihan hampaaton osuustoiminta ei tämän päivän globaalien uhkakuvienkaan edessä ole. Osuustoiminnan tarjoama vaihtoehto voi nousta ja kehittyä globalisaation edetessä paremmin esillekin, jos vain riittävän laajalti osataan eri puolilla osuustoimintakenttää viisaasti toimia. Viime vuosina onneksi on osattu. Ennen kaikkea ot-yritykset ovat turvaamassa suomalaisen laajapohjaisen omistuksen säilymistä, ettei koko Suomesta muodostuisi yhtä kuihtuvaa syrjäseutua ja sivukonttoritaloutta. Selvä tarve tutkitulle tiedolle Valitettavasti ei ole riittävästi tutkittua tietoa näistä ilmiöistä. Osuustoiminnan tutkimus ei Suomessakaan ole tänään tyydyttävällä tasolla. Tuntuu, että tämä on nykyisin ainakin meikäläisen lähes jokapäiväisenä harmina. Entisen Osuustoimintainstituutin tutkimustoiminta on ajettu alas eikä myöskään PTT:ssä on tänä päivänä enää meneillään mitään mainittavaa osuustoimintatutkimusta. Nähtäväksi jää, löytyykö aikaa myöten viime syksynä aloittaneen Osuustoiminnan neuvottelukunnan kautta tarvittavaa uutta panostusta tähän asiaan. Se on merkittävämpi kysymys kuin miltä se ulkopuolisesta äkkiseltään kenties näyttää.
|
| Sivun alkuun |