Tilintarkastaja Eero Suomela:
Jäsen näkee joka tilissä 
miten osuuskunnalla menee

Maailmalla suurin ja Suomessa erityisesti suuryrityksien johtava tilintarkastusyhteisö PriceWaterhouseCoopers käy läpi muiden muassa Lihakunnan, Itikan, LSO:n, Valion, SKJO-Faban, Metsäliiton tilejä.

PWC:n KHT-tilintarkastaja Eero Suomela tarkastaa liha-alan osuuskuntatoimintaa aina 1980-luvulta lähtien, seurasi Tuottajain Lihakeskuskunnan TLK:n purkamista ja on junaillut yritysten hallinnon kanssa sen jälkeisiä paikallisista lihaosuuskuntien yhtiöittämisiä, sulautumisia ja laitautumisia pörssiin, tosin silloin eri tilintarkastusyhteisön leivissä.

Tilintarkastuksessa itsessään ei osuuskunnan ja pörssiyhtiön välillä ole eroa paitsi, että osuuskuntaa tarkastetaan osuuskuntalain tilintarkastukselle asettamien ehtojen mukaisesti.

Elinkeino vahvistaa asennetta yritykseen

Suomelan mukaan tilintarkastaja tunnistaa yhtiön ja osuuskunnan eron.

- Omistajien kiinnostus yrityksen menestymiseen on tuottajaosuuskunnassa selvästi suurempi kuin yleensä yrityksissä. Siinä on kyse suoraan heidän elinkeinostaan ja elintasostaan. Se on selkeä ero pörssiyhtiöihin.

Suomela toteaa, että pörssiyhtiön omistaja voi seurata päivittäin osakkeidensa arvoa, mutta omaisuutena se kirjautuu hänelle vasta kun hän päättää ostaa tai myydä osakkeitaan.

- Osuuskunnan omistaja on pitkäaikaisesti ja hänkin omaisuudellaan sitoutunut osuuskuntaan. Hän näkee joka kerran tilistään, miten osuuskunnalla menee. Ja se on tärkeää, Suomela korostaa.

- Osuuskunnat eivät tavoittele maksimaalista voittoa, eikä niiden tilinpäätös siten heijasta toiminnan tehokkuutta samalla tavalla kuin pörssiyrityksen tilinpäätös. Mutta yhtä tehokkaasti kuin pörssiyritykset voittoa ne hakevat hyvää hintaa raaka-aineelle. Samoin ne pyrkivät kasvuun, markkinaosuuksien lisäämiseen, vakavaraisuuteen tai muihin hyviin yrityksen tunnuslukuihin kuten muutkin yritysmuodot, Suomela sanoo.

Perspektiiviä omistajilta

Osuuskunnan tilintarkastajan suhde omistajiin on Suomelan mukaan entisestään tiivistynyt, reviisori ole ollut enää pitkään aikaan yrityksissä pelätty ulkopuolinen, joka ennen keskittyi verotusasioihin. Suomela työskentelee paljon osuuskuntien hallituksen kanssa, ja hallitushan on hänen toimeksiantajistaan omistajista koottu. Tilintarkastaja viettää enimmäkseen tuntityönä laskutettavan urakkansa yrityksen toimipisteessä.

Tilintarkastajia varoo panemasta näppejään yrityksen päätöksentekoon, ja Suomelan edustama yhteisö on myynyt konsultointiyksikkönsä pois. Sen sijaan esimerkiksi verojen tai riskien kannalta tilintarkastajan neuvot ovat käytettävissä.

Tilintarkastajat puhuvat "odotuskuilusta" silloin kun heidän odotetaan tekevän jotakin, mikä ei kuulu heidän työhönsä. Siitä on kyse kun jonkin riskin toteuduttua tiedustellaan, miksei tilintarkastaja reagoinut. -Sellainen valvontatehtävä kuuluu hallinnon tarkastajalle, Suomela sanoo.

Tilintarkastajan työn merkitys osuuskunnan omistajille ei ole Suomelan mielestä muuten kovin keskeinen, mutta se varmistaa toiminnan ja tietojen luotettavuuden. Tilintarkastajat päätyvät tunnuslukuihin, ja nehän kiinnostavat jäseniä. Erilaisilla laskutavoilla tai painotuksilla on mahdollista päästä hieman erilaisiin lukuihin. Samoin eri yksiköiden vaikutuksesta kokonaisuuteen voidaan antaa erilaista käsitystä. Suomela haluaa innostaa hallituksia käymään keskustelua siitä, mitkä ovat yrityksen tärkeimmät ja korostettavat alueet. Hän muistuttaa, että hallitus allekirjoittaa tilinpäätöksen.

- Tuottajien edustajat antavat paljon lisää perspektiiviä tilintarkastukseen, Suomela toteaa. He tietävät paikalliset asiat, kilpailijoiden tavat ja alalla tapahtuvat uudet asiat, mutta myös ammattinsa ja omistamansa yrityksen perusasiat ja tavoitteet pitkällä aikavälillä. Tilintarkastajalta menee pitkään tutustua kunnolla isoon "taloon".

Maallikkotilintarkastajia isoissa yrityksissä ei enää ole tilintarkastajana, omistajaa edustaa nyt hallinnon tarkastaja. Suomelan näkemys on, että missään yrityksessä ei pitäisi valita ihmistä tilintarkastajaksi panemaan nimensä sellaiseen paperiin, jonka sisällöstä ja vastuusta ei ole täyttä tietoa. Hän yhtyy yhtiölakityöryhmän ehdotukseen myös siitä, että tilintarkastus ei olisi jatkossa pakollinen pienille yrityksille.

Yrityksiltä on alettu kysyä yhä äänekkäämmin myös muita kuin suoria taloudellisia faktoja, puhutaan sen suhteesta ympäristöön, julkisuuteen, läpinäkyvyyteen. Suomela sanoo, ettei hän priorisoisi esimerkiksi ympäristö- tai yhteiskuntavastuuta.

"Olisi hyvä kehittää rahoitusmuotoja"

Periaatteessa riskien toteutuminen jopa konkurssiin asti osuuskunnissa on mahdollinen, mutta talouden rakenteita Suomela pitää kuitenkin nyt terveempinä kuin esimerkiksi Hankkijan romahduksen aikoina.

Kansainvälisen kirjapitojärjestelmän IAS:n vaatimukset lisäävät yrityksestä annettavaa tietoa ja Suomelan mielestä ehkä vievät hieman alaa eteenpäin Suomessa. - Suuntaus yhteiskunnassa on, että taloudellinen tieto kiinnostaa entistä enemmän, se näkyy lehdissä, radiossa, televisiossa.

Yksityistä sijoittajaa yhtiöitettyjen ja listautuneiden osakkeet eivät ole suuresti kiinnostaneet, Suomelan mielestä lähinnä siksi, että niiden arvon muutokset ovat hitaita. Omistajien kannalta on järkevää sijoittaa hyvään taloon. Sijoitusosuuksilla ei tullut osuuskuntiin sellaista vetoa, jota siltä odotettiin.

- Osuuskuntien olisi hyvä kehittää rahoitusmuotoja, joilla ne saisivat lisää omaa pääomaa, Suomela esittää.

Markku Nummi

| Sivun alkuun |