Kuinka innostaa ihmisiä osuustoimintaan? 

Meidän kaikkien on syytä joskus pysähtyä miettimään, mikä on suomalaisen osuustoiminnan tulevaisuus, ja kuinka saamme ihmiset aidosti toimintaan mukaan.

ehtävä ei ole helppo aikana, jolloin aatteellisuutta pidetään vanhanaikaisena ja euro on joka paikassa konsulenttina. Kuitenkin olen huomannut keskusteluissa mm. nuorten kanssa, että kaipuuta aatteelliseen keskusteluun on tässä globaalissa markkinatalouspyörityksessäkin.

nsimmäinen tärkeä asia ihmisten innostamisessa osuustoimintaan on kohderyhmän valinta: haluammeko puhua yleisellä tasolla, jossa asioita tulee ja menee, vaiko suunnata viestintää? Suurilla linjoilla tapahtuva keskustelu on sinänsä hyvää, mutta sen lopputulos hyvin epävarma.

Aloittaisin aktivoinnin ja innostamisen luomalla hyvin selkeän strategian. Määrittelisin kohderyhmän, miettisin mitä minulla on kerrottavana ja mitä sellaista osuustoiminta voi antaa, joka on erilaista tai selkeästi parempaa kuin muilla. Tietysti lopuksi myös listaisin kaikki edut.

Viestin pitäisi mennä perille ja jäädä itämään. Sen jälkeen ihmiset yleensä alkavat toimia tai ottaa toiminnassaan uudet asiat jotenkin huomioon.

suustoiminnan ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi kohderyhmäksi valitsisin nuoret. En aloittaisi osuustoiminnan taloudellisista eduista vaan aatteesta. Kertoisin perusarvoista, joihin kuuluvat oikeudenmukaisuus, demokratia ja tasa-arvo. Yhtä tärkeitä ovat myös eettiset arvot, joita ovat rehellisyys, avoimuus, yhteiskunnallinen vastuu ja muista ihmisistä välittäminen. Kertoisin myös osuustoiminnan globaalista toimintamallista.

Nämä ovat arvoja, joita nuoret ihannoivat, ja niitä meillä osuustoiminnassa on mahdollisuus tarjota. 

Missä sitten kohtaisimme nuoria? Osuustoiminta-aate pitäisi saada koulutukseen mukaan ja aloittaa joka koulutusasteella. Kun kerromme osuustoiminnasta yhtenä yritysmuotona muiden rinnalla, aatteelliset toimintaperiaatteet tulevat selkeästi esille. Kysymys ei ole mistään osuustoimintauskosta vaan käytännössä hyviksi osoittautuneista toimintaperiaatteista, joilla ihmisten hyvinvointia on parannettu Suomessakin jo yli 100 vuoden ajan.

Osuustoiminnan neuvottelukunta on pohtinut tutkimus- ja koulutuskysymystä hyvin perusteellisesti ja saanut jo joitakin tuloksiakin. Mutta ei kuitenkaan riitä, että yliopistotason koulutus alkaa jotenkin tulla kuntoon, vaan osuustoiminnan esille tuonti pitäisi ulottaa joka koulutustasolle.

Pellervo-Seura on ajoittain tehnyt kovastikin työtä asian eteen. Mutta järjestön voimat ja keinot ovat tällaisessa aina rajalliset, eikä asiaa ole paljoa seurattu. Kyseessä on ollut kuitenkin lähinnä erilaisten aineistojen tuottaminen ja jakelu sekä neuvonta. 

Vuonna 1990 tehtiin iso kalvosarja erityisesti lukioiden historian ja yhteiskuntaopin opetusta varten. Vuonna 1999 suomalaisen osuustoiminnan täyttäessä 100 vuotta julkaistiin koulujen historianopetuksen käyttöön paljon aineistoa sisältänyt CD-Rom ”Yhteistyö on voimaa”. Myös pienten osuuskuntien perustamisesta on jaettu paljon tietoa eri puolille, myös kouluille ja kirjastoille. Tuotettujen aineistojen hyödyntäminen jää pitkälti koulujen ja yksittäisten opettajien valintojen varaan.

uka sitten tekisi kentällä käytännön aktivoinnin ja innostamisen? Ei muut kuin me osuustoimintaihmiset. Osuuskuntien hallintohenkilöiden pitäisi aina muistaa myös markkinoida oman yrityksen lisäksi osuustoiminnan toimintaperiaatetta kertoen omistajuudesta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Liian usein keskustelu on rajoittunut vain osuuskunnan antamaan taloudelliseen hyötyyn.

Jos jäämme odottamaan, että parhaimmillaankin satunnaiseksi jäävä yleisluonteinen informaatio riittää, voimme myöhästyä pahasti junasta.

Osuustoimintapiireissä olen kuullut kaksi sanontaa, jotka kuvaavat yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta: 

1. Osuustoiminta-aatetta ei saada enää äidinmaidosta. 

2. Ei pelkkä aate elätä.

Molemmat sanonnat ovat totta, ja siksi meidän tulee mukautua toimimaan niiden mukaisesti. Jos meillä on tarjota upea aatteellinen perusta ja hienoja esimerkkejä mm. taloudellisesti menestyneistä eri kokoisista ja eri aloilla toimivista osuustoimintayrityksistä, niin viestin viennin luulisi olevan helppoa. 

Koulutus on tämän päivän äidinmaito. Osuustoiminta tarjoaa myös taloudellisia etuja, joita voimme markkinoinnissa harkiten hyödyntää.

un olemme saaneet nuoret innostumaan ja heillä on tietoa osuustoiminnasta, olemme saaneet viestimme perille. Tulevina päättäjinä ja yhteiskunnallista keskustelua käynnistävinä kansalaisina he voivat viedä osuustoiminta-aatetta eteenpäin.

Tie on ehkä pitkä kulkea, mutta tähän tyyliin asiat ovat ennenkin edenneet. Meidän on vain mukauduttava tämän ajan malliin asioiden esille tuomisesta. Osuustoiminta ei ole kuitenkaan mikään väliaikainen muoti-ilmiö. Meillä on pitkä historia takana ja tulevaisuus edessämme. Me itse rakennamme jatkossakin oman tulevaisuutemme.

Anne Kylmäniemi

Emäntä Anne Kylmäniemi Posiolta on toiminut vuoden alusta lähtien Pellervo-Seuran hallituksen varapuheenjohtajana maanviljelysneuvos Reino Penttilän jälkeen.

| Sivun alkuun |