Kehitystä havaittavissa

Armas Jouhten toimi Pohjois-Pohjanmaalla Paavolan Osuuspankin hoitajana ja johtajana 1930-luvun alusta lähtien kolmisenkymmentä vuotta. Tänä aikana pankki kehittyi aivan pienestä alusta paikkakunnan valtarahalaitokseksi. Tämä antoi aihetta pitäjässä hyvin tunnetulle ja hyväsuiselle lehtiasiamies Aarne Lehtiniemelle kerran pankin asiakaspaljoutta katsellessaan laukaista:

- On se sitte mahottomasti tuo ossuuskassan liiketoiminta laajentunu, ku nyt on tämmönen määrä ihimisiä! Ja parikymmentä vuotta sitte ei kassakaapissakkaan ollu muuta ku yhen isännän velekakirja ja Jouhtenen Armaan evväät...

Kenelle 
sähköä annetaan?

Maailman muutoksesta kertoo elävästi myös seuraava kasku, joka kertoo niukkuuden jakamisesta tänä yltäkylläisyyden aikana. Tämä tapahtui Keski-Pohjanmaalla joskus ensimmäisen maailmansodan aikana: 

Kuivimpina ja kireimpinä sotatalvina käytiin pimeänä talvi-iltana arvokeskustelu - niin kuin sitä nykyisin sanottaisiin - siitä, mihin yhä vähemmäksi käyvää paikallisen Seikankosken tehoa pitäisi ja saisi käyttää. 

Laasasen jauhomyllyn yläkerta oli täynnä jyväsäkkejä ja myllykamari vuoroaan odottavia, periaatteessa sotaan kelpaamattomia äijiä ja poikasia. Kuumaksi lämmitetyn, tuulettamattoman myllykamarin ilma oli sakeanaan tupakansavua, puheenporinaa ja tietysti myös hajuja. Joku myöhään tullut veti lakin silmille ja yritti saada unenpäästä kiinni; vuoro tulisi vasta joskus aamuyöllä. 

Ilta pimeni. Pimennysverhojen takana pitkin kylää syttyivät yhä useammat sähkölamput, jotka nekin vaativat osansa yhä niukemmaksi käyneestä tehosta. 
Mylläri Jussi Palola yritti selvittää, kenen säkkejä oli missäkin korkeaksi pinotussa kasassa, kun häntä tultiin hakemaan puhelimeen. Siellä kunnanlääkäri Suurkari luki kovalla äänellä hänelle madonluvut. Käski panna heti ison myllyn kiviparit seisomaan, jotta leikkaussaliin saataisiin riittävästi valoa, vetosi vielä lopuksi mylläriin:

- Täällä on henki kysymyksessä!

- Täällä on monta, urahti vähäpuheinen Jussi ja ripusti puhelimen luurin koukkuun. 

Pienensi mylläri kuitenkin jyvävirtoja, ja dynamon mittarit huojahtivat parempaan päin. Tarina ei kerro loppua, mutta kunnanlääkärin leikkaus lienee onnistunut.

Ei vielä digiaikaa 
Salossakaan

Halikossa vuonna 1927 toimintansa aloittaneen Hajalan Osuuskassan ensimmäinen johtaja Arvo Santaoja oli tunnetusti huumorimiehiä. Kerran hän soitti Saloon. Automaattipuhelimia ei vielä silloin ollut, vaan yhteys pyydettiin keskuksesta numerolla. Santaoja sanoi keskusneidille: 

- Saanko ´Sun haltuus rakas isäni´. 

Puhelunvälittäjä oli heti tilanteen tasalla ja puhelu meni oitis perille. Vastaanottajan numero oli nimittäin 332.

Tiedottamisen 
pulmia

Professori Matti Kuusen eräästä kansanperinnekirjasta on peräisin seuraava osuustoimintakasku. Se kuvaa persoonallisuuksien erojen ohella osaltaan sitäkin, miten ennen vanhaan oltiin paljon pidättyvämpiä avoimuuden suhteen:

Puimakoneosuuskunnalla oli kokous Köyliön Tuiskulassa. Valittiin johtokunta ja päätettiin lähettää asiasta uutinen paikalliseen lehteen. 

Sihteeri Marttila kysyi, riittääkö sanoa, että valittiin seitsenmiehinen johtokunta.
Muiden mielestä se olisi riittänyt, mutta Vanha-Härkälä vaati, että kyllä nimet on mainittava. 

Kun asiasta ei päästy yksimielisyyteen, sihteeri Marttila teki auliisti kompromissiehdotuksen: 

- Jos minä sitten kirjoitan, että johtokuntaan valittiin kuusi miestä ja Vanha-Härkälä.

Verraton 
pankinjohtaja

Porin Seudun Osuuspankin johtaja Eino Ervelä oli aikanaan tunnettu kohteliaisuudestaan ja verrattomasta ihmisten käsittelytaidostaan, josta olisi monille muillekin opittavaa. 

Eräänä päivänä pankkiin tuli epävarmaksi lainaajaksi tunnettu henkilö, jonka elämäntavat eivät muutenkaan olleet pyhäkoululaisen tasoa. Hänen toverinsa jäi oven ulkopuolelle odottelemaan. 

Niin kului pitkä aika ja odottaja kävi jo vähän levottomaksi. 

Viimein pankin ovi avautui ja lainananoja astui ulos tyytyväisenä hymyillen. 
- Sinua onnisti, sait lainan, onnitteli odottaja. 
- En saanut, myhäili mies. - Me tulimme yhdessä johtajan kanssa siihen tulokseen, etten minä mitään lainaa tarvitsekaan! 

Heikko indeksi 
pois käytöstä

Ote Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan puhelinkeskustontin vuokrasopimuksesta vuodelta 1961: 

"Vuotuinen vuokra on kolmetuhatta (3 000) markkaa, ja se sidotaan maidonhintaindeksiin siten, että jos nykyinen maidon hinta maitokaupassa nousee, on vuotuisvuokra vastaavasti korkeampi. Maidon hinta maitokaupassa on nyt neljäkymmentä (40) markkaa litralta."

Indeksi ei liene enää käytössä.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |