Perusidea aina kirkas,
päätöksenteko ennakkoluuloton 

suustoiminnallisten yritysten toimintaympäristö on sama kuin muillakin yrityksillä. Osuuskunnilla ei ole muista poikkeavaa omaa erityistä toimintaympäristöä. Menestyvän osuuskunnan on oltava asiakaslähtöisyydessään reagointikykyinen, joustavasti organisoitu, ammattitaitoisesti johdettu, osaavasti omistettu ja suunnanvalinnoissaan taitava, mutta myös onnekas. Tunnetusti onni seuraa todennäköisimmin sitä, joka tekee oman osuutensa menestyksestä tunnollisesti.

Osuustoiminta on taloudellista yhteistoimintaa jäsenkunnan hyväksi. Tämän kovan perustan päälle voi rakentaa monenlaisia yritysratkaisuja. Koska ympäristömuutoksiin ei saa kaatua, tarvitaan kykyä analysoida, tehdä johtopäätöksiä ja muutoksia. Pyhänä ei kannata pitää sellaista, mikä sitä ei ole. Tulee olla avoin, sopeutuvainen ja tiukasti kiinni ajassa, mieluiten jo huomisessa. Silti kaikkeen ei kannata lähteä mukaan. On osattava lukea oikeat signaalit ja toimia määrätietoisesti.

suuskunnan vahvuus ovat sen jäsenet. Kuluttaja- ja palveluosuustoiminnassa yrityksen omistavat palveluja käyttävät jäsenet eli asiakkaat. Sitoutunut jäsenistö merkitsee sitoutunutta asiakaskuntaa, mikä on kaikkien yritysten tavoittelema menestystekijä. Tuottajaosuuskunnan kilpailuetu lähtee elintarvikeketjusta ja sen hallinnasta. Sitoutunut jäsen tuottaa hyvää raaka-ainetta. Tämä luo perustan valmistaa tuotteita, joilla on kuluttajien arvostus. Tällainen yritys on hyvä kumppani kaupalle, koska myös kaupan elinvoima syntyy asiakaslähtöisyydestä. Jäsenen ja osuuskunnan edut yhdentyvät vähintään pidemmällä aikavälillä. 

Karrikoidusti voi sanoa, että tuottajaosuustoiminnassa kysymys on perheen elantoon tarvittavan rahan ansaitsemisesta, kun kuluttaja- ja palveluosuustoiminnassa kysymys on ansaitun rahan käyttämisestä. Kuluttaja- ja palveluosuuskunnilla eri jäsenten suhde osuuskuntaan on melko samanlainen, eikä suuria sisäisiä kysymyksiä juuri esiinny. Tuottajaosuustoiminnassa maatilojen koko, osuuskuntaan sijoitettu pääoma, tuotantosuunta ja ikävaihe vaihtelevat ja tuovat omat erityispiirteensä. 

suuskunnat tarvitsevat vastuullista omistusta. Jäsenten tulee olla valmiita satsaamaan niihin riittävästi taloudellisia ja henkisiä voimavaroja. Tiedon tason lisääminen on tarpeen kaikilla tasoilla. Jäsenet ovat siten entistä valmiimpia omaksumaan myös uusia toimintamalleja. Jäsenuskollisuus on välttämätöntä. Myös huonoina aikoina on pysyttävä mukana, mikä ei tarkoita sokeaa luottamusta. Parhaalla taidollakaan mikään yritys ei aina tanssi ruusuilla. 

Hallituksen jäsenen tehtävä on ajatella ja ajaa yrityksen parasta. Hän ei saa olla vain alueen tai omalla asialla. Hyvä hallitustyöskentely on suunnitelmallista ja jäntevää. Kirjallinen työohjelma varmistaa, että juoksevien asioiden lisäksi käydään pohtien läpi johtamisen kannalta välttämättömät asiat, kuten riskianalyysit, markkinakehitys, toimintaympäristön muutokset, hallituksen oma kehittyminen, koulutus ja jälkikasvu. Valmisteltaessa hallituksen täydentämistä on syytä pohtia, millaisia valmiuksia tarvitaan. Jos tarvittavia valmiuksia ei ole omasta takaa, on syytä harkita jäsenistön ulkopuolisia ammattilaisia. Oikea avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tarpeen. Ne lisäävät jäsenistön ja sidosryhmien luottamusta yritykseen. Siten päästään myös nopeammin korjausliikkeisiin.

Hannes Gebhard totesi aikoinaan, että osuuskunnan johtaminen on niin vaikeaa, että vain parhaat johtajat siihen pystyvät. Tehtävä ei ole tästä helpottunut.

uonnossa vain terveet eläimet selviytyvät. Sama ankara sääntö toimii vapaassa kilpailutaloudessa. Vain terveet yritykset pärjäävät. Terve osuuskunta on kannattava ja vakavarainen. Se on myös jäsenen etu. Osuuskunnan tulee tuottaa voittoa, vaikka se ei ole osuuskunnan peruspäämäärä. Voitto yhdessä poistojen kanssa muodostavat yrityksen tulorahoituksen, jota tarvitaan velkojen maksuun ja toiminnan kehittämiseen. Pelkät poistot eivät riitä edes korvausinvestointeihin, kun uudet koneet ja laitteet ovat aina vanhoja kalliimpia. Vaihtoehtona on jäsenrahoitus ja velkarahoitus. Mutta kuinka monelle se on mahdollista ja kuinka moni haluaa panostaa yritykseen, jos sen toiminta ei ole kannattavaa? Sama ongelma on velkarahoituksessa. 

Tappiollista toimintaa on joskus selitetty sillä, että ei se haittaa, koska rahat ovat menneet sinne, minne ne kuuluvatkin eli jäsenelle. Tällainen ajattelu on erittäin vaarallista. Sillä peitetään toiminnallinen tehottomuus ja se syö toimintaedellytyksiä erittäin nopeasti. Osuuskunta on työväline, ja jotta työvälineet toimivat, ne on pidettävä hyvässä kunnossa.

suustoimintayrityksen on syytä olla aatteellisesti juureva, mutta päätöksenteossa ennakkoluuloton. Osuustoiminnan tulee hyödyntää osuuskunnan rinnalla kaikkia yritystoiminnan organisointikeinoja. Joissakin tilanteissa on järkevää organisoida omistus osuuskuntaan ja järjestää liiketoiminta osuuskunnan hallitsemaan konserniin tai yhtiöön. Näin on toimittu alusta alkaen. Ei osuustoiminta siitä vaarannu, että perustehtävän hoitamiseksi operoidaan myös osakeyhtiöllä. Kova kilpailu pakottaa siihen, että ”lasisilmäisen kapitalistin keinot” on tarpeen ottaa apuun, mutta aate pitää tulla itseltä. Aatteet eivät ole kuolemassa. Osuustoiminta-aate ei ole vaarassa talouden kansainvälistyessä. Osuustoimintaryhmät eivät ole luopumassa osuustoiminnasta vaan soveltamassa perusideaa modernilla tavalla, joka puhuttelee sekä euroillaan että arvoillaan.

Veikko Hämäläinen
etunimi.sukunimi@pellervo.fi 

| Sivun alkuun |