kirjaimittain.gif (7478 bytes)


Ot-johtamisen oppirakenteen
kehittämiseen kannattaa investoida

Toimitusjohtaja Vesa Lehikoinen avasi OT-lehden edellisessä numerossa ansiokkaasti keskustelun ot-johtamisen oppirakenteesta. Kuten hän totesi, yliopistoissa tuotettavat opit leviävät kaikkialle yhteiskunnassa. Ne muokkaavat asenteitamme ja toimintaamme, kiinnitimme niihin huomiota tai emme. Osuustoiminta on kärsinyt siitä, että sille ei ole kehittynyt omaa johtamisoppia.

Osuustoimintaa ei ymmärretä...

Oppirakenteen puutteesta seuraa, että osuustoimintaa ei tunneta ja ot-yritysten toimintaa tulkitaan usein väärin. Tämän voi havaita seuratessaan mediaa tai vaikka kuullessaan ihmisten kommentteja marketin kassalla. Tietämättömyys tulee esiin myös keskusteluissa kollegojen ja eri viranomaisten kanssa.

Mitä pitäisi ajatella esim. siitä, että valvova viranomainen ei usko ot-mallilla toimivien yritysten olemassaoloon? Valitettavasti myös osuustoiminnan itsensä parista annetaan toisinaan lausuntoja, jotka sotivat sen omaa tarkoitusta vastaan.

Harvassa ovat ne, jotka syvällisesti ymmärtävät, mistä osuustoiminnassa on perimmiltään kyse ja kuinka erilaisia vaatimuksia osuuskunnan perustehtävä asettaa suhteessa siihen, mitä yritystoiminnasta on kouluissa tai muualla opittu.

...seurauksena tappioita ja riskejä

Edellä mainittu syö ot-yritysten mahdollisuuksia erilaistaa itseään ja rakentaa lisäarvoa eri sidosryhmille. Lehikoinen puhuu kilpailuetujen vajaakäytön haasteesta. Jos osuuskunnat ja niiden sidosryhmät eivät sisäistä osuustoimintaa, on ot-yritysten mahdotonta menestyä tehtävänsä toteuttajina. Seurauksena on jäsenarvon, välillisesti tärkeän liikevoiton ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin aleneminen.

Oppirakenteen puutteesta johtuvia merkittäviäkään tappioita ei välttämättä noteerata, kun mitkään tavanomaiset mittarit eivät niitä suoraan osoita. Pienistä puroista syntyy kuitenkin suuri virta.

Tietämättömyyteen liittyy myös erilaisia riskejä. Yltiöpäisimmissä skenaarioissa koko yritysmuodon säilyminen voi joutua vaakalaudalle.

Korjaus edellyttää merkittävää panostusta

Yliopistoissa on ryhdytty toimeen ongelman korjaamiseksi. Valitettavasti oppirakennetta ei luoda hetkessä. Sen synty edellyttää akateemisesti kunnianhimoisten ja uuden luomiseen kykenevien tutkijoiden määrätietoista ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Menetelmällisesti se edellyttää kykyä analysoida arjen havaintoja ja rakentaa käsitteistöä sekä teorioita niiden pohjalta.

Yliopistokenttä on rajussa myllerryksessä ja yritysmaailmasta tuttu lyhytjänteisyys on rantautunut tännekin. Tähän on vaikuttanut mm. uusi rahoitusmalli. Monella alalla vähintään 40 %:sti ulkopuolisella rahoituksella pyöritettävät projektit ovat tyypillisiä. Käytännössä tiedekuntien omatkin resurssit ovat niiden yhteisöjen käytössä, jotka ovat valmiita investoimaan tutkimukseen.

Yliopistoistakin on siis entistä selkeämmin tullut yritysten kilpailuareena. Menestys sillä heijastuu menestykseen muualla.

Lehikoinen peräänkuuluttaa ot-yrityksiltä tuntuvaa lisärahoitusta tutkimukseen. Tämä on tärkeää, tutkimus ei ole ilmaista. Esim. kahden professorin yhdessä kolmen ammattitutkijan ja kolmen nuoremman tutkijan kanssa toteuttama 5-vuotinen projekti maksaa n. 4-5 milj. euroa. Tämä edellyttää n. 2 milj. ulkopuolista rahoitusta, mikäli halutaan tarjota mahdollisuus keskittyä yksinomaan siihen. Tässä on toki kyse vain yhdestä projektista ja tutkimuksen näkökulmasta varsin lyhyestä ajasta. Todellinen vaikuttavuus edellyttää joukkoa tutkijoita, jotka ovat jopa elinikäisesti sitoutuneet kehittämään uutta oppirakennetta yhden tai useamman johtohahmon ohjaamana.

Meidän suomalaisten etuna on se, että meillä on menestyvissä ja identiteettiään tutkiskelevissa osuuskunnissa kenties maailman paras aineisto oppirakenteen kehittämiseksi. Haluankin kannustaa ot-yritysten päätöksentekijöitä näkemään mahdollisuudet yhteisen menestyksen rakentamiseen. Aika tulee näyttämään, että investoinnit ot-tutkimukseen kannattavat.


Iiro Jussila
Lappeenrannan teknillinen yliopisto

| Sivun alkuun |