Kasvusysäyksiä osuustoimintaan

suuskunta yritysmuotona ja osuustoiminta yrittämismallina tarvitsee kehittyäkseen korkeakoulu- ja yliopistotasoista opetusta ja tutkimusta. Aivan samoin kuin korkeakoulu- ja yliopistoyhteistyö on tärkeä asia mille tahansa talouselämän alalle ja ilmiölle. Tarvitsemme lisää tietoa osuustoiminnallisesta yritystoiminnasta, sen kehitysedellytyksistä ja yritysten menestystekijöistä. Sille, mitä nyt on olemassa, pitää antaa kehitysmahdollisuudet. Lisäksi pitää luoda uutta.

Suomessa vierailleen kanadalaisen johtavan osuustoimintaprofessorin Ian MacPhersonin mukaan osuustoiminnan tietopohjan ja koulutuksen lisäämiseen kannustavat halu perehdyttää nuoret osuustoiminta-asiaan, osuuskuntien hallintohenkilöiden valmiuksien kasvattaminen, osuuskuntien johtavien toimihenkilöiden kouluttautumismahdollisuuksien edistäminen, osuustoiminnan julkisen tunnettavuuden lisääminen ja halu tulla tunnustetuksi yhteiskunnassa.

acPherson listasi osuustoimintatutkimuksen ylikansallisia ongelmia, joita onkin useita. Eri osuustoimintasektoreiden ja toimialojen erityiskysymykset hajottavat tutkimusta. Osuustoiminnallisuuden asema yritysten kilpailustrategioissa vaihtelee melkoisesti. Osuustoiminnan teoriapohjassa on heikkouksia. Kansainvälinen tutkimusyhteistyö ja niistä saatavat synergiat ovat heikkoja. Usein osuustoimintatutkimus ja -opetus ovat marginalisoituneet eri maiden korkeakoululaitoksissa. Nämä seikat taas vaikeuttavat tutkimushankkeiden johtamista.

MacPhersonin mukaan tarvitaan nykyistä syvempää yhteydenpitoa tutkijoiden kesken. Yleistä tutkimusmateriaalin saatavuutta pitää parantaa. On luotava parempaa ymmärrystä osuustoimintatutkimuksen luonteesta ja mahdollisuuksista tukea käytännön elämää. On myös paine kansainväliseen ja keskitettyyn tutkimusohjelmaan. Tarvitaan organisatorisesti keveätä, mutta asiallisesti pätevää maailmanlaajuista osuustoiminnan tutkimusyhteisöä.

MacPhersonin esiin nostamat asiat voi tunnistaa koskevan myös Suomea. Osuustoiminnan opetusta ja tutkimusta Suomen yliopistoissa ja korkeakouluissa on vaikeuttanut puute viroista, olemassa olevien virkojen epävarmuus, koko tutkimusinfrastruktuurin ongelmat ja myös potentiaalisten rahoittajatahojen vähäisyys. Erityisesti liiketaloustieteessä tutkimus on ollut marginaalista.

uloksena on ollut, että kauppakorkeakouluista voi valmistua kauppatieteen maisteriksi ilman, että vielä tietää osuuskuntamuodossa harjoitettavasta yritystoiminnasta oikeastaan mitään. Näin ovat monet yhtäpitävästi panneet merkille. Työelämässä osuuskunta yritysmuotona ja osuustoiminta yritysmallina tulee kuitenkin monelle vastaan. Silloin pitää kuitenkin sisäistää ja osata.

Osuustoiminnan tutkimuksen ja opetuksen kehittäminen Suomen korkeakouluissa ja yliopistoissa on ollut parin vuoden ajan yksi Osuustoiminnan neuvottelukunnan painopisteasioista. Osuustoiminnan neuvottelukunta asetti viime keväänä tohtori Panu Kalmin Helsingin kauppakorkeakoulusta selvitysmieheksi hakemaan malleja, joiden avulla neuvottelukunta voisi edesauttaa osuustoiminnan liiketaloudellista tutkimusta ja opetuksen kehittämistä Suomen korkeakouluissa ja yliopistoissa.

elvitysmiehen keskeiset kysymyksiä olivat: missä tutkimus ja opetus tulisi järjestää, minkä oppiaineen yhteydessä, kenen tehtävä on rahoittaa toiminta, tarvitaanko professuuri vai tutkimusohjelma, olisiko kysymyksessä akateeminen vai soveltava tutkimus ja kuinka opetus olisi syytä järjestää. Selvityksessä päävaihtoehtona on opetuksen ja tutkimuksen järjestäminen Helsingin kauppakorkeakoulun yhteyteen. Myös muita vaihtoehtoja on esillä.

Liiketaloudellinen tutkimuksen ja opetuksen rinnalla on tarpeen olla myös osuustoiminnan yhteisötaloudellista opetusta ja tutkimusta. Silloin kysymys on paljolti pienen ja uuden osuustoiminnan asioista. Helsingin yliopistossa on Suomen ainoa osuustoimintayrittäjyyteen liittyvä virka. Sen jatkuvuus on valitettavasti vielä epäselvä.

ngelman ratkaisuun tarvitaan valtion, korkeakoulujen ja yliopistojen, osuustoimintayritysten ja -järjestöjen sekä osuustoiminnasta kiinnostuneiden tutkijoiden yhteistyötä.

Selvitysmiehen raportista, joka on tämän lehden liitteenä, saa hyvän perspektiivin osuustoiminnan opetuksen ja tutkimuksen tilasta ja kehittämistarpeista Suomen korkeakouluissa ja yliopistoissa. Lehdestä löytyy myös tietoa professori MacPhersonin näkemyksistä.

Sami Karhu
sami.karhu@pellervo.fi

| Sivun alkuun |