Osuustoimintayritykset ovat onnistuneet luomaan uusia työpaikkoja enemmän kuin yksityiset kilpailijansa. Kolmen viime vuoden aikana osuustoiminta on luonut 9.362 uutta työpaikkaa. Kymmenessä vuodessa työpaikkojen lisäys on ollut peräti 42 %.

Näissä luvuissa on mukana ainoastaan palkatun henkilöstön määrä. Jos mukaan laskettaisiin se vaikutus, joka osuuskunnilla on omien jäsentensä työn ja toimeentulon turvaamiseksi, niin luvut nousisivat huimasti suuremmiksi.

Suljettuun talouteen
ei ole paluuta

Viime vuosikymmenen alun lamassa Suomi menetti melkein puoli miljoonaa työpaikkaa. Vaikka taloutemme on kasvanut laman jälkeen lähes yhtäjaksoisesti, työllisyys ei ole noussut lamaa edeltävälle tasolle. Tilastokeskuksen laskema työttömyysaste on jämähtänyt 8 prosenttiin. Todellinen työttömyysaste on 15 %. Ruma luku.

Toisaalta täytyy muistaa, että ennen lamaa Suomi ei ollut aito kilpailutalous. Ei suojattua työllisyyttä voi takaisin saada.

Resurssien vajaakäyttö maksaa. Työttömyyden välittömät kustannukset yhteiskunnalle ovat noin 6 mrd euroa vuodessa, mutta välilliset kustannukset työpanoksen menetyksen kautta ovat vielä merkittävämmät.

Työllisyysaste on vain 67 %:n pinnassa, kun sen pitäisi olla ainakin 75 %. Jo yhden prosenttiyksikön lisäys työllisyydessä kasvattaa merkittävästi kokonaistuotantoa ja verotuloja, parantaa valtion ja kuntien rahoitusjäämää ja pienentää sosiaalimenojen tarvetta.

Tasavallan hallitus on tämän oivaltanut ja asettanut tavoitteeksi 100.000 uutta työpaikkaa vuoteen 2007 mennessä. Tavoite on oikea ja riittävän haastava. Nykyisillä eväillä se vain karkaa horisontin taakse, valitettavasti.

Lisää 
yrittäjyyttä!

Silti kirvestä ei pidä kaivoon heittää. Uudeksi tavoitteeksi kannattaa asettaa 50.000 uutta yritystä, sillä yrittäjät ovat vanhoja. Poistamalla ja tasoittamalla yrittäjyyden esteitä ja panostamalla liiketoimintaosaamisen kehittämiseen uutta tervettä yrittäjyyttä voi syntyä 5 - 10 vuoden sihdillä kyseinen määrä.

Yritystalouden peruskurssi ja markkinoinnin perusteet tulisi olla pakolliset jokaisessa oppilaitoksessa ja varsinkin korkeakouluissa alasta ja opintosuunnasta riippumatta. Ei virkapaikkoja eikä perinteisiä työsuhteita kaikille riitä. Osaamista on jalostettava, jolloin työllistyminen on todennäköisempää.

Koulutuksen pitäisi sisältää myös osuustoimintayrittämisen perusteet. Sen neuvonta on Suomessa jo pitkään ollut harrastellen hoidettu pelto. Resurssien ja osaamisen puute on ilmeinen.

Suurin osa Suomen työttömyydestä on rakenteellista. Kasvava osa investoinneista suuntautuu ulos, lähialueille ja kauemmaskin. Lisäksi yritysten työllistämiskynnys on korkea, ja viranomaiset hallinnoivat työttömyyttä. Eli rakenteelliset jäykkyydet ja työttömyys pysyvät.

Silti puhutaan työvoiman niukkuudesta. Osatotuus. Pula on vain tietyntyyppisestä osaamisesta. Kuitenkin avoimien työpaikkojen ja työttömyyden samanaikainen esiintyminen viittaavat siihen, että palkanmuodostuksen ja verotuksen kokonaisuus ei riittävästi kannusta työllistämään ja työllistymään. Niin ikään on ennakkoluuloisia asenteita iäkkäämpiä osaajia kohtaan.

Vuonna 2003 Suomen teollisuudesta hävisi 21.000 työpaikkaa. Tämänsuuntainen kehitys jatkuu.

Yritysmaailman arvokeskustelussa omistajanäkökulma on painottunut viime vuosina sidosryhmien kuten henkilökunnan kustannuksella. Kun omistajuus on muuttunut kaukaiseksi ja kasvottomaksi, se on pahimmillaan johtanut kvartaalitalouteen ja tilikikkailuun. Se on kaukana yrityskansalaisuudesta.

Enemmän 
työpaikkoja

Kotimaista omistajuutta tarvitaan lisää. Osuustoiminnallisessa yrittäjyydessä on paljon omistajia, eli osuustoiminnalla on kasvot. Se on Suomesta ja sen maakunnista kotoisin.

Osuustoiminnan Vuosikirjan seuraama henkilöstömäärä oli vuonna 2003 kaikkiaan 91.000. Vastaavalla tavalla laskettu henkilöstömäärä vuonna 1994 oli 64.000, kasvua 42 %. Suurimman osan kasvusta selittävät kaksi yritysryhmää: kansainvälistynyt Metsäliitto ja S-ryhmä. Myös Atria ja HK ovat EU-aikana kasvaneet. Koko kansantalouden työllisyys lisääntyi 1994 - 2003 yhteensä 15 %.

Osuustoiminnalla on Suomessa ollut viime vuosina markkinamenestystä ja kannattavuutta, ei kaikilla mutta useimmilla. Palveluosuustoiminta on palkannut tuntuvasti lisää väkeä.

2000-luvun alkuvuosina talouskasvu on ollut Suomessa eurooppalaisen mittapuun mukaan varsin kohtuullista ja lähinnä kulutuksen varassa. Se on ihan oikein ylijäämäisen vaihtotaseen maassa, että kulutetaan. Myös sijoittamiseen, mm. asuntoihin on liiennyt varoja. On tarvittu lisää osaavaa väkeä kaupassa ja rahoituksessa.

* Osuustoiminnan kotimainen henkilöstö kasvoi vuodesta 2000 hieman nopeammin kuin koko kansantalouden työllisyys.

* Heikon vientisuhdanteen vallitessakin metsäteollisuuden väki väheni melko vähän.

* Suurin saneeraaja Suomessa on ollut elintarviketeollisuus, joka on kasvanut Baltiassa, Ruotsissa ja Puolassa.

* Suurin määrällinen työllisyyden kasvu on kaupassa, mutta suurin suhteellinen kasvu on keskinäisessä vakuutustoiminnassa.

Lähivuosina palvelut kotimarkkinoilla kasvavat. Metsäteollisuus varoo koheltamasta, pitää tarkemmin silmällä taseitaan ja kasvaa harkitusti ulkomailla. Kotimainen elintarviketeollisuus keskittyy ja vähentää työpaikkoja.

Kokonaisuutta ei pidä kuitenkaan unohtaa: osuustoiminnallinen yrittäjyys tasaa suhdannevaihteluita. Valtaosalle palveluista teollisuus on merkittävä asiakas, tavarantoimittaja ja yhteistyökumppani.

Kehittyneessä taloudessa ei tavarantuotannossa tarvitakaan entistä määrää väkeä, mutta palveluissa tarvitaan ja vielä vähän enemmänkin.

Yrjö Kotisalo