Osuuskunta on yleensä huomattavasti helpompi perustaa kuin osakeyhtiö. Yksi ihminen osaa yhden asian erittäin hyvin, toinen toisen ja kolmas kolmannen. Osuuskunnassa tämä osaaminen luontevimmin yhdistyy. 

Tällaiset lähtökohdat on otettu hyvin huomioon myös Suomen modernissa osuuskuntalaissa, joka on toiminut hyvin ja ongelmattomasti myös käytännössä. 
Osuuskunta on jäsenyhteisö ja osakeyhtiö on pääomayhteisö. Sanat kertovat niiden peruseron, mikä tulee käytännössä näkyviin etenkin päätösvaltaa ja liiketoiminnan tulosta jaettaessa. Osuuskunnat toimivat jäsenten ehdoilla. Jäsenet ovat keskenään tasa-arvoisessa asemassa. Tässä pätee yleensä ”jäsen ja ääni” -periaate, ellei säännöissä ole tehty poikkeamaa osakeyhtiön suuntaan. Osakeyhtiöissä puhuu raha ja omistuksen suuruus.

Ei vaadi suurta alkupääomaa

Myös taloudellisesti osuuskunta on huomattavasti helpompi ja riskittömämpi käynnistää. Osuuspääomalle ei ole minimivaatimusta. 

Osakeyhtiöillä minimivaatimus on nykyisin 8 000 euroa ja pörssilistatuilla yrityksillä 80 000 euroa EU-direktiivin mukaisesti. Osakeyhtiöiden osakepääoman minimivaatimus antaa myös suojaa keinottelua ja väärinkäyttöä vastaan. Taustalla on vahvasti myös ajatus velkojien suojaamisesta. Osuustoimintamalli ei ole tässä suhteessa yhtä herkkä, kun se ei ole luonteeltaan pääomayhteisö.

Yrittäjyyden kynnys on näin tietoisesti rakennettu helpommaksi osuuskuntaan kuin osakeyhtiöön. Se on hyvin perusteltua. Siksi esimerkiksi monet ammattikorkeakoulut ovat viime vuosina alkaneet perustaa eri alojen osuuskuntia harjoittelumielessä oppilailleen. Se on hyvä ja terve suuntaus, jota kannattaa tukea ja vahvistaa myös yhteiskunnan päättäjien toimesta. 

Lähinnä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että uudet ideat saataisiin kattamaan koko Suomen ja erityisesti ne palvelualat, joille selvästikin tarvitaan paikallisesti uutta potkua ja uusia palveluita. 

Talouselämän diversiteettiä

Osuustoimintamallin kehittäminen ja vahvistaminen luo suomalaiseen yhteiskuntaan vakautta, voimaa ja toimivuutta. Se luo oman terveen vaihtoehdon, jota tulee pitää esillä esimerkiksi keskeisesti yritysneuvonnassa ja koulutuksen eri tasoilla. Nämä alueet ovat pitkään olleet Suomessakin eräänlaisessa paitsiossa. 

Pellervo-Seurakaan ei ollut ennen 1990-luvun puoliväliä kovinkaan aktiivisesti tuomassa uusosuustoimintaa esiin. Nykyisin Pellervon tavoitteena on saada osuuskunta luontevasti mukaan kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa suunnitellaan tai pohditaan yritysmuodon valintaa uudelle perustettavalle yritykselle. 

Toistaiseksi osuustoiminta ei vielä ole pystynyt täysimääräisesti hyödyntämään kaikkia luontaisia kasvumahdollisuuksiaan. Ainakin tietoa asiasta on selvästi puuttunut. Erityisen soveltuva osuustoimintamalli on monille palvelualoille, joihin kaivataan paljon lisää osaavia tekijöitä.

Suomalaisen yhteiskunnan etu on siinä, että eri yritysmuotomalleja ei yritetäkään keinotekoisesti pusertaa yhteen muottiin. Vaan annetaan jokaiselle mahdollisuus kehittyä ja kilpailla omana itsenään. Tarjotaan siis aktiivisesti vaihtoehtoja ja uusia mahdollisuuksia. Se on talouselämän tervettä diversiteettiä. Siinä pätevät samankaltaiset lait kuin luonnon monimuotoisuudessakin. Diversiteettiä kannattaa puolustaa niin luonnossa kuin talouselämässäkin. 

Kolme jäsentä tarvitaan

Osuuskunnan perustamiseen tarvitaan minimissään kolme jäsentä. Jäsenmäärävaatimusta tietoisesti helpotettiin uudessa osuuskuntalaissa. Aiemmin minimivaatimus oli viisi jäsentä.

Mutta jos osuuskunnan jäsenet käyttävät osuuskuntaa keinona säilyttää työkeikkojen välillä joustavasti oma henkilökohtainen työttömyysturva, niin jäsenmäärävaatimus on edelleen seitsemän.

Osuuskuntien jäsenillä on usein parempi motivaatio tehdä pätkätöitä kavereiden kanssa osuuskunnan kautta kuin hakea niitä jatkuvasti vaihtelevalla menestyksellä työvoimatoimistoista. Riittävästi pätkätöitä kokoamalla osuuskunta hyvässä tapauksessa voi tarjota osaaville jäsenilleen kokoaikaisiin työmahdollisuuksiin verrattavat edut. 

Karkeasti arvioiden noin kolmannes perustetuista noin 2 200 pienosuuskunnasta toimii niin hyvin, että niillä alkaa olla myös selvää työllistävää merkitystä. Arvio on 3 000 - 5 000 työpaikkaa kokoaikaisiksi muutettuna. Toinen kolmannes perustetuista uusosuuskunnista ei enää toimi lainkaan. Niiden kohdalla on toteutunut yleensäkin pienille yrityksille tyypillinen kohtalo, toiminta ei ole lähtenyt kantamaan.

Lopuilla toimintaa on vaihtelevassa määrin, mutta yrityksinä niillä on lähinnä sosiaalinen luonne. Siihenkin niiden oma jäsenistö voi silti olla hyvinkin tyytyväisiä. Eli ulkopuolelta ei pidä yrittää sanella, mitä osuuskuntien pitäisi tehdä, kun jäsenet päättävät siitä itse. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi harrastajasoittajien perustama osuuskuntamuotoinen bändi, jonka jäsenet tienaavat leipänsä pääasiassa muulla kuin musiikilla. 

Yrittäjyys on aina kaikille yhteistä

Mikään yritysmuoto ei kuitenkaan suojaa siltä, jos yrittämistä ei käytännössä osata tai jakseta opiskella sitä. Myös muutamat sattuneet uusosuuskuntien konkurssit ovat paljastaneet usein joko liikeidean tai liiketoimintaosaamisen puutteet tai jäsenistön todellisen sitoutumisen laimeuden. 
Yritteliäisyyden tulisi olla yhteistä kaikissa yritysmuodoissa, vaikka jokaisella on terveellä tavalla myös omat erityispiirteensä, vahvuutensa ja heikkoutensa.

Mauno-Markus Karjalainen 
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi 

Katso myös Pellervon lehdistötiedote 27.9.2005 ja OT 4/05 s. 45: Tuore opas yritysneuvojille.