Todellinen kehitys edellyttää huomion voittamista

Suomalainen osuustoiminta vahvistui viime vuonna selvästi, ja myönteinen kehitys on jatkunut myös tänä vuonna. Osuustoimintayritysten liikevaihdot kasvoivat 2010 yhteensä 10 %.
Samalla henkilöstömäärä kasvoi lähes 3 600 ja nousi noin 106 000 henkeen. Luvussa on mukana myös pienosuustoiminnan arvioitu  800 kokoaikaiseksi lasketun työntekijän osuus.

KULUTTAJIEN PALKITSEMISTA ASIAKASUSKOLLISUUDESTA. Suomalaisen kuluttaja- ja palveluosuustoiminnan bonusjärjestelmät ovat kasvaneet ja laajentuneet niin hyvin, että monet kilpailijatkin ovat lähteneet jäljittelemään niitä. Sekin on tapahtunut kuluttajien hyväksi. Ilman osuustoimintaa sitä tuskin olisi tapahtunut. Kuvassa malli Pohjanmaan puhelinosuuskunta PPO:n suunnittelemasta uudesta asiakasomistajakortista.

Hirvittävä epäsuhta

Vertailun vuoksi: suomalaisilla pörssiyrityksillä on edelleenkin yhteensä vain alle miljoona omistajaa, ja määrä on tällä hetkellä reippaassa laskussa. Niistä kuitenkin pidetään jatkuvasti hirmuista meteliä. Ainakaan analyytikoista ja ylirunsaasta mediahuomiosta ei alalla ole puutetta, päinvastoin kuin osuustoiminnassa.

Huomion jakautumisessa sijoittajaomisteisten ja osuustoimintaomisteisten yritysten kesken vallitsee tällä hetkellä edelleen hirvittävä epäsuhta.
Toki suurimmat osuustoimintayrityksetkin saavat huomiota osakseen, mutta niiden osuustoiminnallinen luonne harvoin pääsee esiin – puhumattakaan osuustoiminnasta kotimaisena ja kansainvälisenä ilmiönä.

Siksi ei ole mikään ihme, miksi maailmankirjat ovat nykyisin niin pahasti ja pitkäaikaisesti sekaisin juuri tavallisten kansalaisten kannalta. Ainakin median pitäisi tässä viimein herätä. Monessa tapauksessa herätystä mielestäni tarvitsisi myös osuustoimintaväki.

Sosio-ekonominen kehitys jää pimentoon

Osuustoimintatutkimuksen kansainvälisen konferenssin keskusteluissa Mikkelissä todettiin, miten kukaan ei kunnolla seuraa ihmiskunnan todellista sosio-ekonomista kehitystä. Se kun ei yleensä liity lainkaan kansainvälisten yritysten ydinbisnekseen.

Usein yritysten intressi globalisaatiossa voi olla jopa jättää juuri se puoli tietoisesti pimentoon.

Tuotteet kun pitää kilpailukyvyn vuoksi tehdä mahdollisimman halvalla kurjissa oloissa jopa lapsityövoimalla ja luontoa pahasti riistäen. Kunnollinen ilman- ja vesiensuojelu maksaa ja syö kilpailukykyä. Sama valitettavasti pätee myös työvoimakustannuksiin ja työoloihin.

Sosio-ekonomisen kehityksen seuraaminen liittyisi juuri kansainvälisen osuustoiminnan ydinalueeseen, mutta voimavaroista on huutava puute. Jonkin verran tukea pyrinnöissä on saatu esimerkiksi YK:lta ja sen järjestöiltä, esim. ILO:lta.

Kansainvälinen Osuustoimintavuosi 2012 tulee olemaan esimerkki tällaisesta osuustoimintajärjestöjen kampanjoinnista yhdessä YK:n kanssa. Sitä tukemaan eri maissa toivottavasti saadaan mukaan myös julkishallintoa mahdollisimman hyvin.

Finanssikriisiä korjaamassa

Kansainvälisestikin osuuspankit selviytyivät finanssikriisistä lähes kolhuitta (OT 6/08). Ne eivät olleet kriisiin syypäitä kuten eräät selvästi ahneemmat kilpailijansa, mutta ovat olleet sitä menestyksellisesti korjaamassa. Myöskään keskinäiset vakuuttajat eivät maailmalla tiettävästi ole ainakaan suuremmin finanssikriisin yhteydessä töpänneet.

Suomen kaikki neljä kilpailevaa osuustoiminnallista pankkia – OP-Pohjola-ryhmä, POP Pankit, Tapiola Pankki ja S-Pankki – pärjäävät edelleen hyvin.
Ylivoimaisesti suurin niistä on OP-Pohjola-ryhmä, jonka muodostaa yli 200 paikallisesti toimivaa osuuspankkia. Paikallisuuden aito säilyminen tosin on näinä vuosina jonkin verran prässin alla, kun lukuisia fuusioita kentällä viritellään (ks. s. 54). Monia fuusioita on vireillä myös Lähivakuutus-ryhmässä.

Finanssikriisin meneillään olevan toisen vaiheen kuitenkin ennakoidaan heijastuvan vielä seuraavan vuoden aikana suomalaiseenkin talouteen ja samalla kansalaisten elämään.

PERHEVILJELMIÄ KANNATTAA PUOLUSTAA. Perheviljelmäpohjainen maatalous on joutunut viime vuosina huolestuttavan tiukoille taloudellisesti ja osin myös henkisesti. Osuusmeijerit ovat kuitenkin pärjänneet viime aikoina hyvin, vaikka lihantuotanto onkin ollut syvissä vaikeuksissa. Kesällä virinnyt keskustelu ”Liha-Finlandiasta” ei ongelmia kuitenkaan ratkaise. Maatilojen yhteistoiminta pienosuuskuntamallia käyttäen kuitenkin voisi tuoda helpotusta sekä kustannus- että työtaakkaan puhumattakaan viljelijöiden henkisestä jaksamisesta. Se keskustelu ei kuitenkaan ole edennyt. Kuva Tapani Lepistö

Suurimmat huolet tuottajapuolella

Tämän hetken selvimmät huolenaiheet ovat edelleen tuottajaosuustoiminnassa, nyt erityisesti lihantuotannossa, jota tuotantokustannusten nopea nousu on rokottanut pahasti.

Kotimainen elintarviketeollisuus on jatkuvasti tiukoilla Suomen keskittyneen kaupan puristuksessa. Osuustoiminnallisen S-ryhmän ja kilpailija K-ryhmän yhteinen markkinaosuus päivittäistavarakaupassa nousi jo noin 80 prosenttiin. Kilpailuvirasto päätti syyskuun alussa tehdä asiasta tarkemman selvityksen.

Samaan aikaan sekä Atrialla että HKScanilla on ollut suuria vaikeuksia ulkomailla. Ulkomaantoimintojen voitot eivät enää entiseen malliin olekaan tukeneet niiden pärjäämistä.

Suomalaisen ruokaketjun alkupäätä ei saisi nytkään päästää murenemaan. Kasvua suurimpien suomalaisten liha- ja einestalojen on jatkossakin haettava pääasiassa kotimaan ulkopuolelta. Se on myös suomalaisen tuottajan pitkän aikavälin etu.

Järvi-Suomen Portti pois pelistä

Osuuskunta Järvi-Suomen Portti on itsenäisenä toimijana juuri poistunut markkinoilta. Se aloitti tänä vuonna osuustoiminnallisen HKScanin tytäryhtiönä, jonka HKScan omistaa jo kokonaan.

Portin jäsenet ovat viime vuosina kärsineet raskaita tappioita. Omistajavastuu tulee tässä karusti näkyviin. Tappiot olisi pystytty välttämään, jos osuuskunta aikanaan 2001 olisi hyväksynyt Atrian kosinnan (ks. OT 5/01).

Mutta maakunnalliset näkemykset ratkaisivat Portin itsenäisenä jatkamisen ja samalla liian kalliiksi myöhemmin osoittautuneet investoinnit Mikkelin uuteen tehtaaseen. Markkinataisto kuitenkin käytiin pääosiltaan valtakunnallisella ja osin kansainvälisellä tasolla.

Portti oli toisaalta liian pieni valtakunnalliseen sarjaan, ja toisaalta liian suuri maakunnalliseen tai erikoistuotteiden sarjaan.

Tikkalan nykyaikainen tehdas kuitenkin jatkaa nyt toimintaansa HKScanin tytäryhtiönä. Myös Portin tuotemerkki säilyy kauppojen hyllyillä. Tapahtui hallittu poistuminen pelikentältä, jossa olisi voinut vieläkin pahemmin käydä.

Metsäliitto suurin tulosparantaja

Muita uusia talousvaikeuksissa olevia merkittäviä osuustoimintayrityksiä ei ole ilmaantunut. Tämä tulee lähivuosina näkymään osuustoiminnan tulosnäkymien parantumisena.

Erityisesti Metsäliiton vahva nousu viime vuonna ilahdutti kuten Osuustoiminnan Vuosikirjassa 2011 kerroimme. Konsernin päätuotepaletti on nyt saatu kokonaisuudessaan tuottamaan. Metsäliitto säilyi vuosien kovassa rutistuksessa myös suurimpana puunostajana Suomen yksityismetsistä.

Osuusmeijerit pärjäsivät hyvin

Valio-ryhmä onnistui viime vuonna yllättämään positiivisella tuloksellaan. Valion ulkomaantoimintojen liikevaihto kasvoi peräti 18 %. Tilanne on heijastunut myös maidon tilityshinnan parantumisena. Ne ovat samalla tasoittuneet eri meijeriosuuskuntien välillä.

Myös valiolaisten kanssa kilpailevat Ingman-ryhmän osuusmeijerit ovat pystyneet maksamaan suunnilleen samantasoista yli 40 sentin tilityshintaa litralta keskipitoisesta maidosta.

Valion suurimman kilpailijan, tanskalaisten ja ruotsalaisten maidontuottajien omistaman Arla Ingmanin liikevaihto tippui viime vuonna lähes 20 miljoonaa euroa ja yritys teki 14 miljoonaa euroa tappiota.

Tämän vuoden alussa EU:n keskimääräinen maidon tuottajahinta oli n. 35 senttiä litralta. Kriisivuonna 2009 ne putosivat monissa maissa jopa alle 20 sentin. Tästä syntynyt kova paine EU:n sisämarkkinoilla on nykyisin hellittänyt. Samalla suomalaisen meijeriteollisuuden asema kotimarkkinoilla on vahvistunut.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |