Aina tarvitaan uranuurtajia, myös osuustoiminnassa. Tampereella perustettiin vuosi sitten tiettävästi ensimmäinen hammaslääkäreiden osuuskunta, jonka jäsenet lähtivät rohkeasti kokeilemaan uutta toimintamallia.

Hämeen Hammashoito Osuuskunta sai hyvää tukea Tampereen seudun osuustoimintakeskukselta. - Siellä olikin jo mietitty, milloin on hammaslääkärien vuoro perustaa osuuskunta, kertoo perustajajäsen Sirkka-Liisa Altén.

HYVÄN HOIDON OSUUSKUNTA Riitta Serlachius (vas.) ja Sirkka-Liisa Altén luottavat siihen, että yhteisyrittäminen sopii myös hammaslääkäreille. Kuva Tarja Repo

Hammaslääkäriliiton valtuustoon kuuluva Riitta Serlachius syttyi osuustoiminnalle luettuaan artikkelin SOK:n ravintolatyöntekijöiden osuuskunnasta. Mukaan tulleet muutkin hammaslääkärit katsoivat, että he voisivat tarjota palveluitaan kaupungille osuuskunnan kautta.
Osuuskunta tuntui tarjoavan ostopalvelulle uudet raamit ja erilaisia mahdollisuuksia.
- Alalle on tullut isoja terveydenhoidon palveluketjuja ja kunnat haluavat tehdä sopimuksia isompien yksiköiden kanssa, Serlachius taustoittaa.
Ostopalvelua on jo pitkään pyöritetty kunnissa, joissa terveyskeskukset eivät pysty hoitamaan kaikkia potilaita. Potilasjonoja on lisännyt hoitotakuu, jonka mukaan asukkaille on turvattava hammashoito puolen vuoden kuluessa.
Uusia visioita
Heti perustamisen jälkeen osuuskunta teki kaupungille ostopalvelutarjouksen, joka hyväksyttiin. Kaupungin suhtautuminen osuuskuntaan on ollut myönteinen.
- Heillekin on helpompaa asioida osuuskunnan kuin yksittäisten hammaslääkärien kanssa, Altén arvelee.
Paikallisina ammatinharjoittajina osuuskuntalaisilla on omakin arvostuksensa pelissä.
- Meihin luotetaan, Serlachius täydentää.
Kokonaan eivät jäsenet voi kaupungin huomaan heittäytyä, sillä kilpailutus uusitaan kahden vuoden välein. ”Omat” yksityispotilaat pitää hoitaa hyvin, jotta vastaanoton toiminta on turvattu.
Liikkeelle on lähdetty varovasti, mutta jos kaikki onnistuu, saattaa osuuskunnasta koitua paljon hyötyä. Se voi tarjota jäsenilleen joustavia työtilaisuuksia. Osuuskunta voi myös tehdä hankintoja, palkata yhteisen hammashoitajan tai vaikka vuokrata yhteisen laitteen käytettäväksi osakkaiden vastaanotoilla.
Ilman alkuhankaluuksia ei silti selvitty. Terveydenhoidolla on tarkat lakisääteiset velvoitteet, ja hammashoidon osuuskunta oli lääninhallituksellekin uusi asia.

HÄMEEN HAMMASHOITO OSUUSKUNTA
	Perustettiin 9.10.2007 Tampereella. Jäseniä on 10.
	Jäsenet toimivat ammatinharjoittajina tai eri yritysmuodoissa. He työskentelevät kuudessa toimipisteessä, joista yksi on Kangasalla ja loput Tampereella.
	Osuuskunnan asiakkaana on Tampereen kaupunki, joka ostaa yritykseltä hammashoitoa asukkailleen.
	Ostopalvelussa on mukana 7 jäsentä, jotka hoitavat osuuskunnan kautta kaupungin ostopalvelupotilaita 2 10 tuntia viikossa. Muina aikoina he hoitavat omia yksityispotilaitaan.
	Yrityksen ”lempinimi” on HHO eli Hyvän hoidon osuuskunta.

Osuuskunnalta vaaditaan laitoksen status kuten muilta alan toimijoilta. Vaikka jäsenillä oli jo kaikki lakisääteiset toimiluvat, ne piti täyttää uudestaan myös osuuskunnan osalta.

Turbulenssin kourissa

Osuuskunta voi tarjota uusia mahdollisuuksia alalla, joka on melkoisessa turbulenssissa.
- Tuntuu siltä, että julkinen valta ei tiedä itsekään, miten hammashoito pitäisi järjestää, Serlachius huomauttaa.
Hammaslääkäreistä noin puolet työskentelee yksityisellä ja puolet kunnallisella sektorilla. Nopeassa tahdissa tehdyt poliittiset päätökset ja hoitotakuu ovat aiheuttaneet sen, että paineet kuntien terveyskeskuksiin ovat lisääntyneet. Riitta Serlachiuksen mukaan nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan edellytä, että terveyskeskus hoitaisi itse koko väestön hammashoidon.
- Kunnalla on suun terveydenhoidon järjestämisvastuu ja se voi järjestää hoidon niin yksityisen sektorin kautta kuin omana terveyskeskuspalvelunaan.
Terveyskeskusten antamaa hammashoitoa vaikeuttaa se, että kuntien viroissa on vajausta. Tähän vaikuttaa Serlachiuksen mukaan se, että nuoret hammaslääkärit eivät näytä sitoutuvan perinteisiin pitkiin työpäiviin ja työsuhteisiin.
Ammattikunnan pelkona on, että lasten hammashoito heikkenee, jos hoidoista joudutaan tinkimään aikuispotilaiden takia. Myös ennaltaehkäisevä hoito vähenee, vaikka se olisi olennaisen tärkeää suun terveydenhuollolle. Väestön omissakin asenteissa on toivomisen varaa: kun ruotsalaiset vaihtavat hammasharjan keskimäärin viisi kertaa vuodessa, niin suomalaiset vain kerran.

Teksti ja kuva:
Tarja Repo

| Sivun alkuun |