Taantuma kuriin avustuksilla  

Haja-asutusalueiden vesihuollon avustussummat ovat laskussa. Valtiontalouden leikkaustarpeet ovat taantuman pelossa niin suuria, että kaikkea mahdollista pyritään karsimaan. Tämä kuulostaa vähän liiankin tutulta, kun edelliseen taantumaan vaivuttiin vain kolmisen vuotta sitten.

Maaseudun vesihuoltoa tuetaan pääosin maa- ja metsätalousministeriön osoittamilla varoilla. Tuki oli 2000-luvun alkuvuosina noin 6,5 miljoonaa euroa vuodessa. Paljon porua herättäneen jätevesiasetuksen myötä pottia kasvatettiin vuonna 2004 kerralla noin kolme miljoonaa euroa. Kuluvana vuonna avustussumma on 9,6 miljoonaa euroa.

Ensi vuoden budjettiehdotuksessa tukea ehdotetaan kahdeksan miljoonaa euroa. Vaikka summa eduskuntakäsittelyssä kohoaisi muutamilla sadoilla tuhansilla, 10-15 prosentin supistus lienee vääjäämättä edessä.

Haja-asutusalueiden vesihuoltoavustukset päätyvät valtaosin osuuskuntien toteuttamiin viemäröintihankkeisiin. Yhteiskunta on lähes kokonaan vetäytynyt omista rakennushankkeistaan, kun on kiistatta varmistunut, että osuuskunnat viemäröivät asemakaava-alueiden ulkopuoliset kohteet huomattavasti edullisemmin kuin kunnat ja kaupungit.

Onkin yksiselitteisen selvää, että ympäristölain vaatimus käsitellä säädetysti kaikki haja-alueiden jätevedet vuoteen 2016 mennessä voi onnistua ainoastaan osuuskuntien toteuttamien hankkeiden myötä. Tuskin nekään sentään riittävät.

Tätä taustaa vasten valtionavustusten leikkaus tuntuu vähintään lyhytnäköiseltä. Vaikka haja-alueiden jätevesiasetusta viime keväänä lievennettiinkin, se on kuitenkin saatava toteen runsaan neljän vuoden kuluessa. Vaatimukset säätänyt valtio vähentää samalla kuitenkin omaa vastuutaan hankkeiden rahoittamisessa.

Monissa osuuskuntien hankkeissa kyse ei ole edes varsinaisesta avustuksesta vaan yhteiskunnan lyhytaikaisesta sijoituksesta oman infrastruktuurin laajentamiseen. Tämä on todellisuutta erityisesti niissä kohteissa, joissa osuuskunnan rakentama viemäriverkko siirtyy avustuksen panttina yhteiskunnan haltuun esimerkiksi kymmenen vuoden käytön jälkeen.

Kun osuuskunnan jätevedet ohjataan kulkemaan yhteiskunnan ylläpitämään jätevedenpuhdistamoon, osuuskunnan kiinteistöt alkavat maksaa jätevesimaksua. Yleensä yhteiskunnan puhdistamoissa on niin paljon vapaata kapasiteettia, että muutamien satojen kiinteistöjen mukaan liittäminen ei edellytä niissä lisäinvestointeja. Usein käy päinvastoin, eli jätevedenpuhdistuksen hyötysuhde paranee käsiteltävän jätevesimäärän lisääntyessä.

Kun lisäinvestointeja ei tarvita ja hyötysuhde jopa paranee, kunta nettoaa osuuskuntalaisten maksamat jätevesimaksut puhtaana tulona kassaansa. Näissä tapauksissa osuuskunnalle maksettu avustus palautuu täysimääräisesti kunnan kassaan muutamassa vuodessa. Siitä eteenpäin järjestelmä toimii rahasampona, joka tuottaa puhdasta katetta kunnalliseen rahakirstuun.

Ero kunnalliseen rakentamiseen on merkittävä. Jos yhteiskunta rakentaa vastaavan verkon verovaroilla, investointi maksaa itsensä takaisin vasta usean kymmenen vuoden aikana.

Kun osuuskunnat rakentavat uusia verkkoja yhteiskunnan avustamana, molemmat osapuolet voittavat. Osuuskuntalaisten elinympäristö ja elämisen laatu kohenevat merkittävästi. Kun samalla toteutetaan myös valokuituverkko, alue turvaa menestyksensä pitkälle tulevaisuuteen. Kaikki tämä nostaa kiinteistöjen arvoa koko investoinnin edestä.

Suurin voittaja on kuitenkin yhteiskunta, joka saa avustuksiin kohdennettavat verovarat tuottamaan ennätyksellisen nopeasti. Tällaiset kunnat komeilevat lähivuosina myös muuttovoittajien listan yläpäässä.

Taantumasta voi tulla syvä ja sitkeä, jos yhteiskunta leikkaa myös nopean tuoton takaavia avustuksia. Viisaassa taloudenpidossa niitä kannattaisi päinvastoin lisätä.


Timo Korpinen
viestintäjohtaja,
Suomen Vesihuolto-osuuskunnat ry


| Sivun alkuun |