Arlan toimitusjohtaja Åke Modig uskoo Osuustoiminta-lehden haastattelussa, että Arlan ja Valion meijerifuusio syntyy. Hän kuitenkin jättää ajankohdan vielä avoimeksi, mutta olettaa, että asia selviää ennen vuodenvaihdetta. Modig tuo esiin ison prosessin demokraattisen luonteen: päätösvalta on viljelijäomistajien käsissä, toimiva johto vain suosittelee ratkaisua. - Kyse olisi silloin yhteisestä yrityksestä, joka kattaa molempien osuustoiminnallisten yritysten tuotannosta noin 50-60 %, eli maidon ja juuston osuudet.

Parhaillaan tutkitaan myös Arlan ja tanskalaisen osuustoiminnallisen MD Foodsin yhdistymisen vaikutuksia. Arlalla on jo nykyisin pienimuotoisempaa yhteistyötä tanskalaisten kanssa.

- Pitkällä tähtäimellä kaikki kolme voivat fuusioitua, Modig ennustaa.

Hän kuitenkin toteaa, että henkistä matkaa yhdistymiseen on vielä jäljellä melkoisesti.

Modig perustelee hanketta sillä, että meijerimarkkinat ovat muuttumassa maailmanlaajuisiksi, joten tuotantoyksiköiden on kasvettava. Euroopan meijerien on kilpailtava Uuden Seelannin ja Yhdysvaltain jättien kanssa. Kansainvälistymiseen meijereitä rusikoi myös EU:n laajeneminen Itä-Eurooppaan.

Modig kuitenkin pelkää, että Ruotsin ja Suomen sekä Brysselin kilpailuviranomaiset eivät ehkä pysy tämän kehityksen vauhdissa. Kilpailuvirastoilla varmasti tulee olemaan sanomista asiaan, vaikkei Arlan ja Valion yhteenliittyminen tekisikään yrityksestä suurta muualla kuin Pohjolassa.

Ruotsin tuottaja- ja osuustoimintajärjestö LRF:n toimitusjohtaja Leif Zetterberg puolestaan uskoo edistyksellisimpien maanviljelijöiden kannattavan Arlan ja Valion yhteistyötä molemmissa maissa. Zetterberg pitää Valiota parempana yhteistyökumppanina kuin MD Foodsia. Tanskalaiset näet suuntautuvat vientiin ja suurimittaiseen teolliseen tuotantoon, ruotsalaiset ja suomalaiset puolestaan haluavat kehittää entistä laadukkaampaa tuotantoa asiakkaille.

- LRF on jo yrittänyt yhteistyötä tanskalaisten kanssa kanalapuolella, mutta liikefilosofiamme ovat aivan liian erilaisia, toimitusjohtaja Leif Zetterberg sanoo toimittaja Marjaana Kytön haastattelussa.

Myös LRF:n varapuheenjohtaja Olle Hakelius liputtaa varovaisesti pohjoismaisen osuustoiminnallisen yhteistyön puolesta. Hänen mukaansa osuustoiminnan pulma on nykyisin se, että se on liian kansallista ollakseen mukana Euroopan yhteismarkkinoilla. - Tällöin on viisasta etsiä tällaisia uusia teitä kuten Arla ja Valio nyt etsivät, Hakelius sanoo.

Osuustoiminta -lehti 5/98

ERI YRITYSMUOTOJA
KANNATTAA KÄYTTÄÄ HYVÄKSI

- Suomessakin on ollut aikoja, jolloin yrityksen juridista muotoa on tarkasteltu ideologisena kysymyksenä. Viime vuosina mm. uusin tutkimus on osoittanut, että tämä on aivan väärä lähestymistapa. Ei yritysmuotoja voi eikä tarvitse panna paremmuusjärjestykseen. Paljon tärkeämpää on ymmärtää niiden väliset erot ja käyttää eri yritysmuotoja taitavasti hyväksi niille sopivissa taloudellisen toiminnan organisointitehtävissä, Pellervo-Seuran toimitusjohtaja Samuli Skurnik kirjoittaa.

Skurnik käyttää esimerkkinä Raision Benecolia ja Valion Gefilusta. Maallikon mielestä ne ovat varsin samantyyppisiä keksintöjä. Kysymyksenasettelu paljastuu, kun yrittää miettiä näiden keksintöjen taloudellista arvoa tai selvittää, kumman - Raision vai Valion - omistajien hallussa on taloudellisesti arvokkaampi keksintö.

Raisio on pörssissä noteerattu yritys. Sen pörssikurssi on noussut viime vuosina rakettimaisesti ylös ja tehnyt Raision suurimmista omistajista ainakin laskennallisesti miljonäärejä. Kurssissa heijastuu sijoittajien usko yhtiön tulevaan potentiaaliin.

Sen sijaan Valion omistajille ei kukaan pysty luotettavasti kertomaan, mikä on Gefiluksen taloudellinen arvo tänään. Valiolta puuttuu tällainen arvon mittari. Kuitenkin Valio on pystynyt lisensioimaan keksintönsä yli kahteenkymmeneen maahan. Toisin kuin Raision tapauksessa, Gefiluksen nettokassavirta on jo nyt plussan puolella ja reippaassa nousussa.

Osuuskunnat ovat henkilöyhteisöjä kun taas osakeyhtiöt ovat pääomayhteisöjä. Molemmilla on eri tilanteissa omat etunsa, jotka kannattaa tietää ja osata. Käytännön liiketoiminnan näkökulmasta yritysmuodon valinta ei ole joko-tai - vaan yhä useammin sekä-että -kysymys. Osuustoiminnassa käytetään jo nykyisin monia sekarakenteita, jotka ovat vakiintuneet oleelliseksi osaksi yhteisyrittämisen arkipäivää.

Osuustoiminta -lehti 5/98

KOMMENTTEJA LEHDISTÖKESKUSTELUUN:
IMAGO RATKAISEE

Kalevalan Sampo oli tuntematon ihmekone, josta kannatti kokonaisten kansojen taistella. Nykyajan Sampoja ovat toimituspäällikkö Mauno-Markus Karjalaisen mukaan yritysimagot. Niistä taistellaan maailman pörsseissä, tiedotusvälineissä ja ihmisten mielissä.

Mielikuvat osoittavat usein voimansa mainonnan kautta. Eräs onnistuneimmista lanseerauksista oli Osuuskunta Tuottajain Maidon vuonna 1968 Suomen kansalle tarjoama kaukainen ihmeravinto, jogurtti. Jaakko Jahnukaisen päästä sitten oli se tv-mainos, jossa kaukaasialainen teräsvaari ratsasti sumusta valkoisella hevosella - tulossa tai menossa tietysti likkain luhtiin - kertomaan kansalle uudesta ihmeherkusta. Moni oli yrittänyt jogurtin myyntiä jo sitä ennen, mutta vasta Tuottajain Maidolta se onnistui.

Rohkea rokan syö

Pankit kärsivät pankkikriisissä taloudellisten tappioiden lisäksi myös huomattavia imagotappioita. Wegelius, Uotin veljekset, Lassila ja Sundqvist eivät herätä kunnioitusta. Myös Pertti Voutilaisen "juntti imago" rispaantui löyhäsanaisten lupausten vuoksi. Viime vuosikymmenen lopun suurten pankkien pääjohtajista vain OKO:n Pauli Komi selviytyi kunnialla eläkkeelle. Muutoinkin osuuspankkien mielikuvatappiot pankkikriisissä jäivät lähinnä paikallisiksi.

Tämän päivän pankinjohtaja - Suuren Luudan jälkeen - on monin verroin varovampi kuin oli viime vuosikymmenen taitteessa. Yritystoiminnassa kuitenkin tarvitaan myös riskinkantokykyä ja rohkeutta, järkevissä rajoissa tietysti. Oman toimialueensa yritystoimintaa aktiivisesti kehittävä pankki voittaa etua myös mielikuvissa. Jatkossa osuuspankeille merkittävä voimavara on jäsenetujen aktiivinen kehittäminen. Sitä on muiden pankkien vaikea aidosti jäljitellä.

Pohjoismainen metsäteollisuus taas näyttää häviävän mielikuvilla vaikuttamisessa luonnonsuojelujärjestöille. Lähivakuutuksen pulmana puolestaan on keskinäisen toimintamallin ja yritysryhmän tuntemattomuus erityisesti suuremmissa kaupungeissa.

Mistä löytyvät onnelliset kanat?

Helsingin Sanomien skandaalikirjoittelu kesä-heinäkuun taitteessa kanojen pahoinvoinnista paljastaa ainakin sen, että Suomessa eläinten hyvinvoinnin valvonta todella toimii. Toisin on ulkomaisen tuontiruuan kanssa, jonka tuottamisen etiikasta ei kukaan voi mennä takuuseen.

Kun Hesari yleensä kärkkäästi vaatii halvempaa ruokaa ja tehokkaampaa maataloutta, niin sen kylkiäisinä sitten todellakin saadaan laihojakin kanoja munintakauden päätteeksi. Kun lehti oli myös propagoimassa Suomea EU-jäseneksi, niin nyt joudutaan jo kuvaamaan sitä, millaista hintaa jäsenyydestä on jouduttu maksamaan suurimpiin vaikeuksiin joutuneella toimialalla.

EU-tukien maksaminen on johtanut lihaketjun toimintaa aivan väärään suuntaan. Ongelmat on otettava hyvin vakavasti ja ne on vain pantava kuntoon, sillä suomalaisen ruuan laatuimagosta ei ole varaa tinkiä.

Vanhentuneita käsityksiä
osuustoiminnasta

Mauno-Markus Karjalainen puuttuu myös osuustoimintayritysten imago-ongelmiin. Osuustoiminnasta vallitsee vanhentuneita käsityksiä. Ot-yritysten päätöksentekoa esimerkiksi toisinaan moititaan hitaaksi. Tällöin toiseen vaakakuppiin kannattaa aina laittaa organisaation demokraattisuus, joka meillä on kuningasajatuksena. Kun isot päätökset on kansainvaltaisesti tehty, yritysjohtajaa ei jätetä silloin yksin.

Eräs toinen sitkeä käsitys puolestaan kuuluu, että osuustoiminta olisi yritysmuotona jotenkin vanhentunut. Näin väittävät eivät yleensä itse tunne tämän päivän osuustoimintaa. Ihmisten välinen osuustoiminnan muotoon organisoitunut yhteistoiminta on täysin ajaton ja ikivihreä idea. Kuinka sellainen ylipäänsä voisi vanhentua?

Ei se, että suomalainen osuustoiminta täyttää ensi vuonna jo sata vuotta, tee osuustoimintamallista mitenkään vanhentunutta. Tällä vuosikymmenellä syntynyt laaja uusosuustoiminta osaltaan osoittaa, että osuustoiminta-ajatukset kasvavat ja menestyvät jatkuvasti. Ensi vuonna saataneen uusi osuustoimintalakikin eduskuntavaalien jälkeen.

Osuustoiminta-lehti 5/98

PÖRSSI PELKÄÄ METSÄÄ

Erityisesti metsäteollisuus vei pörssiä elokuussa alamäkeen. Metsä-Serlan B-osake maksoi viime talvena ylimmillään 63 markkaa. Kun sen puolen vuoden loistotulos julkistettiin, kurssi syöksähti alle 40 markan. Samoin laskivat Enson ja UPM-Kymmenen kurssit.

Pörssiväki katsoo muutaman vuoden päähän ja uskoo metsäteollisuuden kamppailevan jo vuoden kuluttua laman kourissa. Samalla se upottaisi myös metalliteollisuutta. Pörssianalyytikko Erkki Sinkko kehottaakin viimeisessä kolumnissaan, että nyt kiireesti puukaupoille. Sinkko on juuri jäänyt eläkkeelle.

Osuustoiminta-lehti 5/98