|
|
Vuori, yhtenä maan johtavana osuuskuntalain asiantuntijana, on omassa kirjoituksessaan tuonut hyvin esiin nykyisen osuuskuntalain lähtökohtana olevan ajattelun. Minulla ei ole siihen mitään oleellista lisättävää. Samaa mieltä olen myös siitä, että osuuskunnan keskeiset ominaispiirteet yritysmuotona on säilytettävä parhaillaan uudistettavassa osuuskuntalaissakin. Jos välillämme on jotain näkemyseroa, se johtuu siitä, että tarkastelemme käsillä olevaa asiaa hieman eri näkökulmista. Tämänkertainen viestini onkin se, että esittämäni näkökulma on tärkeä, ja että siihen pitää kiinnittää osuustoiminnan piirissä entistä enemmän huomiota. Kyse ei ole jatkossa vain tasapainoilusta ulkopuolisen rahan ja vallan välillä. Vähintään yhtä tärkeää sen mittaluokan yrityksissä, joista nyt puhumme, on markkinaohjauksen hyödyntämiseksi tasapainoilu vallan ja informaation välillä. Yritän alla selostaa miksi.
Osuustoiminta laajempi käsite
kuin osuuskunta
Omalta osaltani korostaisin ensiksikin sitä, että osuustoiminta ja osuuskunta eivät ole yksi ja sama asia. Osuustoiminta on käsitteenä selvästi laajempi. Vaikka osuuskunta yritysmuotona on kehitetty nimenomaan osuustoiminnallisen (yhteis-)yrittämisen tarpeisiin, voi ja pitää osuustoiminnassa tarvittaessa käyttää myös muita yritysmuotoja. Nyt kun uudistettu osakeyhtiölaki tarjoaa monia uusia mahdollisuuksia liiketoimintojen järjestämiseksi, ja kun uudistettava osuuskuntalaki omalta osaltaan jatkaa tätä kehityslinjaa, on hyvin tärkeää, että osuustoiminnan piirissä perehdytään hyvin huolella eri yritysmuotojen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja käytetään niitä myös luovasti hyväksi osuustoiminnallisen yrittäjyyden organisoinnissa.
Toiseksi haluan kiinnittää huomiota siihen, että yrityksen yhtiömuodon valinta ei ole pelkkä juridinen kysymys. Yritysmuodon ja -rakenteen valinnalla on erittäin laajat taloudelliset seurausvaikutukset, ei vain liiketoiminnan rahoituksen, vaan myös yrityksen omistajavalvonnan ja ylipäänsä yritystoimintaan liittyvien tietovirtojen kannalta.
Jotta edellisen Benecol/Gefilus -kolumnini ydinajatus tulisi selväksi, on syytä sanoa muutama sana siitä, mitä eri ulottuvuuksia nykytaloustieteen organisaatioteoria näkee yrityksen arvon julkisessa määrittelyssä. Yrityksen julkisessa noteeraamisessa ei ole suinkaan kysymys vain rahoituksen hankkimisesta ulkopuolisilta sijoittajilta. Vähintään yhtä tärkeänä pidetään sitä, että näin omistajat saavat käyttöönsä tosiaikaisesti tietoa siitä, millaiseksi suuri joukko asiantuntijoita arvioi po. yrityksen nykyarvon (tulevaisuuteen tehdyt materiaaliset ja henkiset satsaukset mukaan luettuna) ja siten tärkeän työvälineen omistajaohjauksen käytännön toteuttamiselle. Näitä noteerauksia seuraamalla yrityksen omistajat voivat saada itselleen arvokasta tietoa paitsi omaisuutensa arvon kehityksestä, myös siitä, millaiseksi ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat yrityksen liikkeenjohdon toiminnan.
Vuori lähtee omassa kirjoituksessaan siitä, että osuuskunnan jäsenillä ei ole osuuskunnan erityisluonteen vuoksi tarvetta yrityksensä ulkopuoliseen arvonmääritykseen. Samoin hän toteaa, että tarvittaessa tällainen arvonmääritys voidaan tehdä muutoinkin, ilman että osuustoiminnassa perinteisesti vierastettuja ulkopuolisia sijoittajia tarvitsee sekoittaa kuvaan mukaan. Itse en olisi tästä asiasta aivan näin varma.
Vuoren esille nostama kysymyksenasettelu ei ole uusi. Asia, joka kaikkinensa muodostaa huomattavan laajan ja monitahoisen kokonaisuuden, on ollut viime aikoina runsaastikin esillä liiketoiminnan taloudellista lisäarvoa (EVA= economic value-added) koskeneen keskustelun yhteydessä. EVAhan on yksi nykyisen liikkeenjohto- ja kannustinkirjallisuuden muotiaiheita. Kun tässä keskustelussa on pantu laskennalliset mittarit vastakkain markkinoilta saatavan yrityksen arvonmäärityksen kanssa, ovat jälkimmäisen vaihtoehdon edut painaneet varsin paljon vaa´assa. Ratkaiseva argumentti pörssinoteerausten (joiden puutteet toki tunnetaan ja tunnustetaan) puolesta tulee tämän arvonmäärityksen laajapohjaisuudesta ja siitä, että siihen sisältyy myös arvio tulevaisuudesta.
Haaste kentälle
Vaikka annan kaiken arvon Vuoren juridiselle asiantuntemukselle ja hänen esittämilleen tärkeille näkökohdille, lähden itse siitä, että osuustoiminnan piirissä pitää huolella ja ennakkoluulottomalla mielellä perehtyä edellä esille nostettuihin corporate governance -kysymyksiin. Nykyaikaisten suurten ja laajaomisteisten osuuskuntien omistajaohjauksen kehitys ja ajantasalla pysyminen edellyttää tätä.
Esille nousevat asiat eivät ole suinkaan helppoja, eivätkä usein edes kovin yksikäsitteisiä. Kuitenkin olen varsin vakuuttunut, että osuustoiminnan piirissä joudutaan jatkossa ottamaan yleisemminkin aivan uudella tavalla kantaa kysymyksiin, jotka liittyvät ulkopuolisiin sijoittajiin, omistajien määräysvaltaan, ulkopuolisiin asiantuntijajäseniin hallituksissa ja ylipäänsä omistajahallinnon ammattitaitoon.
Parasta mahdollista valmentautumista vastaamaan näihin haasteisiin on tutustua huolella siihen monipuoliseen tutkimukseen ja keskusteluun, jota maailmalla on näistä asioista jo olemassa - niin yleisesti kuin myös osuustoimintaan liittyen - ja tarttua myös itse "härkää sarvista", eli lähteä mukaan tähän tärkeään keskusteluun.
Suomalaisen osuustoiminnan osalta OT-lehti on oikea foorumi tällaisen keskustelun käymiselle, johon tässä nyt omalta osaltani haastan niin jäsenyritystemme omistajat, liikkeenjohdon kuin kaikki muutkin asiasta kiinnostuneet asiantuntijat.
Samuli Skurnik