Pellervo

Tulevaisuutta ohjaa "henkinen ilmapiiri"

SDP
Puheenjohtaja
Paavo Lipponen

1. Vapaassa maassa kansalaisilla on oikeus valita työ- ja asuinpaikkansa. Suomi tarvitsee kehittyäkseen kilpailukykyisiä, vetovoimaisia keskuksia. Niiden vetovoimaa ei pidä keinotekoisesti rajoittaa, mutta ei keinotekoisesti lisätäkään. Kun muuttoliikettä on pyritty keinotekoisesti patoamaan, on se myöhemmin purkautunut vain rajumpana.´Laaja maaseutu voi myös olla vetovoimainen. Avustukset ja tuet eivät sitä sellaiseksi tee, eikä aina pidä katsoa valtion toimiin. Ratkaisevia ovat omat ponnistukset ja henkinen ilmapiiri muita syyttelemällä ei kehitystä luoda. Hallitus saa selvityksen maatalous- ja maaseutupolitiikasta, kun selvitysmies Raija Volkin työ valmistuu ja maatalousministeriö tekee yhteenvedon maaseutupolitiikan toteutumisesta.

2. Osittain nyt tapahtuu sitä rakennemuutosta, jonka olisi pitänyt tapahtua jo edellisinä vuosikymmeninä. Tuotannon määrä ei ole olennaisesti laskenut, vaan tuottavuus tilaa kohden on noussut. Vahvana jatkuvat investoinnit kertovat myös tulevaisuuden uskosta.Nuorten on tärkeä tietää investointipäätöksiä tehdessään millaisin ehdoin ja missä ympäristössä maataloutta tulevaisuudessa harjoitetaan. Siksi hallitus on tukenut EU:n komission Agenda 2000-ohjelmassa esittämää uudistuslinjaa ja asettanut edellytykseksi omien erityiskysymystemme ratkaisun. Vain ottamalla huomioon ympäröivässä maailmassa myös EU:n ulkopuolella tapahtuvat muutokset voidaan tehdä pitkäjänteisiä ratkaisuja. Ne, joiden mielestä yhteistä maatalouspolitiikkaa ei nyt tarvitse muuttaa ja jotka haluavat jäädyttää nykytilanteen jättäisivät vallalle epävarmuuden siitä, mitä tulee tapahtumaan. Yhteinen maatalouspolitiikka ei tule jäämään nykyiselleen ensi vuosikymmenellä.

3. Maatalouden merkitystä ei saa liioitella maaseutukunnissakaan. On katsottava elinkeinoelämää kokonaisuudessaan unohtamatta metsätaloutta. Puhe "maatalouden jatkuvasta supistumisesta" on hieman harhaanjohtavaa, kun kysymys on viljelijöiden tai tilojen lukumäärän vähenemisestä eikä tuotannon laskusta. Maaseutukunnissakin on aihetta miettiä, onko kuntajaotus pienine kuntineen enää perusteltua.

4. Suomen liityttyä Euroopan unioniin ruuan hinta Suomessa laski, joten se on nyt oikealla tasolla vaikkakin unionin kalliimmassa päässä. Tukimarkat päätyvät nykyisessä järjestelmässä viljelijälle, kun aikaisempi kotimainen järjestelmä jakoi niitä myös kaupalle, varsinkin maataloustarvikekaupalle ja ylimitoitetulle elintarviketeollisuudelle. Nyt tuki menee suoraan viljelijöille.

5. Tilojen keskikoko on Suomessa kasvamassa, mutta se on edelleen eurooppalaisittain pieni. Ja eurooppalainen maatalous perustuu perheviljelmiin. Yksikkökoon kasvu Suomessa on siis hyvää ja myönteistä kehitystä eikä suinkaan viemässä maatalouttamme kohti ulkoeurooppalaista suuryksikkömaataloutta. "Puhtaus" tai "eettisesti korkeatasoinen tuotanto" eivät ole pienuuden synonyymejä, vaan olennainen osa suomalaista perheviljelmiin perustuvaa maataloutta, jonka keskimääräinen yksikkökoko voi edelleen kasvaa.

6. Nyt pyritään ratkaisuun, jossa tuottajahintojen alentuminen korvataan EU:n suorilla tuilla. Mitään puhtaasti kansallista tukea ei ole olemassakaan, vaan omista budjettivaroista maksettavasta ns. kansallisesta tuesta on sovittava EU:n komission kanssa. Näyttää siltä, että tukea tarvitaan jatkossakin.

7. Maataloustuen maksamisen perusteet tarkastetaan EU:n lainsäädännön mukaan, jotta voidaan varmistaa, että tuki menee oikeaan kohteeseen. Muissa yhteyksissä vaaditaan, että varojen käyttöä on valvottava. Miksi maataloustuki olisi poikkeus? Suomessa virheitä on löytynyt melko vähän. Kyseessä taitaa olla lähinnä asenneongelma.

8. Suomen elintarviketeollisuuteen ja sen osuustoiminnallisiin monopoleihin rakennettiin ennen EU:n jäsenyyttä merkittävää ylikapasiteettia, joka toimi veronmaksajien rahoittaman suuren vientituen avulla. Se aika on ollutta ja mennyttä. Nyt teollisuus joutuu sopeuttamaan toimintaansa normaaleihin ja muuttuviin kilpailuolosuhteisiin. Tämä vie oman aikansa samoin kuin lisämarkkinoiden löytyminen EU:n alueelta ja tulevista jäsenmaista. Ajankohtaiset vaikeudet ovat seurausta Venäjän talouskriisistä, joka ei ole EU:n tai Suomen toimin ratkaistavissa, vaan riippuu ennen muuta venäläisistä itsestään.

9. Erikoistuminen ja uusien tuotteiden kehittely ovat vielä liian harvojen elintarvikealan yrittäjien varassa. Pienyrittäjyydelle on varmasti tilaa ja tarvetta. Maaseudun elinvoima ei enää riipu vain maataloudesta, vaan yhä enemmän jopa ratkaisevasti muista toiminnoista. Se osoittavat monet mm. OECD:ssä tehdyt selvitykset. Niiden kehittyminen taas ei voi perustua valtion tukirahoihin, vaan siihen että maaseudulle syntyy sellainen myös henkinen ilmapiiri, joka katsoo tulevaisuuteen eikä menneisyyteen.