Miehen elämää
Terveydenhoito on laiminlyönyt suomalaisen miehen, sanoo lääkintöneuvos Pellervo
Petäys, urologi Ähtäristä. Hänen mielestään myös mies on antanut periksi ja
pussittanut itsensä vuosisataisten roolien vangiksi.
Onneksi viime kesä oli sateinen. Sateet hillitsivät Pellervo Petäyksen intohimoa
samoilla metsissä, mikä perisuomalainen meditointimuoto on hänelle luonteva. Hänellä
on hiljaisuuteen vetäytymiselle myös perisuomalainen alibi; usein hän liikkuu
metsässä aseen ja koiran kanssa, vaikka ei aina edes välitä ampua koiran löytämää
jänistä.
Onneksi kesä siis oli sateinen, sillä sade piti Petäyksen kotitietokoneen
äärellä. Niin syntyi kirja, jonka Ajatuskustannus oli häneltä tilannut suomalaisen
miehen elämästä. Tilauksen sytykkeenä oli televisio-ohjelma, jossa Petäys vastasi
kieltävästi ikuisuuskysymykseen, onko miehellä vaihdevuodet. Ei niitä oikeasti ole.
Miessukuhormonin tuotanto ei mene miehellä kerrasta poikki. Se vain vähin erin vähenee.
Syksyllä tuli siis kauppoihin Petäyksen kirja "Mies ja miehen elämä", ja
se on samaan aikaan sekä perusteellinen jokamiehen lääkärikirja että näkemyksellinen
kiistakirjoitus siitä, mikä suomalaista miestä vaivaa, ja mikä maailmaa vaivaa, ja
mikä elämässä on oikein ja hyvää.
"Kirjoitin, mitä ura oli opettanut, koska olen pitkään seurannut eri ihmisten
kohtaloita. Tämä ammattihan on vähän kuin kauppiaan. Jos hoidat sen hyvin, asiakas
tulee uudelleenkin. Itse olen saanut seurata samoja miehiä ja perheitä ja kauan."
Pitkään Petäys on myös ehtinyt kokemuksiaan hankkia. Vuonna 1967 hän tuli
Ähtäriin käynnistämään uutta sairaalaa ja on samalla matkalla yhä. Lääkärinä
hän on toiminut yli 45 vuotta, vuodesta 1964 lähtien kirurgina ja vuodesta 1968
urologina. Urologi on miesten lääkäri siinä missä gynegologi on naisten lääkäri.
Petäys syntyi samana vuonna, jolloin Sir Fleming keksi penisilliinin ja aloitti
opiskelunsa samaan aikaan, jolloin tuota ihmelääkettä alettiin Helsingissä käyttää.
Ura on sattunut siis lääketieteen suurten voittojen vaiheeseen, mutta suuri aika saattaa
olla jo ohitse. Rahaa säästetään. Jos Ähtärissä nykyisin joutuu ravintolatappeluun
tai saa sairaskohtauksen, hoitoon on mentävä Seinäjoelle, noin sadan kilometrin
päähän.
"Se on osa maaseudun alasajoa", Petäys sanoo. Menneen työn mitätöiminen
tuntuu pahalta.
Uhanalaisten sukua
Viime kesä oli siis surkea, eikä siitä moni iloinnut, mutta surkeus koitui ehkä
miesten ja erityisesti eturauhasikään ehtineitten miesten onneksi. Nyt markkinoilla on
kansantajuinen ja perusteellinen kirja nimenomaan niistä miesten sairauksista, jotka
uhkaavat yhtä aikaa terveyttä ja itsetuntoa, identiteettiä.
Nykymaailmassa miehen terveyttä ja itsetuntoa onkin helppo järkyttää, sillä jos
Pellervo Petäystä on uskominen, miehen koko elämä on kahden peruspilarin varassa. Nuo
pilarit ovat työ ja potenssi ja viimeistään keski-iässä molemmat uhkaavat monen
kohdalla pettää.
Tästä lähtökohdasta Petäys piirtää kuvaa Suomesta, josta näyttää tulevan
naisten valtakunta. Tämän alan megsatrendithän nähdään televisiosarjoissa ja
mainoksissa. Tulevaisuus on nuorehkojen, kauniiden ja kansanvälistten naisten.
Tulevaisuuden vastakohta on supisuomalainen ja vanheneva mies, juntti, jossa lihallistuu
kaikki mikä on menneisyyttä ja huonoa. Tämä tosiaan lihallistuu, sillä tuo
pilakuvamainen hahmo on tietysti myös liian lihava. Ehkä juuri siksi nuoren naisen onkin
nykyisin oltava liian laiha.
Petäys kyllä vähän epäilee, onko tätä itsetuntonsa lentoaseman narikkaan
unohtanutta miestä oikeasti edes olemassa muualla kuin propagandassa, mutta propagandahan
on tärkeintä. Niin on jos siltä näyttää. Silti hänkin näkee miehen umpikujan.
"Tällä hetkellä suomalainen mies on uhanalainen laji, vähän kuin
valkoselkätikka, jota sentään suojellaan", hän kiteyttää.
Uhanalaisuus on kuitenkin hiukan erilaista kuin siivekkäillä ystävillämme. Miehen
pahin uhka on mies itse, Petäys sanoo. Juuri mies on omalla, päämäärätietoisella
periksiantamattomuudellaan rakentanut oman umpikujansa, ja rakentanut sen hyvin. Näin
hahmottuu elämänkaari, joka ei juurikaan tuo mieleen Nestori Miikkulaisen surumielistä
kauneutta. Se tuo mieleen kaulaan punotun köyden.
"Suomalainen mies ei välitä itsestään. Mies syntyy, kasvaa, opiskelee, hankkii
työpaikan ja puurtaa työtä ja perustaa perheen. Miehelle työ on kaikki kaikessa,
elämän päätarkoitus ja tässä asiassa hän on jäänyt satojen vuosien takaiseen
rooliinsa, jolloin piti vastata perheen turvallisuudesta ja toimeentulosta. Tämä on
ajanut monen miehen niin kireälle, että sietokyky alkaa loppua ja sitten sorrutaan
iänikäiseen viinaan, ja sehän ei ole koskaan auttanut ketään."
"Nainen on muuttunut, mies ei. Nainen on myös syntyjään parempaa ainesta,
neuvotteleva, sovitteleva, määrätietoinen eikä aina pyri kaikkien tilanteitten
hallintaan."
Pilkille tai pubiin
Takertuminen menneisyyteen pitää osaltaan yllä myös työttömyyttä. Vanhusten ja
lasten hoito olisi Petäyksen näkemyksen mukaan raavaalle miehelle varsin sopivaa
työtä, mutta vanha rooli on esteenä. Näin mies näyttäisi kaivavan omaa hautaansa.
Petäys lainaa toimittaja Teuvo Arolaista, joka kirjoitti pari vuotta sitten Helsingin
Sanomissa:
"Länsimaihin on syntymässä uusi sosiaalinen ongelma, kurjistuvien miesten
luokka. Kärjistettynä se tarkoittaa kasvavaa joukkoa miehiä, jotka takertuvat vahoihin
tapoiohinsa. He ovat kouluttamattomia, ammattitaidottomia, työttömiä ja lopulta myös
yksinäisiä. Naisille ei kelpaa edes heidän spermansa."
Petäys kuvaa aika karmaisevasti tuota avuttomien miesten joukkoa. Vähin erin he ovat
luopuneet ja antavat naisten hoitaa kaiken käytännön remonteista ja auton huollosta
pankkiasioihin. Heille riittää vetäytyminen pilkille tai pubiin.
"Lopulta mies ei osaa mitään, ja jos niin käy, että mies jää yksin, siinä
on meillä maailman onnettomin tumpelo tumput suorina. Yleensä mies kuitenkin kuolee
ennen kuin nainen, luojan kiitos."
Petäyksen kirjasta syntyy kuva, että itse luontonkin on nyt naisten puolella, ja
nimenomaan keski-ikäisten naisten puolella. Kun nainen tulee vaihdevuosiinsa,
naishormonin tuotanto loppuu täysin. Testosteroni eli mieshormoni saa valtaa myös
naisessa. Siksi naisen käytös ja luonne saattavat muuttua. Hän suuntautuu aktiivisesti
ulospäin. Hän alkaa haluta valtaa eli osallistua aidosti maailmanmenoon. Tätä
suuntausta on vahvistanut pidentynyt ja parantunut elämä. 70-vuotias ei ole enää
vanhus. Usein sen ikäinen vasta järjestelee omille vanhemmilleen hoitopaikkaa.
Siinä missä vanheneva nainen toimii luontevasti niillä yhteiskunnan kentillä, joita
miehet perinteisesti ovat hallinneet, mies alkaa muuttua lauhkeaksi. Mieshormonin tuotanto
ei lakkaa eli sikäli miehellä ei ole vaihdevuosia, mutta hormonin määrä kuitenkin
vähin erin vähenee. Muutoksen vaikutukset ovat tietysti hyvin yksilöllisiä, mutta
hyökkäävyys alkaa tehdä tilaa neuvottelevuudelle ja joustavuudelle.
Tämänhän nyt sentään uskoisi olevan rakentava näkymä miesten ja naisten
suhteisiin, mutta niin ei välttämättä ole. Jos elämä on valtataistelua, ja sitä se
usein on, miehellä on taipusta hävitä.
Miesten syöpiä ei seulota
Koska Pellervo Petäys on urologoi, hänen ei tarvitse puhua vain epämääräisesti
rooleista ja miehisestä normiriemusta. Hänellä on konkreettista asiaa. Lääkärin
näkökulmasta tasa-arvo loppuu lapsuuteen. Sen jälkeen mies unohdetaan. Terveydenhoidon
järjestelmä on tehty ennen kaikkea naisia varten. Naisille tyypilliset syövät, kohtu-
ja rintasyöpä, etsitään säännöllisissä seulontatutkimuksissa. Miesten
eturauhassyöpiä ei seulota.
"Miehelle tehdään jonkinlaiset terveystarkastukset armeijassa ja ehkä
työterveyshuollossa, jos hänellä työtä on. Muuta seulontaa ei ole, jos ei itse
hakeudu tutkimuksiin, ja suomalainen mies ei niihin hakeudu."
Petäyksen kuvauksen perusteella miehen vanhasta, työhön ja luontoon suuntautuneesta
vastuunkantajan roolista näyttää jääneen jäljelle vain eränkävijän mykkyys.
Pahimmillaan mies näyttäytyy Petäyksen kirjassa talutettavana, holhottavana. Näin on
nimeomaan silloin, kun vaivat liittyvät sukupuolisuuteeen. Tämä haluttomuus saada apua
on tietysti vähän kummallistakin, kun toisaalta miehen potenssiongelmien vuoksi ei ole
säästetty viattomia eläimikään. Merihevoset ja korentokalat, sarvikuonot ja muutamat
käärmelajit on metsästetty uhanalaisiksi, karhuilta viety sappi ja sarvikuonoilta
sarvet.
"Usein miehet tulevat urologeille vasta naisen taluttamana, ja usein näin on
nimenomaan silloin, kun vaivana on impotenssi. Nainen tuo vastaanotolle miehen, koska
miehen ego on romahtanut. Usein impotenssista ei ole puhuttu edes kotona, eikä mies
urologillakaan saa itse suutaan auki. Potenssia parantavan ruiskeenkin opettelee usein
antamaan nainen."
"Sairauteen liittyvissä asioissa mies jahnaa ja pelkää totuutta. Nainen on
realistisempi. Elimellisten sairauksien kohdalla tämä voi olla kohtalaokasta, sillä
mitä aikaisemmin vaiva havaitaan, sitä varmemmin ihminen kyetään hoitamaan
terveeksi."
Ymmärrystä ei aina välttämättä saa lääkärien tai viranomaistenkaan taholta:
eturauhassyövän hoidon tarpeellisuutta on vähätelty. Syöpä etenee hitaasti,
seulominen on kallista, ongelma on jo vanhojen ja muutoinkin menotiellä olevien miesten
ongelma. Petäys ei näitä tylyjä alibeja vahvista:
"Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit 70-vuotias ja minä sanoisin, että sinulla
on syöpä, mutta antaa sen olla. Mikä olisi elämänlaatusi, jos koko ajan tietäisit,
että tuolla sykkii syöpä. Ja kuitenkin eturauhassyöpää on mahdollista hoitaa kuten
rintasyöpääkin. Eikä kukaan sano rintasyöpään sairastuneelle naiselle, että
katsotaan nyt. Antaa sen vaan pullistua."
Viagran suuremmoisuudesta
Seulonnan merkityksestä on myös kokemusta. Tampereella ja Helsingissä on tehty
seulontatutkimus, jossa oireettomilta löytyi eturauhassyöpää huomattava määrä. Enin
osa syövistä oli myös paikallisia eli hoidettavissa. Seulonta on Petäyksen mukaan
yksinkertainen ja halpa toimenpide: verikoe maksaa satasen, kumihanska muutaman kymmenen
penniä, ja aikaa kuluu muutama minuutti miestä kohden. Tämä ei tuo varmuutta
syövästä, mutta sillä löydetään se miesjoukko, joka tarvitsee lisätutkimuksia.
Ehkä tilanne kuvaa miesten suhdetta itseensä, sillä sukupuoliakselilla asiasta on
vaikea syyttää ketään: myös päätöksentekijät ovat miehiä.
"Mutta mies ei ole itsensä suhteen aloitteentekijä. Sen sijaan jos miehen
autosta kuuluu pienikin sivuääni, se viedään heti huoltoon", Petäys sanoo.
Mutta vaikka byrokratia hylkii ja mies itse hylkii itseään, lääketeollisuudesta
sentään löytyy lohtua. Petäyksen kirja valmistui sikäli siunattuun aikaan, että hän
ehti ottaa mukaan myös kokemukset potenssilääke Viagrasta.
"Viagra on suurenmoinen lääke. Se palauttaa miehen kunnian varsin vaivattomasti.
Se myös auttaa 70-prosenttisesti potenssiongelmissa."
Kaikkea ei Viagrakaan ratkaise. Petäyksen kokemukset vihjaavat monimutkaisempiin
ongelmiin kuin verenkierto alaruumiissa. Joskus hän kysyy miehiltä, jotka vastaanotolla
valittavat sukupuolisen kyvyn katoamista, onko heillä sitten halua.
"No, ei kyllä juuri ole haluakaan", saattaa vastaus kuulua.
"No, miksi siinä tapauksessa pitäisi pystyäkään", Petäys saattaa
ihmetellä ja sytyttää asiakkaassaan eräänlaisen oivalluksen.
Ehkä se oivallus liittyy siihen identiteettiin, minäkuvaan, jonka rakennuspilareista
oli aikaisemmin puhe.
Teksti: Jarmo Uusi-Rintakoski
| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute
| www.pellervo.fi |
|