löytyä jo kaikenlaista satoa korjattavaksi. Talven jälkeen tuoreet, raikkaat oman maan tuotteet ovat tervetullut ja odotettu lisä ruokapöytään. Kevään nuoret kasvustot ovatkin terveitä, meheviä ja maistuvia.

 Hyötytarhassa kannattaa varata oma lohkonsa monivuotisille vihanneksille. Keväällä aikaisin satoa tuottavat kasvit on edullista sijoittaa mahdollisimman lämpimälle ja aurinkoiselle paikalle. Kasvun nopeuttamiseksi ja sadon aikaistamiseksi voi osan kevätvihanneksista peittää kasvuharsolla, jonka alla on lämmintä, ja versot puhkeavat nopeammin kuin ilman katetta.

Ruohosipuli
ja muut
Ruohosipuli eli ruoholaukka alkaa työntää vihreitä versojaan samaan aikaan kuin ruoho puutarhassa viheriöi. Ruohosipuli menestyy parhaiten kuivalla ja hiekkapitoisella paikalla, melko vaatimattomassakin kasvupaikassa, mutta kosteassa sen juuret mätänevät herkästi. Etelä- ja Lounais-Suomen saaristossa luonnonvaraisena kasvava ruohosipuli on parhaimmillaan ennen kukkanuppujen ilmestymistä. Sen aromikkaat versot muuttuvat kukkiessaan koviksi ja puumaisiksi eivätkä ne ole enää maukkaita.

 Kauniin kukinnan jälkeen ruohosipulimättään voi leikata alas, jolloin uutta satoa saadaan korjata vielä syksyllä. Ruohosipulia lisätään yleensä jakamalla, mutta siemenlisäys on myös melko helppoa.

 Harvinaisemmat pilli- ja ilmasipuli kuuluvat myös kasvimaan monivuotisiin sipuleihin, jotka vihertyvät aikaisin keväällä. Pulleaversoiset pillisipulit ja kruunupäiset ilmasipulit ovat paitsi syötäviä myös erittäin koristeellisia. Pillisipulista käytetään pulleita, onttoja versoja ruohosipulin tapaan. Ilmasipulista ovat puolestaan syötäviä naatiston lisäksi varren päähän kehittyvät pikkusipulit ja maassa kasvavat jakosipulit.

 Ilmasipulia on helppo lisätä kukkavarren päähän ilmestyvistä pikkuistukkaista, jotka putoilevat itsestäänkin maahan ja lähtevät kasvamaan. Pillisipulia lisätään koristeellisiin kukintoihin ilmestyvistä siemenistä tai kasvustoa jakamalla.

Lehtevät
raparperit
Ruohosipulin ohella tunnetuimpiin monivuotisiin vihanneskasveihin kuuluu eittämättä raparperi, jota on kasvatettu pihoilla ja puutarhoissa jo pitkään. Raparperi on helppohoitoinen, se tuottaa hyvän sadon vuodesta toiseen, sillä sen vahva juurakko talvehtii meidän oloissamme hyvin. Sadoksi korjattavat kirpeät ja happoiset lehtiruodit ovat maukkaimmillaan ja mureimmillaan nuorella asteella.

 Kun lehdet alkavat vanhentua, niihin kehittyy sitkeää tukisolukkoa ja lehtiruodit muuttuvat puumaisiksi ja väkeviksi. Raparperin kirpeän happoinen maku johtuu ruodin sisältämästä oksaalihaposta, joka saattaa aiheuttaa herkille ihmisille runsaasti syötynä yliherkkyysoireita. Lehdissä oksaalihappoa on niin runsaasti, että ne ovat syömäkelvottomia.

 Yleisemmin satoa korjataan vain keväällä, mutta nuoret versot ovat käyttökelpoisia myös syksyllä. Raparperin lehtiruodit nykäistään irti kokonaisina käsin kiertämällä. Leikatut ruotien tyngät saattavat pilaantua ja houkutella paikalle tauteja ja tuholaisia.

 Raparperi viihtyy parhaiten syvään muokatussa, hieman savipitoisessa maassa, jonka ojitus on kunnossa. Kasvupaikka voi olla kevyessä varjossakin. Voimakkaasti kasvava raparperi pitää runsaasta lannoituksesta. Ennen viljelyn aloitusta maahan lisätään reilusti hyvin palanutta karjanlantaa tai kompostia. Keväisin kasvustolle levitetään typpipitoista keinolannoitetta tai eloperäistä lannoitetta, jotta lehtiruodit kasvaisivat paksuiksi ja meheviksi.

 Raparperia lisätään yleensä jakotaimista. Ne istutetaan kunnostettuun maahan aikaisin keväällä tai syksyllä. Jokaisessa jakotaimessa tulee olla yksi vahva kasvusilmu ja riittävästi juurta. Kasvatuksen voi aloittaa myös siemenkylvöllä, mutta satoa saadaan odottaa useita vuosia.

 Meillä yleisimmin viljelty lajike on reheväkasvuinen Viktoria, jota lienevät myös useimmat kotipuutarhoissa kasvatetut vanhat raparperikannat.

 Kasvukauden hoitotoimiin kuuluu kukkavarsien poistaminen. Sinänsä kauniit kukat kuluttavat kasvin vararavintoa ja vähentävät seuraavan vuoden satoa. Kukkavarret poistetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

 Usein raparperin ruodeissa näkee hyytelömäisiä pisaroita. Niitä ovat aiheuttaneet varsiyökkösen toukat, jotka kaivautuvat lehtiruoteihin keväällä. Toukat siirtyvät raparpereihin viereisistä heinäkasvustoista. Vioittuneet ruodit on syytä kerätä pois ja pitää kasvuston ympäristö mulloksella sekä välttää istuttamasta raparperia heinikon läheisyyteen.

Hienostunut
parsa
Parsaa pidetään varsinaisena varhaisvihanneksena ja kevään suurena herkkuna. Valkaistut tuoreena myytävät ulkomaiset parsanversot ilmestyvät kauppoihin ja ravintoloihin toukokuun aikana. Parsaa omalta maalta voi odotella touko-kesäkuun vaihteessa.

 Paksun juurakkonsa avulla talvehtivan parsan suomumaiset versot korjataan 15–20 sentin pituisina keväällä terävällä veitsellä leikaten.

 Parsaa voidaan viljellä vihreänä tai valkaistuna. Vihreiden annetaan nousta maan pintaan rauhassa keräämään lehtivihreää. Valkaistut kasvatetaan kohopenkissä, missä ne mullataan päivittäin, jotta versot eivät ala vihertää. Valkaistut versot ovat miedon makuisia ja mureita. Vihreää parsaa on puolestaan helppo viljellä ja se sisältää enemmän ravintoaineita kuin valkaistu.

 Parsan viljelyssä on kolme vaihetta: taimi-, kasvu- ja korjuuvaihe. Taimivaiheeseen kuuluu kylvö ja istutus avomaalle. Lyhyemmällä taimivaiheella pääsee kun ostaa keväällä valmiit taimet istutusta varten. Syvämultaiseen ja hyvin muokattuun parsamaahan kaivetaan 10–15 sentin syvyinen vako, jonka pohjalle taimet istutetaan 30–40 sentin välein. Riviväli saa olla jopa 150 senttiä, sillä versot kasvavat kesän aikana jopa parimetrisiksi. Vaot täytetään mullalla saman vuoden syksyllä.

 Kasvuvaihe, jolloin taimet saavat rehevöityä ja kasvattaa juurakkoaan, kestää istutusvuoden lisäksi 1–2 vuotta. Tänä aikana ei satoa korjata vielä ollenkaan, vaan parsamaata lannoitetaan ja pidetään rikkaruohot loitolla. Valkoiselle parsalle aletaan koota 60–70 sentin levyistä ja 30–50 sentin korkuista harjua.

 Parsan viljely on pitkällistä puuhaa, sillä ensimmäiset maistiaiset saadaan useimmiten vasta neljäntenä tai viidentenä vuonna kylvöstä. Silloinkin satoa korjataan vain noin viikon ajan parin päivän välein. Loput versot jätetään kasvamaan ja rehevöittämään kasvustoa.

 Parsa on kaksikotinen eli hede- ja emiyksilöt ovat eri kasveissa. Syksyllä emikasveihin muodostuu punaisia marjoja, jotka ovat myrkyllisiä.

 Varsinaisina satovuosina parsoja korjataan noin kuukauden ajan. Täysikasvuisesta parsamaasta saadaan satoa jopa 10–15 vuotta. Vanha kasvusto alkaa kuitenkin pienentyä, joten uusi parsamaa kannattaa panna alulle, kun entisestä on korjattu satoa 8–10 vuotta.

 Viljelyyn valittavia lajikkeita ovat muun muassa Tanskalainen Jättiläinen, Mary Washington ja Limbras Franklin. Kaksi ensin mainittua ovat vanhoja ja kestäviä. Limbras Franklin on satoisa uudempi F1-hybridilajike, jonka siemen on kalliimpaa.

Varhaiset
yrtit
Monivuotisten yrttien lomasta alkaa yksi jos toinen laji vihertää aikaisin keväällä.

 Rohtoliperin ja saksankirvelin nuoret versot ja lehdet sopivat monenlaisten ruokien mausteeksi. Myös väinönputken nuoria lehtiä voi käyttää tuoreina salaatteihin tai vaikka raparperipiirakkaan ja -kiisseliin.

 Kaikkia keväällä aikaisin kasvunsa aloittavia lehtimausteita voi napsia varovasti ruokien mausteeksi, kunhan ei innostu syömään koko vihreää versostoa.

Viehkot
villivihannekset
Pihalla ja puutarhassa kasvaa monia rikkakasveina pidettyjä luonnonkasveja, joita voi käyttää ravinnoksi. Nämä villivihanneksiksi kutsutut kasvit sisältävät usein runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita.

 Eniten käytetty lienee nokkonen. Se sisältää enemmän C-vitamiinia ja rautaa kuin terveellisenä pidetty pinaatti. Nokkoset kerätään nuorina, jolloin niiden versot ja lehdet ovat maukkaita eivätkä ole vielä sitkeitä. Nokkonen sopii ryöpättynä esimerkiksi sämpylöihin, lettuihin, keittoihin ja piirakoihin.

 Syötäväksi tarkoitetut nokkoset saattavat kerätä itseensä liikaa terveydelle haitallisia nitraatteja eivätkä sovi ruuanlaittoon. Rehevästi kasvavat nokkoset ovat omiaan liotettuina ja laimennettuina lannoituskasteluun ja kasvinsuojeluruiskutuksiin.

 Monia hankalia rikkakasveja voi torjua syömällä niitä. Kiusallisen vuohenputken nuoria, nuppuasteella olevia lehtiä voi käyttää salaatin ja pinaatin tavoin. Voikukasta kelpaavat syötäväksi kaikki juuria myöten ja monissa maissa voikukkaa viljelläänkin salaattikasvina.

 Nuoret lehdet sopivat salaattiaineksiksi, keltaisista kukista saa hyvää simaa tai viiniä ja juuria käytetään mustajuuren tapaan.

 Syksyllä kerätyt juuret sisältävät runsaasti diabeetikoille soveltuvaa inuliinia ja vähän karvasaineita. Pihoilla kasvavien voikukkien kitkeryys vaihtelee. Ottamalla maistiaisia eri kasveista selviää, mitkä kelpaavat ruokapöytään. Kitkeryyttä voi myös vähentää antamalla lehtien kasvaa vaaleiksi mustan muoviämpärin alla.

 Muita käyttökelpoisia villivihanneksia ovat muun muassa jauhosavikka, pihatähtimö, koiranputki, siankärsämö, maitohorsma, peltokanankaali, valkoapila ja leskenlehti. kaikista käytetään keväällä puhkeavia nuoria lehtiä ja verson alkuja joko salaatteihin tai muhennoksiin. Ennen kuin luonnosta lähtee keräilemään kasveja ravinnoksi, on syötäväksi kelpaavat lajit pystyttävä varmasti tunnistamaan.

Mullassa
säilyvät
Eräät juurekset voi jättää syksyllä maahan, missä ne varastoituvat talven yli syömäkelpoisina, usein paremminkin kuin kellarissa. Palsternakka, mustajuuri, piparjuuri ja maa-artisokka säilyvät maassa seuraavaan kevääseen.

 Syötäväksi tarkoitetut juurekset on nostettava aikaisin keväällä ennen kuin ne lähtevät kasvamaan.

 Kirpakka piparjuuri ja lempeän makuinen maa-artisokka ovat monivuotisia kasveja, jotka saattavat levitä rikkakasveiksi puutarhaan. Niiden juurakot säilyvät maassa vuodesta toiseen ja uusi kasvusto saa nopeasti alkunsa maahan jääneestä juurakon palasesta. Myös mustajuuri on monivuotinen ruohokasvi, jotka meillä kuitenkin viljellään yksivuotisena. Sen kasvupaikalle jätetyt juuret talvehtivat yleensä hyvin. Sekä maa-artisokka että mustajuuri sisältävät samaa inuliinia kuin voikukka.

Teksti: Leena Nurmi

| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |