Pellervo

Voittajien Agenda

Agenda 2000 -ratkaisun myötä suomalaisen ruuan nettoasema paranee, iloitsee maatalousministeri Kalevi Hemilä (sit.) keväisessä Finfood-lehdessä, ja hiukan vaikeaselkoinen lause sisältää totuuden. Suomen viljelijöiden asema paranee suhteessa muiden jäsenmaiden viljelijöihin.

Agenda-ratkaisun onkin katsottu toteuttaneen Suomen asettamat perustavoitteet, mutta koska jokainen poliittinen ratkaisu yleensä tuottaa sekä voittajia että häviäjiä, ketkä sitten voittivat ja hävisivät Agendan myötä?

"Suomessa kuluttajat voittivat sikäli, että elintarvikkeiden edullinen hintataso säilyy", Hemilä listaa. "Suomalaiset ylipäätään voittivat, koska nyt itälaajentuminen voi tapahtua. Ja viljelijät voittivat, koska Agendassa esillä olleet uhat saatiin torjuttua. En osaa sanoa, kuka hävisi. Minusta se on kaikilta osin hyvä paketti."

Häviäjiksi voisi tietysti ajatella niitä 40 000 maatilaa, jotka häviävät niin tyystin, että niitä ei kymmenen vuoden kuluttua enää ole. Onko Agendassa kyse maatalouden hallitusta alasajosta?

"Ei vaan maatalouden pelastamisesta. Tilojen määrän väheneminen johtuu maatalouden sisäisestä rakenteesta."

Mitä seurauksia määrän puolittamisella on?

"Maatalouden osalta sillä on se seuraus, että jatkavien viljelijöiden toimeentulo voidaan turvata. Seurannaisvaikutukset maaseudulla ovat monelta osin haitalliset, mutta niin tapahtuisi ilman Agendaakin. Ja jos Agendassa olisi epäonnistuttu, olisi tapahtunut romahdus. Nyt kehitys voi olla hallittua sillä tavalla, että ne jotka jatkavat viljelyä, voivat tulla toimeen."

Mitä ajatuksia sinussa herättää se, että maanviljelijöiden tuntipalkka pysyy 20 markassa?

"Sitä kahtakymppiä on vähän vaikea kompensoida, kun se on vielä laskettu niin, että se näyttää mahdollisimman huonolta. Mutta kyllä tilanne on huolestuttava, jos viljelijät eivät saa kilpailukyistä toimeentuloa muihin väestöryhmiin verrattuna."

Agenda-ratkaisu näyttää koostuvan kahtalaisista aineksista. Toisaalta se on – kuten Hemilä sanoo – "ilman muuta askel kohti vapaakauppaa ja maailmanmarkkinoiden hintatasoa". Toisaalta viljelijä on nyt entistä riippuvaisempi tukitoimista. Elämää suuremmasta näkökulmasta tällainen taloudellinen järjestely vaikuttaa nerokkaalta poliittiselta loukulta: se takaa hintoihin tyytyväiset kuluttajat ja tukitoimilla syyllistetyt mutta myös elätetyt tuottajat.

Toimeenpanevalle ministerille tästä tulkinnasta ei tietysti ole mitään iloa: "Jos sinä noin kysyt, sehän on ihan tyhmää."

Hemilän näkökulmasta kyse on "tässä tilanteessa kutakuinkin ainoasta mahdollisuudesta; mikä voisi olla se toinen vaihtoehto, jolla meidän maataloustuotantomme voitaisiin ylläpitää?"

Teksti: Jarmo Uusi-Rintakoski
S-posti: uusi-rintakoski@yritys.tpo.fi