Pellervo

Kun on juhlat

Ristiäiset, rippijuhlat, koulun päättäjäiset, ylioppilasjuhlat, kihlajaiset, häät ja syntymäpäivät. Juhlat ovat ihmisten elämän merkittäviä tapahtumia. Niistä jää muistot koko loppuelämäksi, paitsi itselle myös muille mukana olleille.

Useimmiten muistot ovat hyviä ja kauniita. Vielä vuosikymmenien päästä tulee lämmin mieli, kun valokuvia katsellessa muistaa kuinka isän viisikymmenvuotisjuhliin pikkuserkut olivat tulleet Ruotsista saakka. Tai naurattaa, kun näkee oman rippikuvansa hartaan ilmeen ja valtavaksi palloksi tupeeratun tukan. Moni muistaa jopa tarkalleen, mitä on tarjottu missäkin juhlassa.

Ja vaikka mukaan mahtuukin myös vähemmän mukavia tapauksia, muuttuvat ne toivottavasti vuosien mittaan hauskoiksi sukutarinoiksi. Esimerkiksi, kuinka nuoriso ilmaantui isän syntymäpäiville risaisissa farkuissa, anopit riitelivät nuoren parin häissä ja juhlaruoka oli aivan liian suolaista. Eniten vastoinkäymiset harmittavat juhlan järjestäjiä, ennen kaikkea emäntää.

Muut tuskin pieniä kauneusvirheitä huomaavat. Rasittunut ja hermostunut emäntä sen sijaan aiheuttaa vieraille huonon omantunnon. Pahimmillaan joudutaan kierteeseen, jossa jokainen yrittää ylittää tarjoomuksissa ja ohjelmassa naapurin juhlat.

Kevään ja alkukesän viikonloput ovat vuoden vilkkainta juhlakautta. Nyt juhlat ovat taas muodissa enemmän kuin takavuosina. Varsinkin häät ovat saaneet runsaasti uusia piirteitä. Uutta perinnettä, muistettavaa ja vaalittavaa siis syntyy tuleville sukupolville.

Niin mukavia kuin suuret juhlat ovatkin, ei niistä saisi tulla liikaa rasitusta kennellekään. Ne, jotka haluava tehdä kaiken hienoimman kaavan mukaan ja nauttivat siitä, voivat sen tietysti tehdä.

Mutta muiden kannattaa muistaa, että tärkeintä on lämmin tunnelma ja sukulaisten sekä ystävien kokoontuminen yhteen. Joka tapauksessa vieraat ovat kiitollisia ja tyytyväisiä siitä, että joku ylipäätänsä näkee vaivaa ja järjestää juhlat.

Teksti: Kaisu Räsänen
S-posti: kaisu.rasanen@pellervo.fi