Pellervo

Työn iloa

Muutama viikko ensimmäisten Kosovon pakolaisten saapumisen jälkeen ehdotettiin yleisönosastokirjoituksessa, että pakolaisille annettaisiin käyttöön pienet palstat, joilla voisi viljellä perunaa, vihanneksia ja vaikka marjojakin. Näin ihmiset pääsisivät mahdollisimman nopeasti kiinni tavalliseen arkielämään. Monet heistä ovat jo kotimaassaan ammatista riippumatta tottuneet kasvattamaan itse suuren osan ruuastaan.

En tiedä onko ajatus saanut kannatusta, mutta ainakin ensilukemalla idea tuntui erinomaiselta. Onhan paljon pienemmissäkin kriisitilanteissa nähty, että työ on parasta lääkettä suruun ja epätoivoon. Ja toisaalta tiedetään hyvin, että työn puute masentaa ihmistä ja lopulta voi viedä mielenterveydenkin.

Suomalaisten yhteydessä puhutaan usein luterilaisesta työmoraalista ja tarkoitetaan liiallista työtekoa elämän muiden alueiden kustannuksella. Asian tämä puoli onkin viime vuosina saanut yhä enemmän merkitystä. Samanaikaisesti kun osa kansasta on ilman työtä, osa joutuu huhkimaan itsensä miltei hengiltä. Loppuunpalaminen on yhä tutumpi ilmiö.

On hyvä, että myös tämä tunnustetaan ja otetaan huomioon. On aivan selvää, että monissa ammateissa on venytty jo äärirajoille. Maataloudessa tämä tiedetään liiankin hyvin. Monella tilalla puhuminen työn ilosta tuntuu julmalta pilanteolta.

Tästä huolimatta työn puuttuminen on erityisesti luterilaisessa yhteiskunnassamme vieläkin julmempaa. Rahaa voi saada ja elämäänkin pystyy työtä tekemättä, mutta ihminen tarvitsee mielekästä tekemistä säilyttääkseen itsetuntonsa. Tästä syystä ehdotus puutarhapalstoista pakolaisille tuntuu erittäin viisaalta. Eikä se varmaan huono ajatus olisi monen suomalaisenkaan työttömän mielestä.

Maataloudessa, ruuantuottamisessa, eletään vuoden työntäyteisintä aikaa. Sille saralle ei nyt kenenkään parane toivoa lisää työtä. Hengähdystaukoja kesämaisemien keskellä sen sijaan tarvitaan. Hyvää Juhannusta kaikille Pellervon lukijoille!

Teksti: Kaisu Räsänen
S-posti: kaisu.rasanen@pellervo.fi