Kodin Pellervo

Yhteys maahan yhdistää

Suomessa on noin 40 maaseutuyhteisöä, joita voi nimittää ekoyhteisöiksi, arvioi Suomen ekoyhteisöjä kartoittanut Kai Vaara.

"Niissä on uskonnollispohjaisia, joissa on mukana useimmiten vanhempaa väkeä, ja ekologispohjaisia, jotka ovat nuorempien suosiossa. Ideologisista taustaeroista huolimatta yhteisöjen toimintakäytännöt ovat hyvin samanlaisia. Yhteys maahan yhdistää."

Voi tuntua yllättävältä, että suuremmat erot ilmenevät yksilöiden välillä.

"Yksilöt voivat hakea aivan eri asioita jopa saman yhteisön sisällä. Yksi etsii henkistä elämänsuuntaa, toinen haluaa oppia nimenomaan käytännön taitoja, joita voi myöhemmin hyödyntää."

Maaseutuyhteisöt muodostuvat useimmiten keskenään enemmän tai vähemmän tuttujen ihmisten ympärille.

"Poikkeuksena ovat Ähtärin Suomineito-yhteisö ja Keuruun ekokylä, jotka ovat olleet julkisesti esillä niin, että toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat niistä kiinnostuneet."

Kannonkoskella kaikki tasataan

Vuonna 1991 perustettu Messiaaninen yhteisö asuu Kannonkoskella vanhassa kartanossa, jonne se muutti Siikaisista puolitoista vuotta sitten.

"Joukko on alkuperäinen, nyt meitä on kahdeksan aikuista ja yksi lapsi. Tai lähes alkuperäinen. Kaksi lasta on varttunut yhteisössä aikuisiksi ja yksi on syntynyt lisää", yhteisön emäntä Anneli Näsi sanoo.

Hänen mukaansa Messiaaninen yhteisö ei ole kristillinen, vaan turvaa suoraan Jumalaan. Se perustaa olemassaolonsa alkuperäiseen, aramean ja hepreankieliseen Raamattuun ja tarkemmin Apostolien tekojen 4. luvun jakeisiin 32–35, jossa kehotetaan tasaamaan kaikki omaisuus.

"Niinpä myimme kaiken, mitä omistimme ja jaoimme sen yhteisön kesken. Kiinteistössä meillä on yksityiset makuuhuoneet, mutta muu omaisuus on yhteistä, kuten myös tulot", Anneli Näsi kertoo.

Yhteisö pyrkii täyteen omavaraisuuteen, mutta asunto ja maat on ostettu velkapääomalla. Yhteisöllä on kuitenkin mielenkiintoista liiketoimintaa: teollisuudelle tehdään elektroniikkaa alihankintana. Toistaiseksi työssä on yksi ulkopuolinen, mutta heitä on tarkoitus palkata lisää. Ompelija ottaa vastaan tilaustöitä. Yhteisöllä on kuusi hevosta, ja se järjestää ratsastusleirejä ja antaa ratsastustunteja. Vireillä on myös majoitus- ja elämysmatkailun aloittaminen.

"Emme elä luostarissa emmekä halua eristäytyä yhteiskunnasta, vaan haluamme olla esimerkkinä", Anneli Näsi korostaa.

Yhteisöllä on maata 7,5 hehtaaria, mutta ensi vuoteen mennessä peltoa saadaan 11 hehtaaria lisää. Hevosten lisäksi on lampaita, kanoja, kaneja ja muita lemmikkieläimiä, kesäksi on tulossa lypsyvuohia.

"Eläinkunnan tuotteet jäävät omaan käyttöön. Myös kaikki vihannekset, juurekset ja puutarhatuotteet saadaan omasta maasta, vain omenapuita meillä ei ole."

Anneli Näsi on saanut koulutuksen biologiseen viljelyyn. Hänen mukaansa yhteisö ei kuitenkaan tee mailleen virallista luomusopimusta.

"Mitään keinotekoista ei silti pelloille päästetä. Vain palanutta, mullalle tuoksuvaa lantaa. Maata on viljeltävä ja varjeltava."

Katajamäessä niukkuus kunniaan

Vilppulan Katajamäen yhteisö asuu entisessä luontaisparantolassa. Yhteisö vuokrasi sen seitsemän vuotta sitten ja osti kolme vuotta sitten, jolloin asuminen muuttui myös ympärivuotiseksi.

"Vakituisesti täällä on vajaa kymmenen ihmistä. Sitten on muutama, joka työskentelee ja asuu muualla, mutta viettää täällä vapaa-aikaansa", Katajamäki ry:n puheenjohtaja Kai Vaara kertoo.

Katajamäen yhteisöllä ei ole kiinteää yhteistä arvopohjaa. Joukossa on sitä väkeä, joka oli perustamassa Kaustisille luonnonmateriaalien kulttuurikeskusta, Tampereen käsityöläisiä ja niitä, joita Vaara kuvaa "henkisiksi etsijöiksi." Mukana on opiskelijoita, työttömiä ja erinäisillä projekteilla ja pikkuansioilla leipänsä tienaavia.

"Meissä on alkuperäiskulttuureista ja luonnosta kiinnostuneita ihmisiä. Ehkä yhteistä on juuri halu asua maalla ja pyrkimys tulla toimeen mahdollisimman vähällä rahalla."

Katajamäen asukkaat maksavat "vuokraisännälleen", itse perustamalleen Katajamäki ry:lle vuokraa 700 mk/kk. Sillä lyhennetään talon ostoon otettua lainaa, joka on korkoineen 3 700 markkaa kuukaudessa. Rahaa jää myös remonttien varalle, joihin ei ole ollut huutavaa pakkoa, sillä satavuotias hirsitalo on varsin hyväkuntoinen. Lisäksi jokainen maksaa kympin päivässä ruokarahaa.

"Meillä on pari vuohta ja kanoja ja kotieläimiä sekä puutarha, mutta ruokaomavaraisuuteen ei ole erityisesti pyritty. Pikemminkin tuemme paikallista vuorovaikutusta, hankimme maitoa ja ruokatarpeita lähiseudun viljelijöiltä."

Vaaran mukaan puutarhapuolta ollaan laajentamassa. Yhteisö havittelee sivutuloja taimien kasvatuksesta. Jäsenet ovat opiskelleet mehiläistarhausta, ja ensimmäistä pesää ollaan hankkimassa.

"Suunnitelmissa on myös ostaa kymmenisen hehtaaria maata nykyisen kolmen lisäksi. Tarkoitus on rakentaa ainakin kasvihuoneita ja luonnonmateriaaleista muutama asumiseen kelpaava rakennus."

Jos uusia asumistiloja valmistuu, Kai Vaara arvioi, että 5–7 vuoden sisällä yhteisöön voi muuttaa 10 pysyvää lisäasukasta.

Suomineito seisoo omilla jaloillaan

Vuonna 1997 perustettu Suomineito-yhteisö elää Ähtärin Kaijanniemessä, entisessä vanhainkodissa.

"Nykyään meitä on neljä miestä ja seitsemän naista. Olemme vähän varttuneempaa väkeä, minä olen 51-vuotiaana porukan nuorin", yhteisön perustaja, valtiotieteen tohtori Marketta Horn sanoo.

Suomineito-yhteisöllä on navetassa noin 50 eläintä; lampaita, maatiaiskanoja, seitsemän lypsyvuohta ja sika. 3,5 hehtaarin peltoalalla kasvatetaan perunaa, juureksia ja vihanneksia sekä eläimille heinää ja vähän kauraa. Sekä eläin- että kasvikunnan tuotteet menevät kokonaan omaan käyttöön.

Yhteisön kantavana ideologiana on permakulttuuri. Se ei ole uskonto eikä filosofia, vaan kehys kaikelle toiminnalle, joka tukee ekosysteemien kestävyyttä.

"Tavoitteena on selvitä mahdollisimman pitkälle itse tuotetulla tai kerätyllä ravinnolla. Kohtalaisen hyvin siinä on onnistuttukin: ruokakauppalaskut ovat alle 100 mk/kk/henkilö. Lähinnä ne koostuvat ruokaöljystä, sokerista ja kahvista", Horn kertoo ja kehaisee itse luopuneensa äskettäin kahvinjuonnista.

Suomineito-yhteisön väki kalastaa, marjastaa ja sienestää uutterasti. Peruselintarvikkeita kuten jauhoja saadaan myös työskentelemällä välillä lähistön maatiloilla. Jäsenet maksavat kuitenkin 1 500 mk:n kuukausimaksua yhteiseen kassaan. Sillä kuitataan muun muassa 3 500 mk:n kuukausivuokra, sähkö- ja puhelinlasku, TV-lupa ja esimerkiksi traktorin pienet korjauskulut. Asuinrakennuksen lämmitys hoidetaan enimmäkseen jätepuulla, jota kaupunki antaa ilmaiseksi.

Jäsenet ovat perustaneet myös Eko-osuuskunnan, joka pyörittää majoitustoimintaa.

"Erityisesti kesäisin vieraita käy aika mukavasti", Horn kertoo.

Vain kaksi jäsentä käy palkkatöissä yhteisön ulkopuolella, muut saavat eläkettä tai työttömyyskorvausta.

"Perustulomalli tekisi tällaiset ratkaisut ihmisille helpommiksi. Meidän tapauksessa 1 500 markasta jää aika paljon säästöönkin", Marketta Horn huomauttaa.

Hänen mukaansa uudet jäsenet ovat aina tervetulleita Suomineito-yhteisöön.

"Tilaa on runsaasti. Tosin lapsiperheille huoneet eivät ehkä ole ihan sopivia."

Suomineito-yhteisö, Kaijantie 283
63700 Ähtäri
puh. (06)533 0601.

Teksti: Jarmo Pasanen
Sähköposti: