Rehuntekoviikon vanhetessa työtahti laantui, hiki valui silmiin, käsivarsia ja pohkeita kivisti. Juttusille pyrkiville tarjosin takaraivoa keskustelukumppaniksi tai hyvänä hetkenä kehotin tarttumaan hangonvarteen. Toivottavasti se pariskunta, joka valitti sään olevan liian helteinen lenkkeilyyn, ei kuullut, miten heidän asiaansa aumalta kommentoitiin.

Onneksi isännät ja emännät eivät ole niin kuin tämä renki. Tavallisesti juttutuokioon riittää aikaa, vaikka tunkeutuisi millaisten työkiireitten keskelle. Typerimpiinkin kysymyksiin yleensä vastataan. Silti olen varma, että kesän työruuhkassa viljelijöiden mielessä liikkuu kokonaan toisenlaisia asioita.

Kesäkuukaudet ovat kuitenkin maaseudun asukaille, viljelijöille ja myös muille, pr-työn sesonkia. Lomalaiset ovat mökeillään ja muutenkin liikkeellä. He ovat otollisessa tilassa ottamaan vastaan tietoa maaseudulla elämisen todellisuudesta. Suu – tulipa sieltä pohjalaista, karjalaista tai savolaista puhetta – on paras tiedotusväline näissä asioissa. Se pystyy välittämään faktoja, mielipiteitä ja oikomaan vääriä käsityksiä.

Maaseudun mainostajien kärkiryhmää ovat karjatilalliset. Kotieläimet vetävät kärpästen lisäksi puoleensa etenkin lapsia ja lasten mukana myös varttuneempia. Markkinoinnin mitalin on ansainnut jokainen viljelijä, joka jaksaa selittää kaupunkilaislapselle, mistä maito on peräisin ja tämän keski-ikää lähestyville vanhemmille, miksi lehmä on talvisin navetassa kytkettynä eikä kirmaa villieläimenä metsissä.

Maatiloilla piipahtavien kysymykset ja mielipiteet saattavat vaikuttaa tyhjänpäiväisiltä ja joskus ärsyttäviltäkin: Miten te voitte luopua noin söpöstä vasikasta? Saako luomupellolle levittää lantaa?

Pitkämielisyys ja itsestäänselvyyksien selittäminen taitaa silti olla pitemmän päälle palkitsevaa. Jos pr-työssä onnistuu hyvin, on saanut sanoman liikkeelle. Parhaimmassa tapauksessa on kouluttanut uuden maaseudun puolestapuhujan.

Kannattaa muistaa myös toinen, vieläkin tärkeämpi asia. Älä laita renkiä vilkkaan mökkitien varrelle, ellet varmasti tiedä, mitä tämä suustaan päästää.

Teksti: Teemu Pakarinen
Sähköposti: teemu.pakarinen@pellervo.fi