Monivuotiset kukat eli perennat ovat mitä monikäyttöisimpiä pihan kasveja. Ne sopivat niin pieniin kuin vähän suurempiinkin pihoihin. Lajivalikoimasta löytyy matalia kivikko- ja peiteperennoja ja hyvinkin korkeita lajeja, jotka kasvavat kesän aikana vaikka suojaavaksi aidanteeksi. Kukkien väri ja kukinta-aika vaihtelevat lajien ja eri lajikkeiden mukaan.

Kukkapenkistä saa koko kesän kukkivan ryhmän valitsemalla eri aikaan kukkivia lajeja joko samansävyisissä väreissä tai useamman värin sekoituksena omien mieltymyksien mukaan. Mahdollisuuksia on lukemattomia.

Näyttävä ja helppohoitoinen ryhmä suunnitellaan tarpeeksi isoksi ja samaa kasvia istutetaan useampi taimi vierekkäin. Perennojen kasvutapa ja kukkien väriloisto tulevat esille parhaiten laajempina ryhminä. Yksittäinen kasvi hukkuu toisten sekaan ja ryhmästä tulee helposti liian kirjava.

Perennoja voi istuttaa omaan penkkiinsä tai pensaiden kanssa samaan ryhmään. Etenkin matalat havupensaat antavat tasaisen vihreän taustan kukkiville kasveille. Perennaryhmään istutetaan korkeat lajit takaosaan tai keskelle ja matalat lajit reunoille, katsojan suuntaan.

Istutuspaikan valinta
Perennoja istutetaan yleensä oleskelupaikan läheisyyteen, sisääntulopihalle tai muihin sellaisiin paikkoihin, missä niiden kasvua ja kukkaloistoa voi seurata mahdollisimman usein. Monivuotisia lajeja, joiden maanpäällinen osa kuolee talveksi, voi istuttaa myös räystäiden alle ja aurauslumien kasaamispaikalle. Koristepensaiden oksat katkeilevat ja pensaat kärsivät lumen painosta, mutta perennojen juurakot säilyvät paksunkin lumikerroksen alla.

Nurmikon tilalle hankalasti leikattavaan kohtaan kannattaa istuttaa matalakasvuisia maanpeittoperennoja. Kivikossa, jyrkässä rinteessä, varjoisalla talon nurkkauksella ja puiden ja pensaiden alla peittoperennat helpottavat hoitotöitä, sillä tiheässä kasvustossa ei rikkaruohoistakaan ole liiemmin haittaa.

Kasvit valitaan sen mukaan, onko istutusalue auringossa, varjossa, kalliolla vai kosteikossa. Perennat menestyvät parhaiten niiden luonnollisessa kasvuympäristössä. Auringonpaahteiseen kivikkoryhmään valitaan valossa viihtyviä ja kevyessä maassa menestyviä kivikkokasveja. Varjoisan paikan perennaryhmästä saa näyttävän valitsemalla siihen reheväkasvuisia varjossa tai puolivarjossa menestyviä lajeja. Purojen ja rantojen varsilla viihtyvät kosteikon kasvit, kuten kurjenmiekat ja rantakukat.

Kasvupaikan kunnostus
Useimmat perennat menestyvät parhaiten ilmavassa ja multavassa puutarhamaassa, johon on lisätty kalkkia ja peruslannoitetta. Tiiviiseen savimaahan on lisättävä karkeaa hiekkaa, turvetta tai multaa ilmavuuden parantamiseksi. Kasvualustan syvyys tulisi olla suurikokoisilla ja syväjuurisilla lajeilla vähintään 50 senttiä, keskikokoisilla ja matalajuurisilla kasveilla 30-40 senttiä. Kivikko- ja reunaperennoille riittää 20 sentin multakerros.

Peruslannoitukseksi laihaan maahan lisätään kompostia, hyvin palanutta karjanlantaa tai jotain yleislannoitetta. Yleensä perennojen lannoitustarve on aika vähäinen, joten perustamisen yhteydessäkään ei maahan lisätä liikaa typpipitoisia lannoitteita. Liian ravinteikkaassa maassa lehdet rehottavat kukkien jäädessä sivuosaan ja taimet juurtuvat huonommin.

Kosteikon kasveja lukuun ottamatta perennat eivät siedä seisovaa vettä, joka estää juurten hapen saannin ja tukahduttaa lopulta koko juuriston. Lisäksi monet lajit talvehtivat huonosti maassa, johon vesi jää seisoman. Tiivispohjaisilla ja alavilla mailla istutusalue on salaojitettava tai kasvit on istutettava muuta aluetta korkeammalle.

Perennaryhmää perustettaessa rikkakasvit hävitetään mahdollisimman hyvin ennen istutusta. Juolavehnän juuria ja muita monivuotisia rikkakasveja on hankala myöhemmin kaivella istutuksien seasta. Nurmikon leviämisen kukkapenkkiin voi estää reunanauhalla tai -laudalla, jolla istutusalue rajataan nurmikkoalueesta. Reunaeriste on asennettava riittävän syvälle maahan, etteivät heinien juuret tunkeudu kukkapenkkiin alakautta. Maanpinnalle tuleva osa jätetään mahdollisimman näkymättömiin. Puiden juurien läheisyyteen perustettu kukkaryhmä on hyvä vuorata vettä läpäisevällä juurimatolla, jonka läpi puiden ja pensaiden juuret eivät pysty tunkeutumaan.

Syyskesän istutus
Perennoja myydään lähes yksinomaan astiataimina, joita voi istuttaa toukokuusta syyskuun loppuun asti. Eniten niitä silti ostetaan ja istutetaan kuitenkin keväällä. Loppukesällä taimien istutus onnistuu melkeinpä paremmin, sillä sateita saadaan yleensä enemmän kuin keväällä ja yöt alkavat olla kosteita. Lisäksi kesällä voi kierrellä puistoissa ja naapureiden pihoilla etsimässä vinkkejä omaa kukkaryhmää varten. Taimimyymälöissä ei yleensä ole enää tungosta ja niissä voi kaikessa rauhassa tutustu myyjän kanssa tarjolla oleviin valikoimiin.

Syysistutukset aloitetaan etelässä elo-syyskuun vaihteessa. Pohjois-Suomessa kannatta perennat istuttaa jo elokuun puolella, jotta ne ehtivät juurtua kunnolla ennen talven tuloa. Taimet kastellaan hyvin ennen kuin ruukku poistetaan ja ne istutetaan yleensä entiseen kasvusyvyyteen tai ihan vähän entistä syvemmälle. Pionit istutetaan tarkasti entiseen syvyyteen. Kivikko- ja reunakasvit istutetaan 20-30 sentin välein, keskisuuret 30-40 sentin välein ja suuret perennat 40-70 sentin välein. Maa tiivistetään käsin tai kastelemalla.

Jakaminen
Monet perennat kasvavat niin rehevästi, että ne on jaettava muutaman vuoden välein. Liian tiheässä lehdet alkavat pienentyä ja kukinta heikkenee. Tosin eräät lajit viihtyvät samassa kasvupaikassa vuosikausia eikä niitä pidä mennä jakamaan tai siirtelemään kuin todella tarpeeseen. Pionit, kotkansiipi, töyhtöangervot, purppurapunalatva, morsiusharso ja mooseksenpalavapensas tarvitsevat melkeinpä elinikäisen kasvurauhan. Kun taas esikot, päivänkakkarat ja syysleimut pitävät useinkin tehdystä jakamisesta.

Yleinen sääntö on että, keväällä ja alkukesällä kukkivat lajit jaetaan syksyllä ja syksyllä kukkivat keväällä. Näin niiden kasvu ja kukinta kärsivät mahdollisimman vähän. Jaettava kasvipehko kaivetaan ylös lapiolla mahdollisimman suurella juuripaakulla. Juurakon suuruudesta riippuen kasvi jaetaan kahteen tai useampaan osaan käsin tai lapiolla. Jokaiseen jako-osaan yritetään saada jäämään pala kunnon juurta ja muutama hyvä kasvusilmu. Jos samalla kertaa kunnostetaan koko penkki, peitetään ylöskaivetut kasvit auringon ja tuulen kuivattavalta vaikutukselta kasvualustan perusparannuksen ajaksi.

Talvisuojaus
Useimmat perennat talvehtivat hyvin ilman kummempia suojauksia, kunhan maa on hyvin vettäläpäisevää. Kuihtuneet lehdet ja varret on hyvä jättää paikoilleen syksyllä, vaikka ne näyttäisivätkin rumilta. Pystyssä törröttävät varret keräävät talvella lunta kasvuston suojaksi. Myös monet onttovartiset kasvit säilyvät paremmin talven yli, kun niiden leikattuun varteen ei pääse vesi kerääntymään ja mädännyttämään varren tyveä. Ainoastaan monivuotiset tuuheat orvokkikasvustot suositellaan leikattavaksi syksyllä.