LOKAKUU 17 | 10 | 2002

Hevosesta uutta potkua

Ratsastus on yhä huippusuosittu harrastus – tyttöjen keskuudessa. Onko ratsuhevosten pito vain harrastus vai voiko tyttöenergia synnyttää maaseudulle vetovoimaisen elinkeinon?

Kun kulkee Suomen maaseudun poikki millä tahansa kulkuneuvolla, näkee paljain silmin, että hevosten määrä on lisääntynyt. Pitääkö havainto paikkansa?

"Kyllä. 1980-luvun alussa Suomessa oli 30 000 hevosta, mutta nyt niitä on jo noin 60 000. Jos määrä jaetaan kolmeen ryhmään, niin suomenhevosia, lämminverisiä ravihevosia sekä ratsuja ja poneja on kaikkia yhtä paljon", sanoo Hevostietokeskuksen johtaja, FT Minna-Liisa Heiskanen. 

Toki ollaan kaukana 1960-luvun alun 400 000 hummasta, mutta silloinpa yhteiskunta oli eri näköinen – ja hevonen useilla maatiloilla vielä korvaamaton työjuhta.

"Työhevosiakin on taas jonkin verran käytössä nimenomaan puunkorjuussa. Mutta erityisesti harrastehevosten määrä on kasvussa. Suomen 13 000 tallista 7 000:ssa on yhdestä kahteen hevosta ja 6 000 tallissa on keskimäärin kahdeksan hevosta. Luvussa ovat myös ravi- ja ratsastusurheilussa käytettävät hevoset", Heiskanen sanoo. 

Ratsastus nousee, ravi hiipuu?

Ratsastuksen harrastajia on noin 100 000, eli heitä on huomattavasti enemmän kuin hevosia. 1990-luvulla ratsastajien määrä lisääntyi liki 10 prosentin vuosivauhtia. Laji on yhä leimallisesti koulutyttöjen puuhaa, mutta viime aikoina mukaan on tullut runsaasti myös aikuisia naisia. Miehiä joukossa on vain kourallinen, vaikka heitä on koetettu houkutella hevosen selkään esimerkiksi lännenratsastuksella.

Suosikkiharrastusten ympärille syntyy liiketoimintaa. Onko työhevosen toimenkuva siis muuttunut aurankiskojasta ratsuksi?

"Siltä se vähän näyttää. Hevostalous on päätuotantosuuntana yli 2 000 maatilalla, kun 10 vuotta sitten se oli ykkösasemassa vain 1 000 tilalla. Ravihevosten kasvatus on ollut vaikeuksissa, sillä kilpailuista saatavat palkintosummat ovat Suomessa suhteellisen pieniä, jos niitä verrataan esimerkiksi Ruotsiin. Mutta ratsastustoiminta, sekä opetus että omien ratsujen hankinta, ovat lisääntyneet selvästi", Minna-Liisa Heiskanen kertoo.

Hevosala työllistää päätoimisesti 3 500 ja osa-aikaisesti 6 000–7 000 henkilöä. Välilliset vaikutukset ulottuvat muun muassa heinän ja rehuviljan viljelyyn. Ratsutalleja on rekisteröity noin 700, ja suunnilleen puolet niistä antaa myös opetusta. Tuloja kertyy lisäksi hevosten täysihoidosta ja vuokrauksesta.

Harrastus vai elinkeino?

Raja harrastuksen, elämäntavan ja ammatin välillä on kuitenkin liukuva.

"Alalle tullaan lähes aina harrastuksen kautta, silloin on jo jonkinlainen tuntuma homman kustannuksiin. Pikkutalleilla tulonhankinta ei välttämättä edes tähtää elinkeinoon, vaan omien harrastuskulujen vähentämiseen", Minna-Liisa Heiskanen arvioi.

Hänen mukaansa hevosalan koulutus ei täysin vastaa elinkeinon tarpeita, vaikka alalle on koetettu luoda uusia koulutuspaikkoja.

"Ratsastuskouluissa on pulaa pätevistä opettajista ja ravitallit etsivät osaavia hoitaja-valmentajia. Sekin on ongelma, ettei tallien kannattavuus mahdollista riittävää ansiotasoa työntekijöille."

Heiskanen sanoo, että kun tilalla on yli 10 hevosta, hevostalous on yleensä puoliksi elinkeino. "Ja tiloista, joilla hevosia on enemmän kuin 15, jo 75 prosentilla hevostalous on selvästi pääelinkeino."

Tallien ja hevosten määrä on lisääntynyt vahvimmin Etelä-Suomessa. Puolet hevosista on Varsinais-Suomi–Satakunta–Häme–Pirkanmaa–
Kymenlaakso–Etelä-Karjala-linjan eteläpuolella. Väestömäärään nähden hevosia on kuitenkin eniten Väli-Suomessa: 18 hevosta 1 000 asukasta kohti, siinä missä Etelä-Suomessa on vain 10 hevosta 1 000 asukasta kohti. Mutta miten pitkään ja millä alueilla kasvu voi jatkua?

"Ratsastusharrastuksen kasvu voi hidastua jonkin verran ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa on pulaa sekä harrastuspaikoista että hevosten hoitopaikoista. Mutta muuten kasvulle on edellytyksiä, erityisesti kaupunkien ja taajamien liepeillä."

Tilakokonaisuus ratkaisee tuen

Pohjois-Savon TE-keskuksen maaseutuosaston kehittämispäällikkö Pekka Kärkkäinen laskee, että keskukseen jätetään vuosittain kymmenkunta ratsastusyritysten tukihakemusta.

"Pääasiassa tallien ja maneesien rakentamiseen. Jos katsomme, että suunnitelma on vakaalla pohjalla ja asiakaskuntaa riittää, tukea on annettu maksimissaan 40 prosenttia hyväksytyistä kuluista."

Merkitseekö se, että elinkelpoisiksi katsotaan vain asutuskeskusten tuntumassa olevat hankkeet?

"Ei välttämättä. Ratkaisevaa on maatilakytkentä ja hankkeen osuus tilakokonaisuudesta. Tukea on annettu myös syrjäisille alle viiden hevosen talleille", Kärkkäinen sanoo.

Hän arvioi, että parhaimmillaan hevoselinkeinot lisäävät maaseudun vetovoimaisuutta kaupunkilaisten silmissä.

"Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutus kasvaa ja siitä voivat hyötyä muutkin elinkeinot."

Hevoshoitokeskus neuvoo

Hevostietokeskus on vuonna 1998 perustettu Ylä-Savon ammattiopiston ja Ylä-Savon kuntien organisaatio, joka tekee läheistä yhteistyötä Kuopion yliopiston kanssa. Keskuksessa on 10 työntekijää, ja se pyrkii kehittämään alan osaamista ja koulutusta sekä edistämään ammatillista toimintaa. Ylä-Savon ammattiopistolle on rakennettu alan kehitystyöhön liittyvää infrastruktuuria (klinikka ja koepihatto), jota hyödynnetään jatkotutkimuksissa ja kehittämishankkeissa.

Hevostietokeskuksen hallinnoimassa Hevostalouden menestystekijät hankkeessa on keskitytty selvittämään hevostalouden eri osa-alueita kuten ympäristö- ja miljöökysymyksiä, valmennustietoa, alkionsiirtoon liittyviä kysymyksiä sekä hevosten uusia hoitoratkaisuja erityisesti pihatto-olosuhteissa.

"Meiltä löytyykin kauppa-, ympäristö-, maa- ja metsätalous- sekä eläintieteellistä osaamista. Koulutuksessa se yhdistetään käytäntöön. Olemme olleet suunnittelemassa Ylä-Savon ammattiopiston sekä eri yhteistyötahojen kanssa ravivalmentajien, ratsastuksenopettajien ja kengitysseppien ammatillisia koulutuskokeiluja", keskuksen johtaja, FT Minna-Liisa Heiskanen kertoo.

Hevostietokeskus toimii Pohjois-Savon alueella, mutta jos rahoitusta löytyy, se osallistuu myös valtakunnallisiin hankkeisiin. Niistä merkittävin on ollut Hevostalouden merkitystä ja tulevaisuutta selvittänyt MMM:n rahoittama tutkimus.

Teksti: Jarmo Pasanen
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |