Modernin geeniteknologian läpimurto tapahtui 1970-luvulla. Tuolloin kehitettiin yhdistelmä-DNA-tekniikat, joilla voitiin yhdistellä eri lajien perimää eli DNA:ta. Sen jälkeen vauhti on ollut rivakkaa.

1980-luvulla syntyivät ensimmäiset siirtogeeniset hiiret. Hollannissa ja USA:ssa kehitettiin ensimmäiset siirtogeeniset naudat ja siat. Vuonna 1993 Kuopion yliopiston koetilalla näki päivänvalon Huomen-vasikka, jonka alkioon oli ensimmäisenä maailmassa siirretty ihmisen punasolukasvutekijän geeni. Ja vuonna 1996 Skotlannissa syntyi ensimmäinen täysikasvuisen eläimen klooni; Dollyksi nimetyn lampaan perintötekijät olivat lähtöisin aikuisen lampaan utaresta irrotetuista soluista.

Ensimmäinen geenisiirto kasvilajien välillä tehtiin 1983 pavusta tupakkaan ja petuniaan. Nyttemmin geneettisesti muokattujen kasvien määrä on kasvanut noin 60:een. Viljelylajikkeista muuntelun kohteina ovat olleet eritoten maissi, soija, rapsi ja vehnä sekä vihannekset ja juurekset. Kasvijalostus on edennyt vahvimmin Pohjois-Amerikassa, jossa geenimanipuloituja tuotteita, etenkin soijaa, on ollut jo pitkään kuluttajien saatavilla.

Mielipiteitä joka lähtöön

Sekä kasvien että eläinten geenisiirtojen välittöminä tavoitteina ovat yleensä tuottavuuden ja kasvunopeuden lisääminen, laadun parantaminen sekä tautien vastustuskyvyn kehittäminen. Sen lisäksi yritetään tuottaa raaka-aineita teolliseen käyttöön.

Varsinkin eläinten geenisiirtoja perustellaan lääketieteellisillä käyttösovelluksilla. Huomen-vasikasta kasvoi lehmä. Siitä suunniteltiin lypsettävän erytropoietiini-proteiinia sisältävää maitoa, jota käytetään muun muassa AIDS- ja syöpäpotilaiden tukihoidossa. Mahdollisten terveyshaittojen vuoksi eläintä ei kuitenkaan koskaan tiineytetty.

Toinen yleinen perustelu koskee globaalia ruokahuoltoa. Väitetään, ettei maapallon kasvavaa väestöä pystytä ruokkimaan enää tavanomaisen, saati luomuviljelyn, tuottamalla ravintomäärällä. Täsmätuotannolla arvioidaan myös kohennettavan ympäristön tilaa; nykyinen torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden liikakäyttö on johtanut useat ekosysteemit tuhon partaalle.

Suomen johtaviin geenitutkijoihin kuuluva Kuopion yliopiston bioteknologian professori Juhani Jänne uskoo vuorenvarmasti bio- ja geeniteknologian voittokulkuun.

"Sen vaikutukset lääketieteeseen, ympäristöongelmiin, maatalouteen ja koko yhteiskuntaan sekä paikallisella että globaalilla tasolla ovat käänteentekeviä jo 5–10 vuoden sisällä. Se edellyttää tietysti sitä, että yhteiskunnasta löytyy riittävästi ymmärtämystä asialle", Jänne sanoo.

Hän väläyttää mullistavaa esimerkkiä kasvintuotannosta.

"Jos kehittäisimme viljalajin, joka ottaisi yhteyttämiseen tarvittavan typen suoraan ilmasta, se parantaisi ratkaisevasti maaperän ja koko ympäristön tilaa."

9 miljardia ruokittavana

Juhani Jänne pitää myös siirtogeenisiä eläimiä yhtä tärkeinä avaimina maailman ongelmiin. "Lääketieteessä ja -teollisuudessa avautuvat valoisat näkymät. Useiden perinnöllisten vaikeiden sairauksien hoito ja ennaltaehkäisy käy mahdolliseksi geenilääkkeiden kautta."

Ihmisgeenin avulla naudat on saatu tuottamaan muun muassa laktoferriiniä, jota ihmisen maidossa on 15 kertaa enemmän, kuin tavallisessa lehmänmaidossa.

"Laktoferriini on luonnon oma antibiootti, joka sitoo rautaa ja tarjoaa vastasyntyneelle suojan suolistoinfektioita vastaan. Siksi se olisi välttämätöntä äidinmaidonvastikkeessa, jota köyhissä, mutta väkirikkaissa maissa tarvittaisiin", Jänne sanoo.

Maapallon väkiluku kasvaa myös nimenomaan kehitysmaiden osalta. Nykyisin meitä on runsaat kuusi miljardia – vuonna 2020 ylitetään joidenkin arvioiden mukaan yhdeksän miljardin ihmisen raja.

"Mikä on vastuumme väestön ruokkimisessa? Nopeakasvuiset ja erilaisia sääoloja kestävät viljalajikkeet helpottaisivat varmasti nälkäongelmaa. Olisi mahdollista saada monta satoa vuodessa", Jänne sanoo.

MTK:n johtaja Juha Ruippo kertoo intialaisesta maatalousasiantuntijasta, joka ihmetteli läntisen Euroopan hinkua luomuviljelyyn. "Hän piti sitä hiukan ylimielisenä ja vastuuttomana: miten meillä on varaa vajaatuottoiseen viljelyyn samaan aikaan, kun puoli maailmaa näkee nälkää. Siinä onkin pohtimista."

Mutta monet muistuttavat, että globaalin ravintohuollon ratkaisu on pohjimmiltaan laajempi yhteiskunnallinen kysymys: ennen kaikkea se liittyy talouden rakenteisiin.

"Jos maapallon väestön annetaan kasvaa nykyisellä tahdilla, lisääntyvä ravinnontuotanto on vain oireen, ei itse taudin hoitoa. Sillä vain siirrettäisiin ongelmaa, jonka rajat silti tulevat vääjäämättä vastaan. Väestönkasvun pysäyttämisen pitäisi olla ensisijainen päämäärä", sanoo Vaasan yliopiston maaseutututkija Hannu Katajamäki.

Kun manipuloitu karkaa

Monet pelkäävät juuri geeniteknologian nopeiden edistysaskelten tuovan ongelmia. Geenimanipuloitujen kasvien käyttäytyminen luonnossa voi olla täysin arvaamatonta.

"Ihminen on toki jalostanut kasveja ja eläimiä jatkuvasti, ja esimerkiksi vehnä poikkeaa aika paljon siitä lajista, joka joskus on kasvanut villinä. Myös vapaassa luonnossa tapahtuu lajien risteytymistä. Mutta prosessit ovat hitaita, ja ekosysteemeillä on aikaa sopeutua. Geenimanipuloitujen lajien nopeassa leviämisessä on tiettyjä riskejä", arvioi Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja, Helsingin yliopiston professori Juhani Lokki.

Hänen mukaansa lajit, joiden perimä on täsmälleen samanlainen, ovat alttiita esimerkiksi tuholaisille. "USA:n maissipopulaatiot ovat jo vaarassa. Tosin tuholaisalttius ei ole vain geenimanipuloitujen lajien vaan kaikkien monokulttuurien eli yhden valtalajin ekosysteemien ongelma."

Juhani Jänne myöntää, että geenimanipuloitujen lajien karkaaminen luontoon voi sisältää riskejä. "Ne ovat kuitenkin hyvin pieniä, sillä laboratorio-olot ovat tarkasti valvottuja; jo lainsäädäntö edellyttää sitä. Ja joka tapauksessa riski on pienempi kuin vaikkapa ydinvoimalassa", hän sanoo.

Paikoin geenimuunneltuja lajeja on jo päässyt sekoittumaan muuntelemattomiiin pölyttymisen yhteydessä. Meksikossa geenimanipuloitua maissia arvioitiin kulkeutuneen peräti 100 kilometrin päähän lähtöpaikastaan.

Juhani Lokin mukaan geenimanipuloitujen lääke- ja ravintotuotteiden terveysriskejäkään ei ole selvitetty riittävästi. "Näissä asioissa pitäisi olla hyvin varovainen, ennen kuin tapahtuu jotakin peruuttamatonta. Esimerkiksi DDT:tä pidettiin aikoinaan valtaisana edistysaskeleena tuholaisten torjunnassa. Haitalliset sivuvaikutukset tulivat esiin vasta jälkeen päin."

Kukan geeni mehiläiselle

Perinteistä kasvi- ja eläinjalostusta, jossa perimää siirretään saman lajin sisällä, pidetään yleisesti hyväksyttynä. Sen sijaan lajien välisiä geenisiirtymiä vierastetaan, vaikka luonnossa tapahtuu aika ajoin sitäkin. Ja varsin torjuvasti suhtaudutaan eläinten ja kasvien välillä tehtäviin geenisiirtoihin. Juhani Jänne mainitsee, että tiettyjen viljalajikkeiden pakkaskestävyyttä on koetettu parantaa ottamalla niihin geenejä jäämeren lohista.

Kielteistä kantaa perustellaan muun muassa uskonnollisilla syillä ja käsityksillä luonnon itseisarvosta.

"Luonnolla on tietysti itseisarvo, mutta mihin se raja vedetään? Siinä tullaan isoihin eettisiin kysymyksiin, joihin vastaaminen edellyttää laajaa yhteiskunnallista keskustelua", Juhani Lokki sanoo.

Geeniteknologiaan varauksellisesti suhtautuvan Bioturva ry:n puheenjohtaja, iisalmelainen matematiikanopettaja Hannu Hyvönen pitää koko geeniteknologian käsitettä harhaanjohtavana.

"Teknologia-nimityksestä saa sen käsityksen, että toiminta olisi hallittua ja tarkkaa. Todellisuudessa se on melkoista roiskintaa. Kun geenimuunnelmia aiheutetaan bakteeri-infektiolla, se osuu satunnaiseen kohtaan genomia eli perimäainesta ja sen vaikutukset organismin yhdistetuotantoon ovat täysin ennakoimattomia."

Hän huomauttaa, että Kuopion yliopiston Huomen-lehmä jouduttiin lopettamaan nivelvaivojen takia, ja että myös Dolly-lampaalla on ollut samanlaisia ongelmia. Dollyn kromosomien päätyosat eli telomeerit ovat lyhyemmät kuin muilla lampailla. Telomeerit säätelevät solun vanhenemista.

"Vaikka täysin erilaisten lajien perimää todistellaan melko samanlaiseksi, jo yhden geenin osan, yhden kromosomiparin virhe voi aiheuttaa pahoja sairauksia ja poikkeamia", Hyvönen sanoo.

Hannu Hyvönen on sivutoiminen omenanviljelijä, ja risteyttäminen on hänelle tuttua. Lajirajojen ylittämistä hän ei kuitenkaan hyväksy. "Siinä ylitetään hetkessä miljoonien vuosien aikana kehittynyt, luonnon testaama tieto ja tuotetaan organismeja, jotka eivät ole tältä planeetalta."

Juhani Jänne ei pane paljon painoa Hyvösen puheille: "Bioturva on vain muutaman kymmenen ihmisen porukka, joka levittää tiedon sijasta omia uskomuksiaan."

Tiedon ja voiton tahkoajat

Kaikki tutkimus on aluksi haparoivaa. Yritysten ja erehdysten kautta tietämys kuitenkin lisääntyy ja sitä mukaa paranevat myös käytännön sovellukset. Eikö geeniteknologia sisällä mahdollisuuksia, joiden hyödyntämättä jättäminen olisi järjetöntä?

"Tutkimuksen lopettaminen olisi epärealistista. Bioturva onkin esittänyt pitkää moratoriota, rauhoitusaikaa, jolloin keskityttäisiin puhtaaseen tutkimukseen ilman kaupallisia sovelluksia. Silloin voitaisiin kehittää rauhassa tutkimusmenetelmiä ja testata myös mahdollisia haittavaikutuksia laboratorio-oloissa", Hannu Hyvönen sanoo.

Hän pitää geeniteknologian yhtenä keskeisenä ongelmana tutkimuksen bisnesvetoisuutta. Rahoittajien etsiminen saa viileät tiedemiehetkin kuulostamaan helppoheikeiltä, jotka lupaavat enemmän kuin pystyvät tarjoamaan.

"Tutkijoilla on kiire luoda rahakkaita patentteja, jotka ostetaan firmoille, joilla on taas kiire tahkota voittoa pörssissä. Homma perustuu lyhytnäköiseen voitontavoitteluun ja tuotteiden koekaniineina ovat ihmiset niissä maissa, joissa laki sallii geenituotteiden vapaat markkinat."

Suomessa geenimuunnelluilla lajikkeilla on tehty kenttäkokeita 1990-luvun puolivälistä lähtien. Tutkimuksia ovat tehneet esimerkiksi Helsingin ja Oulun yliopistot, Maatalouden tutkimuslaitos, Metsäntutkimuslaitos, Kemira Agro ja Valio. Testatuissa lajikkeissa on ollut rapsia, rypsiä, ohraa, sokerijuurikasta ja yllättäen muun muassa tupakkaa. Metla on tutkinut ainakin koivua.

Tutkimuslupia myöntävä Geenitekniikan lautakunta suostui aluksi ilmoittamaan kyselijöille vain koepaikkakunnan, mutta nyt KHO on ilmoittanut, että tiedot on annettava tilan tarkkuudella. "Kyse on ennen kaikkea lähiseudun tuottajien oikeusturvasta, siltä varalta, että gm-ainesta karkaisi luontoon", Hyvönen sanoo.

Alkuperä avoimesti esille

Amerikan gm-elintarvikkeiden markkinoilta löytyy useita tuttuja tuotemerkkejä. Greenpeacen True Food -nettisivujen mukaan gm-aineksia sisältävät esimerkiksi Kelloggs`in murot, Snickersin suklaa, Heinzin ketsuppi ja Knorrin kastikkeet. Juomista listalla ovat ainakin Coca Cola, Pepsi, Sprite ja Seven Up.

EU:ssa geenimanipuloidut ravintotuotteet menevät monipolvisen tutkimusseulan läpi. Toistaiseksi gm-tuotteista Suomen markkinoilla on vain soijaa ja maissia. Gm-elintarvikkeilta vaaditaan vuoden 1999 asetuksen perusteella pakkausmerkintä.

"Piakkoin merkintäsäädös tulee tiukkenemaan, ja olennaista siinä on, että tuotteiden alkuperä pitää voida jäljittää. Niinpä esimerkiksi gm-ainesosia sisältävät ruokaöljyt tulevat todennäköisesti merkinnän piiriin", selvittää elintarvikeviraston erikoistutkija Leena Mannonen.

Eläinrehuilta merkintää ei ole tähän saakka vaadittu. Käytäntöä on pidetty epäloogisena.

"Jos rehuissa kerran on gm-aineksia, niin eikö käytön jälkeen myös maidossa ja lihassa ole? Avoin merkintä selkeyttäisi tilannetta ja parantaisi tuottajan ja kuluttajan oikeusturvaa", MTK:n johtaja Juha Ruippo sanoo.

Leena Mannonen myöntää, että myös rehuihin on tulossa pakollinen merkintä.

Elintarvikeviranomaisten mielestä tuotteiden turvarajat ovat tiukat, mutta kriitikoilta on kuulunut epäilyksiä. Ketä kuluttajan pitäisi uskoa? Ja olisiko apua edes maistamisesta?