Kun ystäväperheen kuopus muutti omilleen, hän sai mukaansa huonekalut vanhasta kodistaan. Perhe teki pienen remontin ja muutti huonejärjestystä kahdestaan jääville vanhemmille sopivaksi. Tarkoitus oli hankkia uusia huonekaluja lasten saamien tilalle. Nyt muutosta on kulunut pari vuotta, eikä ainoatakaan uutta huonekalua ole hankittu. Vanhoja on järjestelty uudella tavalla ja mitään ei tunnu puuttuvan. Kodin asukkaat ovat tyytyväisiä kun vihdoinkin on tilaa ja siivoaminenkin on helpompaa.

Makuja on monenlaisia. Jotkut viihtyvät kodikkaan tavarapaljouden keskellä, jossa sijansa on suvun valokuvilla, muistoesineillä ja kauniilla tekstiileillä. Toiset taas pitävät pelkistetystä ja avarasta tunnelmasta, jossa ei "pölynkerääjiä" ole. Tärkeintä tietenkin on, että jokainen viihtyy omassa kodissaan; vieraita varten sitä on turha sisustaa.

Tähän aikaan vuodesta moniin suomalaisiin iskee kodin kunnostamisvimma. Kun kirkas kevätaurinko armottomasti paljastaa harmaankin ikkunan läpi paistaessaan huoneissa leijuvan pölyn ja huonekalujen nuhjaantuneen ilmeen, on miltei pakko tarttua siivousvälineisiin tavallista tarmokkaammin ja ehkä hankkia jopa uudet verhot.

Ja kun joka tapauksessa asiaan näin joutuu paneutumaan, kannattaa tässä vaiheessa miettiä ystäväperheen tapaan sisustuksen yksinkertaistamista. Ei niin, että kävisi karsimaan rakkaista muistoesineistään tai ryhtyisi muuttamaan tyyliään kalsean pelkistetyksi, jos sellaisesta ei pidä. Vaan niin, että miettii mitä kodissaan arvostaa ja tarvitsee. Onko esimerkiksi olohuoneen seurusteluryhmä todella perheen käytössä vai onko se siinä vieraita varten. Ja usein vieraatkin saattavat viihtyä paremmin keittiön pöydän ääressä.

On ehkä liian yksioikoista päätellä, että ihminen on sellainen kuin hänen kotinsa on; siihen kun vaikuttavat niin monet asiat. Mutta niin voisi päätellä, että ihminen viihtyy paremmin itsensä näköisessä kodissa kuin ulkopuolisten vaatimusten tai trendien mukaan sisustetussa.