Kodin Pellervon kotisivulle


Uusin lehti
Uuden lehden sisältö
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

MAALISKUU, 16.3.2006

Iloa ja eloa yrteistä

Mausteyrttejä voi viljellä pienessäkin pihassa, jopa parvekkeella tai ikkunalaudalla. Aromikkaina ne tuovat ihania tuoksuja puutarhaan ja monenlaisia makuja keittiöön, houkuttelevat paikalle perhosia ja ovat ilo silmälle.

Mausteyrttien viljelyllä on Suomessa pitkät perinteet, sillä yrttejä ja rohdoksia kasvatettiin ahkerasti luostareiden, pappiloiden ja herraskartanoiden kyökkimailla jo satoja vuosia sitten. Kun tuontimausteet tulivat kaikkien saataville, unohdettiin yrttien viljely lähes tyystin. Onneksi mausteyrtit tulivat uudelleen suosituiksi.

Yrtit sopivat melkein ruokaan kuin ruokaan, alkupaloista jälkiruokiin ja leivonnaisiin, ja niillä saa arkiateriastakin uudella tavalla maistuvaa. Lisäksi monilla maustekasveilla on kaunis lehvistö ja viehättävä kukinta, joten ne sopivat myös koristekasveiksi perenna- ja kesäkukkaryhmiin.

Vaikka tuoreita yrttejä voi nykyisin ostaa kaupasta ympäri vuoden, on viljely omassa puutarhassa vaivatonta ja antoisaa. Useimpien lajien taimikasvatus onnistuu kotikonstein ikkunalaudalla, sillä siemenet itävät nopeasti ja esikasvatus vie vain kuukauden pari. Pohjolan valoisassa kesässä kasvit keräävät runsain määrin maistuvia aromeja, ja ne säilyvät kuivatuissa tai pakastetuissa tuotteissa lähes tuoreen veroisina.

Seuraavassa kymmenen omaa suosikkiani.

Basilika ylitse muiden

Hienoarominen basilika (Ocimum basilicum) on lempimausteistani ykkönen. Upean aromin lisäksi se tuottaa uskomusten mukaan onnea, auttaa surussa ja rakkaudessa, parantaa sairauksia ja poistaa ilmavaivoja. Kasvi on valitettavasti hyvin kylmänarka; se menestyy avomaalla vain Etelä-Suomen lämpimillä ja suojaisilla paikoilla. Paras sato saadaankin kasvihuoneesta.

Pienet siemenet kylvetään huhtikuun loppupuolella, ja ne peitetään ohuella hiekkakerroksella. Esikasvatetut, karaistut taimet istutetaan ulos vasta kesäkuun puolivälissä. Lehtisatoa korjataan kerran tai kahdesti kesässä ennen ensimmäisten kukkien avautumista tai tuoreena pieniä määriä pitkin kesää.

Basilikasta on nykyisin saatavilla useita lajikkeita. On pieni- ja isolehtisiä, puna- ja violettilehtisiä sekä sitruunantuoksuisia, jotka sopivat hyvin jälkiruokiin. Basilika on ehdoton mauste pastakastikkeisiin ja lasagneen.

Viehättävä mäkimeirami

Mäkimeirami (Origanum vulgare) on monivuotinen ja sitä kasvaa meillä luonnonvaraisena Lounais-Suomessa. Kasvia kutsutaan yleisesti myös oreganoksi, mutta pitsamausteena käytetty voimakkaan makuinen oikea oregano on mäkimeiramin Prismaticum-lajiketta eikä sitä viljellä Suomessa. Toki mäkimeiramikin soveltuu pitsamausteeksi, mutta sitä voi käyttää myös moniin muihin ruokiin; Ahvenanmaalla se tunnetaan perinteisenä kalan, etenkin silakan, mausteena.

Mäkimeiramia lisätään siemenistä tai jakamalla talvehtineita yksilöitä. Siemenet itävät noin viikossa, yhtä hyvin valossa tai pimeässä, ja ne voivat kylväytyä myös kasvupaikalle. Kasvin paras korjuuaika on, kun ensimmäiset kauniit vaaleanpunaiset kukat avautuvat. Leikkaamattomana mäkimeirami kukkii runsaasti ja houkuttelee paikalle lukuisia perhosia.

Hienostunut rakuuna

Rakuuna (Artemisia dracunculus) on ranskalaisten suosikkimauste. Suomessa viljellään kahdenlaista kantaa, joista ranskalainen rakuuna (A. d. 'Sativa') on paremmanmakuista. Sitä voidaan lisätä vain jakamalla tai pistokkaista. Sen sijaan talvenkestävämmän venäläisen kannan (A. d. 'Indora') lisäys onnistuu myös siemenistä.

Rakuuna menestyy myös isossa ruukussa vaikkapa parvekkeella. Tuoreilla tai kuivatuilla nuorilla versoilla ja lehdillä maustetaan kana-, kala-, liha- sekä muna-, juusto- ja sieniruokia.

Pihkantuoksuinen rosmariini

Hidaskasvuinen rosmariini (Rosmarinus officinalis) on monivuotinen ja ikivihreä. Suomessa se ei talvehdi ulkona. Rosmariinia on kätevintä kasvattaa ruukussa; siinä se on helppo nostaa talvehtimaan sisätiloihin valoisaan ja viileään paikkaan. Kastelua talvettamisen aikana ei sovi unohtaa, sillä varpumaiset versot saattavat kuivua pystyyn huomaamatta.

Rosmariinia lisätään siemenistä tai pistokkaista. Siementen itäminen kestää kauan, jopa kuukauden, joten ne kylvetään mahdollisimman aikaisin keväällä. Onneksi taimimyymälöistä saa hienoja rosmariinin alkuja.

Tuoreita tai kuivattuja lehtiä ja nuoria versoja käytetään monenlaisiin ruokiin, maustesekoituksiin, marinointiliemiin ja öljypohjaisiin kastikkeisiin. Perinteisesti rosmariinilla maustetaan muhkea lammaspaisti. Itse muistelen vesi kielellä ensimmäisen kerran maistamiani liekitettyjä rosmariini-hunajamansikoita, joita sain Ursula Pelttarin valmistamana rosmariinikermavaahdon kera. Mahtava makuelämys!

Lumoava laventeli

Välimerenmaista kotoisin oleva laventeli (Lavandula angustifolia) kuuluu timjamin, basilikan ja rosmariinin ohella ranskalaiseen herbes de Provance -mausteseokseen. Miellyttävän tuoksuinen laventeliöljy on hajuvesiteollisuuden tärkeä raaka-aine.

Suomessa tämä ainavihanta varpu on valitettavan arka, mutta hyvällä kasvupaikalla kestävimmät kannat säilyvät talven yli.

Keväällä versot leikataan alas. Uusia voimakasmakuisia versoja voi leikata koko kesän ja käyttää varovasti teen, kalan ja riistan mausteeksi. Kukkiessaan kasvi on erityisen kaunis ja tuo mieleen englantilaisen puutarhan upeat reunaistutukset.

Ajuruohot sopivat kivikkotarhaan

Rohkeuden, voiman ja balsamoinnin yrttinä tunnettu timjami eli tarha-ajuruoho (Thymys vulgaris) on matala ja monivuotinen. Sitä käytetään etenkin kreikkalaisessa ja ranskalaisessa keittiössä.

Voimakasmakuisella timjamilla maustetaan keittoja, paistoksia, kala-, liha- ja linturuokia sekä riisi- ja makaroniruokia ja pitsaa. Sitruuna-ajuruohossa (Thymus x citriodorus) on mieto ja raikas aromi. Myös meillä luonnonvaraisena kasvavaa ja talvehtivaa kangasajuruohoa (T. serphyllum) voi käyttää timjamin tavoin.

Timjamia lisätään siemenistä, pistokkaista ja jakamalla. Pienet siemenet itävät parhaiten valossa, joten kylvöstä ei peitetä. Avomaalle taimet istutetaan keväthallojen mentyä. Sato korjataan juuri ennen kukintaa tai kukinnan alkaessa.

Talvehtiminen voi epäonnistua, jos kasvupaikka on liian tiivis ja sijaitsee notkelmassa. Omassa kalliopuutarhassani ajuruohot viihtyvät mainiosti kivien koloissa.

Kaunislehtinen sitruunamelissa

Välimeren maista kotoisin oleva sitruunamelissa (Melissa officinalis) on monivuotinen ja nimensä mukaisesti sitruunalle maistuva. Suomessa kasvi talvehtii satunnaisesti. Sitruunamelissa viihtyy lämpimällä ja aurinkoisella paikalla, ravinteikkaassa ja ilmavassa maassa. Sitä lisätään siemenistä tai jakamalla talvehtineita yksilöitä. Siemenet kylvetään huhtikuussa ja taimet istutetaan ulos kesäkuussa.

Sitruunamelissa sopii maustamaan kaikkea sitä mitä sitruunakin. Tuoreena maku on huomattavasti voimakkaampi kuin kuivattuna. Sato korjataan ennen kukintaa elo-syyskuussa. Lehtiä voi käyttää pitkin kesää täytekakkujen ja salaattien koristeeksi. Kotipihallani sitruunamelissaa kasvaa myös terraariossa asuvien sauvasirkkojen ruoaksi.

Tuttu persilja

Persilja (Petroselinum crispum) on tuttu ja paljon viljelty. Tunnetuimpia ovat kähärälehtiset lajikkeet, jotka soveltuvat erityisen hyvin ruokien koristeeksi. Maultaan hienostuneempi ja pehmeämpi on silopersilja (P. crsipum var. neapolitanum), jota kasvatetaan samalla tavalla kuin kähäräpersiljaa.

Hitaasti itävät siemenet kylvetään suoraan avomaalle mahdollisimman aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Osa siemenistä kannattaa kylvää sisälle ja kasvattaa taimiksi jo kevättalvella aikaista satoa varten. Kasvi antaa satoa pitkälle syksyyn, ja etenkin kähärälehtiset lajikkeet sopivat myös kukkapenkkien reunuskasviksi.

Aniksenmakuinen yrtti-iiso

Monivuotinen yrtti-iiso (Agastache foeniculum) on komea violetti- tai valkokukkainen yrtti- ja mehiläiskasvi. Vajaan metrin korkuiseksi kasvava yrtti-iiso antaa aromia teehen sekä tuoreena että kuivattuna. Hienonmakuinen yrtti sopii ennen kaikkea maustamaan leivonnaisia ja jälkiruokia.

Taimikasvatus aloitetaan huhtikuussa, jolloin esikasvatetut taimet ehtivät kukkia jo ensimmäisenä vuonna. Lämpiminä syksyinä yrtti-iiso kylväytyy kasvupaikalleen, silloin uusia pikku taimia riittää naapureille asti.

Minttuja joka makuun

Minttujen suvusta löytyy monia mausteeksi sopivia lajeja, joista suosituin lienee voimakastuoksuinen piparminttu (Mentha x piperita). Samaan perheeseen kuuluvat myös sitruunantuoksuinen sitruunaminttu (M. x piperita Citrata -ryhmä). Muita yrttitarhaan sopivia ovat muun muassa viherminttu (M. spicata), kähäräminttu (M. spicata 'Crispa'), pyöröminttu (M. suaveolens) ja jalominttu (M. x gracilis).

Mintut sopivat teehen, kastikkeisiin, leivonnaisiin ja lampaanlihaan. Lehdistä saa myös virkistäviä jalkakylpyjä.

Minttuja lisätään yleensä jakamalla tai pistokkaista. Jos puutarhassa kasvaa useita lajeja, ne risteytyvät helposti. Minttuja on helppo kasvattaa ja ne leviävät juuriversoillaan usein liikaakin, mitä voi estää muovilla tai juurimatolla.

Yrttipuutarha - Redutti Kotka
Puutarhamatkailijan kannattaa viettää ainakin yksi kesäinen päivä Kotkassa, sillä kaupunki on kuuluisa hyvin hoidetuista puistoistaan. Tutustumisen arvoisia ovat muun muassa Sapokan vesipuisto ja Fuksinpuisto, joissa kasvit on kotipuutarhureiden iloksi varustettu nimilapuin.

Yrttien ystävä suunnistaa tietenkin Yrttipuutarha - Redutti Kotkaan, joka sijaitsee Haukkavuorentiellä Rantasalmen entisöidyssä pienessä linnoitusrakennuksessa. Vanhan ajan tunnelmaa henkivä puutarha perustettiin vuonna 2001 redutin, entisöidyn linnoitusrakennelman, sisään ja siellä kasvaa yli sata erilaista yrtti- ja rohdoskasvia.

Suunnittelussa on huomioitu erityisesti näkövammaiset, joille kasvien maailma avautuu tuoksujen ja kosketusaistin kautta. Kaikki kasvit on istutettu korotettuihin altaisiin, helposti nuuhkittaviksi ja kosketeltaviksi, ja nimilaput on varustettu pistekirjoituksin.

Runsaaseen kasvivalikoimaan mahtuu tutuimpien lajien lisäksi joukko vähemmän tunnettuja yrtti- ja rohdoskasveja, kuten rohtomaraljuuri (Leuzea carthamoides), maurinkiiltomalva (Malva sylvestris subsp. mauritiana), italianolkikukka eli curry-yrtti (Helichrysum italicum) ja rohtoteurikka (Teucrium scorodonia).

Kirkasväriset kesäkukat täydentävät istutuksia, joiden vaihtelevat muodot, värit ja tuoksut tarjoavat nautintoja kaikille aisteille. Tyynellä säällä vierailijaa kohtaa linnoituksen kivimuurien suojassa yrttien hurmaava tuoksu. Keski- ja syyskesällä värien ja tuoksujen runsaus houkuttelee aurinkoisina päivinä runsaasti mehiläisiä, kimalaisia ja päiväperhosia.

TekstiLeena Nurmi
Sähköposti


Sivun alkuun | Tekstit 3/06 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |