HUHTIKUU 15 | 4 | 2004

Parsan viljely palkitsee

Parsa on kevään ja alkukesän nautinto. Viljely onnistuu hyvin meilläkin, joskaan hätäisen herkkuvihannes tämä ei ole: sadonkorjuuseen päästään vasta useamman vuoden kuluttua.

Tämä vaihe koittaa parsan viljelijälle vasta vuosien päästä. Leena Nurmi

Parsa on monivuotinen, ravinnoksi käytetään keväällä puhkeavat nuoret versot. Parhaimmillaan ne ovat keitettyinä ja voilla höystettyinä. Raakana kasvia ei kannata syödä, sillä se saattaa aiheuttaa allergisia oireita. Parsa kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Keski-Euroopassa, josta myös suurimmat valkean parsan tuottajat löytyvät. Suomessa parsaa on kasvatettu jo 1600-luvulta. Parsarivit olivat herraskartanoissa tavallisia, mutta nykyisin kasvatus on vähäistä.

Perinteisessä harjuviljelyssä saadaan miedon makuista valkeaa parsaa, joka korjataan ennen kuin versoihin on ehtinyt muodostua lehtivihreää. Nykyisin suositaan C-vitamiinipitoista vihreää parsaa, jonka versot saavat kasvaa päivänvalossa.

Kasvi on erikoinen siinä mielessä, että sen lehdet ovat surkastuneet piikeiksi ja suomuiksi. Lehdeksi luulemamme osat ovat itse asiassa varren haaroja, ns. laakavarsia. Parsa kukkii kesä-heinäkuussa pienin kellertävin kukin, ja emikasveihin kehittyy koristeellisia, mutta myrkyllisiä punaisia marjoja. Varren haaroja voi käyttää leikkovihreänä kukkakimpuissa; koristeellisen kasvi sopiikin sekä kukkatarhaan että kasvimaalle.

Vanhaa ja uutta

Vanhat, kauan viljelyssä olleet lajikkeet ovat kaksikotisia, joista hedeyksilöt ovat pitkäikäisempiä ja runsassatoisempia. Viljelyyn pyrittiin valitsemaan paremman sadon tuottavia hedeyksilöitä. Uudet hybridilajikkeet ovat joko yksikotisia tai pelkästään hedekukallisia.

'Mary Whasington' on vanha, tunnettu lajike, ja se soveltuu hyvin vihreän parsan viljelyyn. 'Glory of Whasington' on satoisa sekä vihreän että valkoisen parsan kasvatukseen. Paksuversoinen, nopeakasvuinen 'Marte' on pelkästään hedeyksilöitä kasvattava. Gijnlim F1 -lajike sopii sekä vihreän että valkean parsan viljelyyn. Sen kaksivuotisia taimia on myynnissä esimerkiksi Puutarhakeskus Kauppilalla.

Kasvupaikka

Parsa pitää aurinkoisesta, lämpimästä paikasta. Viljelyyn soveltuu parhaiten syvään muokattu, multava, kuohkea hietamaa, jonka erityisesti valkeaa parsaa viljeltäessä on oltava kivetöntä.

Juuriston on tarkoitus kasvaa ensimmäisinä vuosina mahdollisimman voimakkaaksi, jotta se jaksaa tuottaa satoa vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Parsamaalle kannattaakin levittää hyvin palanutta karjanlantaa tai kompostia jo edellisenä syksynä, sillä kasvi hyötyy eloperäisen aineksen humuksesta ja hitaasti liukenevista ravinteista.

Taimet

Viljelyssä on kolme vaihetta; taimikasvatus, kasvuvaihe ja satokausi. Siemenet kylvetään avomaalle toukokuussa 20–30 sentin rivivälein, 3–4 sentin syvyyteen. Kylvöstä taimettumiseen kuluu noin kuukausi, joten taimet eivät ehdi avomaalla kovin suuriksi syksyyn mennessä. Viljelyä voi nopeuttaa muovihuoneessa, jossa on paremmat lämpöolot.

Taimet harvennetaan heti taimettumisen jälkeen 10 sentin etäisyyksille toisistaan. Kasvukaudella kitketään rikkaruohot ja annetaan typpilannoitusta heinäkuussa. Seuraavana keväänä valitaan parhaimmat yksilöt. Ne istutetaan varsinaiselle kasvupaikalle 40–50 sentin välein, riviväli noin metri, joskin valkean parsan viljelyssä välin pitää olla leveämpi. Taimet istutetaan 10–15 sentin syvyisten vakojen pohjalle, jotta juurakko jäisi riittävän syvälle maahan eikä vaurioituisi kylminä talvina. Vaot täytetään mullalla saman vuoden syksyllä.

Rehevöityminen

Taimet saavat rehevöityä ja kasvattaa juurakkoa varsinaisella kasvupaikallaan pari kolme vuotta. Sadon korjuuseen päästään siis aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua kylvöstä.

Kasvatusvaiheessa huolehditaan lannoituksesta ja rikkakasvien torjunnasta. Kevätlannoitukseen käytetään täyslannoitetta tai kompostia ja kesä-heinäkuussa annetaan typpilannoitusta.

Tautivaaran takia versot leikataan mielellään alas jo syksyllä, kun ne ovat kellastuneet.

Vihreä parsa viljellään tasamaalla, valkea harjuissa, joiden muodostaminen aloitetaan istutusvuoden syksyllä ja seuraavana keväänä. Jatkossa harjun korkeutta lisätään keväisin, kunnes se on noin 30 senttiä.

Sadonkorjuu

Satoa päästään vihdoin korjaamaan, kun juuristo on pulskistunut ja maasta esiin työntyvät versot ovat tanakoita. Valkean parsan korjuu aloitetaan, kun ensimmäiset versot alkavat pilkistää näkyviin. Ne leikataan varovasti noin 15 sentin syvyydestä multaharjun sisältä. Vihreänä kasvatettavan versot leikataan tai taitetaan 15–30-senttisinä.

Lämpimänä keväänä satoa korjataan parin kolmen päivän välein, sillä versot puutuvat nopeasti. Korjuuta voi aikaistaa käyttämällä kasvuston päällä lämmittäviä katteita, esimerkiksi harsoa. Tulosta syntyy myös lämmittämättömässä muovihuoneessa ja erityisen aikaista satoa saadaan, jos käytössä on maalämmitys.

Ensimmäisenä vuonna satoa korjataan vain 1–2 viikkoa, etteivät taimet rasitu liikaa. Seuraavina vuosina työtä tehdään noin kuukausi. Korjuun pituuteen vaikuttavat kasvun voimakkuus ja versojen puutumisnopeus. Kovin kauan jatkunut korjuu rasittaa kasvustoa, kun jäljelle jääneet, heikot versot eivät jaksa kasvattaa tarpeeksi vararavintoa juurakolle.

Maukkaimmillaan versot ovat tuoreina, mutta niitä voi säilyttää haihdunnalta suojattuna jääkapissa viikon verran. Kasvustosta saadaan satoa jopa 10–15 vuotta. Vuosien mittaan kasvu heikkenee ja sato vähenee. Siksi puutarhaan kannatta perustaa uusi aarremaa 8–10 vuoden kuluttua edellisen istutuksesta. Vanhat versot saavat jäädä koristeeksi ja leikkovihreän raaka-aineeksi kesäisiin kukkakimppuihin.

Teksti: Teemu Pakarinen
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |