HUHTIKUU, 14.4.2005

Marjatarhan kevätkunnostus

Keväällä marjatarhassa harvennetaan versoja, lannoitetaan kasvualustaa ja karkotetaan tuholaisia, jotta kesän sadosta saataisiin mahdollisimman hyvä ja laadukas. Myös rikkakasvit kaipaavat kuritusta ja mansikkamaa tarvitsee kevätsiivouksen.

Kevään vihdoin tultua kasvukausi käynnistyy hujauksessa. Lämpimien sateiden myötä routa sulaa nopeasti ja leudot ilmavirrat saavat silmut paisumaan ja puhkeamaan tuota pikaa. Työntäyteinen kevät monine toimineen yllättää joskus kokeneenkin tarhurin.

Marjapensaiden, samoin kuin muiden puutarhan pensaiden keväiset hoitoleikkaukset aloitetaan hyvissä ajoin ennen silmujen puhkeamista. Työhön ryhdytään, kun lumi on sulanut sen verran, että pensaiden tyvi on näkyvillä. Mustaherukkapensaat versovat aikaisin, joten niiden kimppuun käydään ensimmäisenä.

Tuholaisten talvimunia tuhoava varhaiskevätruiskutus on syytä tehdä ajoissa, ja lannoitteetkin liukenevat paremmin kevätkosteaan maahan ja päätyvät ajoissa kasvien ulottuville. Uurastuksen lomassa nautitaan kasvun ihmeestä.

Pensaiden kevätleikkaukset

Säännölliset hoitoleikkaukset pitävät marjapensaat elinvoimaisina ja antavat hyvälaatuisen sadon. Paras leikkausajankohta on varhainen kevät ennen silmujen puhkeamista, joskin herukoita voi leikata myös syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Pohjois-Suomessa on kuitenkin varminta leikata aina keväällä.

Nuoria pensaita typistetään vähän, niistä poistetaan vain repeilleet, sairaat ja lamoavat oksat. Mustaherukan nuorennusleikkaus aloitetaan 3–4 vuoden kuluttua istutuksesta, puna- ja valkoherukan sekä karviaisen vasta 6–7 vuoden kuluttua. Pensaista poistetaan repeilleiden ja kuivien oksien lisäksi 2–4 vanhinta versoa, joiden sadontuottokyky on jo vähentynyt. Versot leikataan aina maan rajasta.

Joka kevät mustaherukalle jätetään 4–6 uutta voimakasta versoa, puna- ja valkoherukalle 3–5 versoa. Kun yli-ikäiset ja heikot on poistettu, jää pensaaseen 20–25 eri-ikäistä versoa. Hillittykasvuista karviaista leikataan varovaisemmin kuin herukoita.

Marja-aroniapensaita voi käsitellä kuten herukoita, etenkin jos haluaa niiden tuottavan mahdollisimman hyvän sadon. Vuosittain poistetaan muutama 4–7 vuotta vanha verso ja heikoimpia edellisvuoden kasvuja. Pensaassa pidetään noin 40 eri ikäistä versoa.

Vadelman versoharvennus

Vadelmapensaita on harvennettava terveen kasvun ja hyvälaatuisen sadon takia. Nykysuositusten mukaan kaikki hoitoleikkaukset on parasta ajoittaa kevääseen: vioittuneet, hennot ja rivin ulkopuolella kasvavat versot poistetaan. Samalla leikataan edellisenä kesänä satoa tuottaneet, jo kuolleet ja kuivuneet versot. Vadelmahan on kaksivuotinen; se kukkii ja tuottaa marjoja vasta toisen vuoden versoilla. Nykyisin tosin on kehitetty lajikkeita, jotka tuottavat satoa jo yksivuotisilla eli saman kesän versoilla.

Vadelmarivi pyritään pitämään noin 30 sentin levyisenä ja rivimetrille jätetään 10–15 satoversoa. Poiminnan helpottamiseksi korkeat lajikkeet voi tasata 130–160 senttisiksi.

Kaikki leikkuujätteet kerätään pois ja poltetaan tautien ja tuholaisten hävittämiseksi. Leikkauksen jälkeen tarkistetaan kasvuston tuenta, jotta versot eivät lakoontuisi ja jotta sato kypsyisi tasaisesti.

Pensasmustikka ja tyrni

Pensasmustikka saavuttaa parhaan satoikänsä vasta 4–5 vuoden kuluttua istutuksesta. Ensimmäisinä vuosina ei edes toivota runsaita satoja, sillä ne heikentävät taimien juurtumista ja versomista. Kun on kulunut noin 10 vuotta istutuksesta, voi pensaita alkaa varovasti leikata.

Pensaasta poistetaan vuosittain aluksi vain yksi tai kaksi vanhaa versoa, myöhemmin useampiakin. Vioittuneet, sairaat tai maahan taipuneet versot on toki voinut poistaa jo aikaisempinakin vuosina. Leikkauksen tavoitteena on pitää pensas satoa tuottavana, ilmavana ja tasaisen muotoisena, näin valoa saavat raakileet värittyvät ja kypsyvät tasaisesti.

Myös tyrni on hidaskasvuinen; satoa sen emipensaat alkavat tuottaa neljä- viisivuotiaina. Säännöllisiä hoitoleikkauksia ei tarvita, mutta 7–10-vuotiaita emipensaita on hyvä nuorentaa poistamalla muutama vanhin verso keväisin.

Kevätruiskutus varhain 

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden oksilla talvehtii paljon pieniä tuholaisia, jotka voivat alkukesällä vioittaa lehtiä ja kukkanuppuja. Yleisimpiä ovat kempit, kirvat ja punkit, jotka talvehtivat munina kuoren halkeamissa ja oksan haaroissa.

Talvimunia voi torjua kevätruiskutuksin, kun lämpötila nousee yli +7 asteen. Öljymäinen aine tekee munien päälle tukehduttavan ja kuivattavan kalvon. Markkinoilta löytyy kaksi parafiiniä sisältävää valmistetta: Sun 7 E ja Kevätruiskute. Valmisteet ruiskutetaan ohjeen mukaan rungon pinnalle ja oksille. Ruiskutus on tehtävä ennen silmujen avautumista, sillä öljy voi haitata niiden kehitystä. Huhtikuun loppupuoli on yleensä sopiva aika, jos kevät edistyy normaalisti.

Äkämäpunkkien tarkkailu

Varhaiskevätruiskutus ei tehoa mustaherukan haitallisimpaan tuholaiseen, äkämäpunkkiin. Se on hyvin pieni, vajaan 0,2 millin pituinen vaalea otus. Se talvehtii herukan silmuissa, jotka turpoavat usein jo syksyllä, mutta viimeistään keväällä suuriksi, pallomaisiksi äkämäsilmuiksi. Silmuista ei kehity lehtiä eikä kukkia, vaan ne kuivuvat. Lisäksi äkämäpunkit levittävät suonenkatotautia. Punkit tulevat esille silmuista pari viikkoa ennen kukintaa ja leviävät tuulen mukana läheisiin pensaisiin.

Kotipuutarhassa punkkia torjutaan hävittämällä äkämäsilmuiset oksat varhain keväällä. Jos saastunta on paha, kannattaa pensaat leikata kokonaan alas huhtikuun aikana ja hävittää kaikki leikkuujätteet polttamalla.

Yksittäiset saastuntalähteet, esimerkiksi villit herukkapensaat, on hävitettävä 50–100 metrin säteellä marjatarhasta. Myös uusi viljelmä on syytä perustaa mahdollisimman etäälle saastuneista pensaista.

Mansikkamaan siivoaminen

Mansikkamaa siivotaan aikaisin keväällä. Kuolleet ja kuivuneet lehdet haravoidaan varovasti kasvupistettä vahingoittamatta. Vanhojen lehtien poistolla saadaan hävitetyksi kasvustossa talvehtineita tuholaisia, kuten mansikka- ja hillanälvikkäitä.

Mansikkakasvuton päälle voi keväällä levittää harson jouduttamaan kasvua ja aikaistamaan satoa. Kukinnan alkaessa kateharso on poistettava päivällä, jotta pölyttävät hyönteiset pääsevät kukkavierailuille. Jotta marjat pysyvät puhtaina, katetaan paljaassa maassa viljeltävien mansikoiden rivivälit oljella tai sahanpurulla viimeistään sadon alkaessa kypsyä.

Lannoituksesta kasvuvoimaa

Uusien versojen kasvattamiseen ja sadon kypsyttämiseen marjakasvit tarvitsevat monenlaisia ravinteita. Peruslannoitettuun ja kalkittuun maahan istutettujen kasvien hoitolannoitukset aloitetaan yleensä toisena kasvukautena.

Keväällä marjapensaille annetaan kloorittomia ja vähätyppisiä saoslannoitteita tai hyvin palanutta karjanlantaa, syksyllä typettömiä kali- ja fosforilannoitteita. Puhdas puuntuhka on hyvä hivenlannoite marjatarhassa, mutta nopean kalkitsevan vaikutuksen takia sitä annetaan kerralla vain noin 1 desilitra neliölle. Liiallista typpilannoitusta on vältettävä, sillä se rehevöittää kasvustoa ja tautivaara kasvaa. Myös kukka-aiheiden muodostuminen saattaa heikentyä.

Mansikan ravinnetarve on melko vähäinen ja kunnollisen peruslannoituksen jälkeen mansikkamaata lannoitetaankin myöhemmin varovasti. Tummanvihreät ja rehevät lehdet ovat merkki siitä, ettei lisälannoitusta kaivata. Tarvittaessa levitetään seoslannoitetta yksi kolmannes keväällä ja kaksi kolmannesta sadonkorjuun jälkeen.

Vadelma tarvitsee erityisen paljon booria ja mangaania, tyrni kaliumia ja fosforia. Typpilannoitusta tyrni ei juuri tarvitse, sillä sen omat juurinystyräbakteerit lakkaavat toimimasta liian typpipitoisessa maassa. Pensasmustikkaa lannoitetaan esimerkiksi alppiruusuille tarkoitetulla lannoitteella, joka ei vähennä maan happamuutta.

Rikkakasvit kuriin katteilla

Kasvukauden alettua harmilliset rikkakasvit itävät nopeasti ja monivuotiset lajit rehevöityvät entisestään. Torjuntaan tai ainakin viivytystaisteluun olisi parasta ryhtyä mahdollisimman varhain keväällä, sillä rikat kilpailevat elintilasta hyötykasvien kanssa.

Maata peittävät katteet ovat paitsi tehokkaita rikkakasvien kurissa pitäjiä myös maan kosteus- ja lämpöolojen tasaajia.

Kuitukangas on kestävä ja helppohoitoinen kate mansikkamaalle. Puunkuori ja sahajauho ovat mainioita marjapensaiden alustoille. Kate sopii erityisesti vadelmatarhaan, sillä se suojaa vadelman lähellä maanpintaa olevaa juuristoa kuivuudelta. Puukate ja olki kuluttavat lahotessaan etenkin alkuvaiheessa maaperän typpivaroja, joten pieni lannoitelisä katetta varten on paikallaan.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Tekstit 4/05 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |