Vaikka asuisi maalla ja työskentelisi emäntänä, vanhat opit maataloudesta voivat kaivata pientä pöllytystä. Tätä mieltä on se innokas joukko emäntiä, joka on lähtenyt suorittamaan uudistettua avainmerkkiä.

"Varmaan muistatte teoriatunneilta muutamia perusasioita metsistä. Kysytäänpä vaikka tämän metsän kehitysluokkaa", metsätaloustarkastaja Lassi Hakulinen utelee lempääläisessä metsässä seisovilta pariltakymmeneltä naiselta.

Päät kääntyilevät, katsellaan kuusikkoa ja mittaillaan silmillä sen ikää. Katsotaan tuulenkaatoja, joita näyttää olevan aika paljon. "Tämä on uudistuskypsä metsikkö", joku kertoo oikean vastauksen ja saa muilta kannustavasti pluspisteitä.

Koolla on Pirkanmaan maa- ja kotiseutunaisten AgroNaisen avaintaidot -kurssia käyvä joukko. Joukko maatilojen emäntiä, jotka haluavat kohentaa tietämystään maataloudesta. Osa on käynyt maatalouskouluja aikoinaan, mutta tiedot ovat vanhentuneet. On päivittämisen aika.

Innokkaat
kurssilaiset

"Tämä porukka on valtavan innostunutta. Matkan varrella on vain kaksi jäänyt pois porukasta, kun he saivat töitä tilan ulkopuolelta", Pirkanmaan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksen kotitalousneuvoja Ulla-Riitta Kivimäki toteaa.

Tällä kertaa joukosta puuttuu myös kaksiviikkoisen vauvan äiti, joka mielellään olisi lähtenyt mukaan.

Pirkanmaalla valtaosa kurssia käyvistä on päätoimisia emäntiä, mutta onpa mukana kaksi lastentarhanopettajanakin toimivaa ja yksi hoivapalveluyrityksen perustanut emäntä.

AgroNaisen avaintaidot -kurssissa on kolme eri tasoa. Jokainen taso pitää tenttiä, ennen kuin voi siirtyä seuraavalle. Koko suoritukseen sisältyy 13 lähiopetus- ja 12 etäopiskelupäivää. Koulutuksessa käydään läpi elintarvikeketju pellolta ruokapöytään, pohditaan tilan talousasioita, EU:n vaikutuksia maatalouteen sekä opetellaan huolehtimaan omasta työssä jaksamisesta.

Ja tällä kertaa opetellaan metsänhoitoon liittyviä asioita.

Kurssin suorittamisen jälkeen voi hankkia itselleen siitä kertovan tunnuksen, hopeisen, kultaisilla pikkuavaimilla varustetun korumaisen rintamerkin. Maa- ja kotitalousnaisten kehittelemää merkkiä suoritettiin vuodesta 1938 aina 1990-luvun alkuun asti yhteensä yli 30 000 kappaletta. Nyt suoritusvaatimukset on uudistettu vastaamaan nykypäivän tarpeita.

AgroNaisen avaintaidot -kurssi on käynnissä Hämeen, Keski-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Satakunnan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksissa.

Henkistä
hyvinvointia

Kun metsä on todettu uudistuskypsäksi, ruvetaan mittaamaan, paljonko siitä on puuta tulossa. Hakulinen puhuu pohjapinta-alasta ja sen mittaamisesta relaskoopilla. Osalla naisista on oma relaskooppi mukanaan.

"Minä löysin tämän yöpöydän laatikosta", luopioislainen Irmeli Lahtua-Oesch kaivaa pankin lahjoittaman relaskoopin vyölaukustaan.

Metsäammattilaiset kertovat, miten sitä käytetään. Hakulisen lisäksi paikalla ovat Ari Kuokkanen ja Suvi Karjula, jotka opastavat katsomaan, mahtuuko runko rinnankorkeudelta katsottuna relaskoopin hahloon.

Kuuluu vain peipposen liverrys, kun naisjoukko vaikenee laskemaan metsän pohjapinta-alaa. Moni saa saman tuloksen kuin ammattilaisetkin, puuta on 20 neliötä hehtaarilla.

"Minä lähdin mukaan päivittämään tietojani", Lahtua-Oesch toteaa. Hän on ison lypsykarjatilan emäntä. Kotona on juuri uusittu navetta, joten tilalla panostetaan tosissaan maidontuotantoon. Lahtua-Oesch on koulutukseltaan kotieläinagronomi.

"Ja toinen syy on tietysti upea merkki, jonka työstä saa. Aikoinaan merkin suorittaminen ei onnistunut, kun lapset olivat pieniä ja oli aina muita kiireitä."

Lahtua-Oesch pitää tärkeänä, että emännätkin ymmärtävät maatalousasioita, mutta "ei naisen tartte joka paikkaan revetä". Hänestä on hienoa, että kurssilla on puhuttu paljon myös henkisestä hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

"Sosiaalinen kanssakäyminen ja oman maakunnan emäntiin tutustuminen on myös tärkeää", Lahtua-Oesch sanoo.

Miten aiot hyödyntää metsäoppeja jatkossa? "Varmaan lähden isännän mukaan metsään arvioimaan, onhan se kiva tietää metsästä muutakin kuin mitä marjoja löytyy mistäkin."

Mittanauha
ompelulippaassa

Kun relaskooppi on tullut tutuksi, mietitään, miten saa selville puun pituuden ja läpimitan. Ari Kuokkanen selittää, kuinka voi kepin ja askelmitan avulla mitata puun pituutta. "Ja sitten voi vielä kaataa puun ja tarkistaa mitalla", joku kuulijoista naurattaa muita.

"Niin, kyllähän joka emännän ompelulaatikosta löytyy se puolentoista metrin mittanauha", toinen jatkaa. Kurssilaisilla on selvästi mukavaa keskenään.

Metsäpäivä on ensimmäinen varsinainen toimintapäivä. Aiemmin kurssia on käyty luentosalissa istuen. Itse tehden asiat jäävät paremmin mieleen. Samalla on helppo heitellä kysymyksiä ammattilaisille: milloin heinäntorjuntaa kannattaa tehdä reppuruiskulla? Voiko kuusta istuttaessa käyttää tassua sen ympärillä?

Kertaus on
opintojen äiti

Porukka siirtyy seuraavalle kohteelle. Nyt ollaan nuoressa kasvatusmetsikössä. Naiset laskevat metsän ikää männyn oksakiehkuroista. 25-vuotiasta, asiasta ollaan yhtä mieltä.

Tällä kohteella opetellaan laskemaan runkolukua hehtaarilta. Tarja Matinheimo-Kulku saa käteensä nelimetrisen ongenvavan, jonka kanssa hän kiertää paikalla ympyrän ja laskee sen sisään jäävien runkojen määrän.

"Seitsemän", hän ilmoittaa tuloksen. Kun luku kerrotaan 200:lla, saadaan hehtaarin runkoluvuksi 1 400. Nopeasti naiset kuitenkin huomaavat, että nimenomaan tämä mittauspaikka on aika tiuha, koko metsässä ei runkoja niin tiheässä ole. Koealoja pitääkin ottaa useita, jotta saisi oikean tuloksen.

"Lähdin kurssille mukaan mielenkiinnosta", suodenniemeläisen emolehmätilan emäntä Matinheimo-Kulku kertoo. Hän on aikoinaan opiskellut maatilateknikoksi. Onko kurssista ollut hyötyä?

"On. Täällä on tullut vastaan uusia seikkoja, ja sitten on voinut hyödyntää vanhoja opintojaan, kun on kerrannut asioita."