TOUKOKUU
19 | 5 |
2004
Tarhassa apteekkarin
Tämä tarina on uskomaton, mutta tosi. Se kertoo, miten keskelle kaupunkia syntyy yrttimaa, joka on kaikkien yhteinen. Täällä kuka tahansa saa poimia kukkia maljakkoonsa tai ruohosipulia lautaselleen. Ja astua samalla sisälle taideteokseen.
Olipa kerran, kauan kauan sitten apteekkari ja hänellä rohdoskasvitarha puutarhassaan Jämsässä, tyvenenä lipuvan Jämsänjoen rannalla.
Kului vuosikymmen ja toinenkin. Apteekki jäi kerrostalojen alle, puutarha puski pajua ja leppää ja harva enää muisti apteekkaria tai hänen rohtojaan.
Pikkukaupunkiin tuli uusi vuosituhat ja tuli myös ympäristötaideyhdistys nimeltä Joki. Sen jäseniä kiinnostivat kulttuuri, ympäristö ja perinne. He näkivät kauneutta kaikessa tutussa ja arkisessa. Tai ainakin paljon mahdollisuuksia siihen.
Yhdistyksen väki kulki usein kaupunkia halkovan joen vartta. Kulkijat miettivät, mihin kaupunkilaiset olivat kadonneet ja miksi osa rannasta kasvoi pusikkoa, vaikka voisi olla virkistävä keidas kaupungin asukkaille. He katselivat, kuuntelivat ja haistelivat. Jostain ehkä lehahti hento yrtin tuoksu. Tai kukaties tuuli toi kaiun satakielen laulusta. Jotain sellaista kuitenkin tapahtui, että kuvataiteilija Erkki Hirvelä muisti vanhan apteekkarin.
"Poikasena 1940-luvulla asuin rusthollissa joen rannalla. Kesäisin soutelimme kavereiden kanssa jokea myöten ja usein ohi apteekin. Se oli iso ja kaunis vanha maalaistalo, jossa apteekkarilla oli myös koti ja puutarhassaan rohdosyrttimaa. Ja rannalla oli komea, vanha laituri", Hirvelä muistelee.
Niin kävi, että Joki-yhdistys päätti herättää apteekkarin yrttimaan Ruususen unestaan. Mutta nyt siitä tulisi enemmän kuin kukoistava yrttimaa. Siitä tulisi kaupunkilaisten yhteinen olohuone ja ympäristötaidetta. Teos, joka muuttuu jok'ikisen päivän mukana ja jossa ihminen saa olla osa taidetta.
Alussa on unikko
"Tarvittiin kolme vuotta, että idea yrttimaasta muuttui todellisuudeksi ja puutarha tuli valmiiksi", Erkki Hirvelä laskee.
Yrttitarhan rakentajiksi löytyi heti talkooväkeä, mutta mukaan piti innostaa myös kaupungin viskaalit. Onhan jokiranta kaupungin maata, eikä puutarha – saati taide – synny ilmaiseksi eikä tyhjästä. Työlle tarvittiin myös johtaja. Joku, jolla olisi puutarhasta selvä näkemys ja joka innostaisi lapionvarren vapaaehtoisia.
"Kaupunki suhtautui alusta lähtien hankkeeseen myönteisesti ja antoi määrärahan, jolla palkkasimme jyväskyläläisen taiteilijan, Pertti Karjalaisen, suunnittelemaan yrttimaan ilmeen. Tiesimme, että hän on ennenkin vastaavaa tehnyt", kertoo Joki-aktiivi Marjatta Hassi, eläkepäivillään Lahdesta vapaa-ajan asunnolleen jämsäläistynyt kuvataiteilija ja taideopettaja.
Pertti Karjalaiselle ei tullut mieleenkään kieltäytyä ehdotuksesta. Aluksi hän kuljeskeli maapalaa ristiin rastiin ja selasi kasvikirjan toisensa perään. Vähitellen yrttimaan pohjakaava alkoi hahmottua unikon kukan kaltaiseksi.
"Unikolla on kaunis, selkeä muoto. Minusta se sopi luontevasti juuri tähän puutarhaan, onhan unikko vanha rohdoskasvi."
Kuka tuo mitäkin
Kolmen kesän hikisen aherruksen jälkeen tiheikköä ei enää tunne entisekseen. Siitä on sukeutunut tunnelmallinen kolmen aarin puutarha, jossa kasvaa kolmisenkymmentä yrttilajia.
"Maa on todella hyvää ja vahvaa", Erkki Hirvelä iloitsee.
Kasvit on saatu yhdistysläisten omista pihoista. Yksi toi iisopin, toinen oreganon ja kolmas ruohosipulin ja rakuunan. "Edelleenkin tänne saa kuka tahansa istuttaa yrttejä. Kuka tahansa saa myös poimia vaasiinsa kimpun kehäkukkia tai taitella basilikanlehtiä salaattiinsa", Marjatta Hassi rohkaisee ja kurittaa rehevän lipstikan varret narulla nippuun. Kaupunki on palkannut 4H-kerholaiset kastelemaan ja kitkemään yrttitarhaa kesäisin, mutta Joki-ihmiset poikkeavat usein katsomassa aikaansaannoksensa perään.
"Meitä on sellainen 10–15 hengen joukko, joka talkoilla rakensi yrttimaata Pertin kanssa. Muutenkin puuhailemme täällä paljon. Keväällä mietimme aina tulevan kesän teemaa. Se voi esimerkiksi olla väri ja silloin puutarha kasvaa vaikkapa oranssinkeltaista kehäkukkaa ja krassia", Erkki Hirvelä kertoo.
Järjestysongelmia yrttimaalla ei ole ollut.
"Ihmiset ovat tämän ottaneet omaksi asiakseen. Naapuritalon ikkunoista joku ehkä seuraa, mitä täällä tapahtuu ja omaa vahtiaan pitää yksi ja toinen", Hirvelä hymyilee.
Peltokin on taidetta
Valkopukuinen nainen kulkee läpi kehäkukkameren. Hän liikkuu tanssijan sulavin askelin ja ojentaa käsivarreltaan kukkia kaikille, jotka ovat kesäisenä iltana saapuneet yrttimaalle.
"Nainen on tanssija Helena Ratinen ja hänen tanssinsa on yksi niistä tapahtumista, joita yhdistys yrttimaalla järjestää", Marjatta Hassi esittelee. Jokivesi ja tuuli, linnut, perhoset ja puunlehtien kahina ovat tanssin osasia, jotka ovat läsnä vain täällä. Niitä tanssija ei koskaan voi viedä mukanaan näyttämölle, eikä yleisö katsomoon.
"Juuri tätä tavoittelimme: että yrttimaasta voisi tulla monien erilaisten tapahtumien ja ihmisten kohtaamispaikka. Eräänlainen olohuone, jossa kuvataiteilija on antanut muodon ajatuksille, ja joka tarjoaa mahdollisuuden yhdessäoloon ja eri taidemuotojen väliseen toimintaan", Hassi miettii.
"Täältä lähdetään usein kävelemään linnunlaulupolulle joen alajuoksulle, missä satakielet laulavat. Samoin ihmisiä kokoontuu ryhminä tutkimaan rannan kasveja ja perhosia. Läheisen leikkipuiston lapset tulevat tänne piknikille", Erkki Hirvelä kertoo. Hänelle puutarha on ennen kaikkea virkistymisen paikka; tila, jossa voi keskellä kaupunkia olla rauhassa hiljaa ja kuulla laineiden liplatuksen, joen ja luonnon voiman.
Kukkien ja rohtokasvien välissä oman tilansa saa nokkonen, vanha lääkekasvi sekin. Puusalkoja pitkin kohoaa humala, oluen mauste ja unen tuoja. Kattona kaareutuvat suuret, vanhat puut. Ryytimaan seininä rehottavat herukkapensaat, jotka tarjoavat maistipaloja ohikulkijoille.
Kasviryhmien välissä suikertaa tiilipolkuja ja graniittiset kivenlohkareet houkuttelevat istumaan ja viipymään – murtamaan sormiin palan yrttiä, haistamaan tuoksua, maistamaan kesää.
"Kiven ja kasvin, elollisen ja elottoman materiaalin yhdistäminen on kiehtovaa", Pertti Karjalainen pohtii. "Yrttimaan kaltainen teos alkaa elää omaa elämäänsä, ja se on lähtöisin luonnosta, ei taiteilijasta, joka on vain väline."
Onko siis jokainen tarhuri oikeastaan ympäristötaiteilija?
"On. Esimerkiksi maanviljelijä tekee varmasti pelloillaan myös taidetta", Erkki Hirvelä toteaa. "Maiseman hoito on arvo, jonka ihmiset alkavat jo tiedostaa. Miten kaunista onkaan, kun vilja nousee ja kasvaa!"
Apteekkarin Yrttimaa löytyy Jämsän keskustasta, Tippakujan päästä. Joki-yhdistyksen keräämää yrttitietoa on tallennettu joen toiselle puolelle Kivipankki-galleriaan.
|
Ilo silmälle, vaan ei aina keholle Moni entisajan rohdoskasvi tiedetään nykyään haitalliseksi, jopa myrkylliseksi. Paras onkin maistaa vain varovasti – ja joskus jättää kokonaan maistamatta! Lipstikka Rohtoliperi eli lipstikka kasvoi aikoinaan kunniapaikalla ovipielessä, sillä sen uskottiin karkottavan tuholaisia ja pahoja voimia. Koko kasvissa on vahva mausteen tuoksu ja maku, vähän kuin sellerissä. Lipstikkaa onkin joskus sanottu maggiyrtiksi, koska sen maku muistuttaa vanhan ajan lihaliemikuutioiden makua. Maustekäyttöön lipstikka sopii edelleen hyvin, joskin sitä kannattaa käyttää maltilla, jottei mausta tule turhan ärjyä. Lääkkeenä lipstikkaa on kokeiltu monessa vaivassa yskän helpottamisesta ilmavaivojen ehkäisemiseen, mutta nykytieto varoittaa, että maustekäyttöä suuremmat määrät ovat haitallisia munuaistaudissa ja raskauden aikana. Iisoppi Välimereltä kotoisin oleva iisoppi muistuttaa vähän laventelia ja on kukkapenkissä kaunis katsella. Mausteena sitä verrataan karvaaseen minttuun ja suositellaan rippusina papu- ja liharuokiin. Rohtona iisoppia ei pitäisi käyttää. Siitä saatava öljy tuhoaa kyllä bakteereita ja viruksia ja saattaa helpottaa tukkoisuutta, mutta se on myös hermomyrkkyä, joka voi aiheuttaa epileptisiä kohtauksia. Rohtosuopayrtti Perennapenkissä nopeasti leviävä rohtosuopayrtti kukkii valkoisin tai vaaleanpunaisin kukin, ja sitä on aikoinaan käytetty muun muassa sukupuolitautien ja keuhkosairauksien hoitoon. Enää lääkintää ei suositella, sillä yrtti sisältää saponiineja, jotka vaahtoavat vesiliuoksessa kuin saippua, mutta ovat myrkyllisiä. Saponiinit hajottavat veren punasoluja. Aitoukonhattu Kesäpuutarhan upea ja kiitollinen sinikukkija on tappavan myrkyllinen, eikä vastamyrkkyä tunneta. Ukonhatun käsittelyssä on oltava huolellinen, eikä esimerkiksi lasten tule leikkiä sillä. Intiassa ja Kiinassa aitoukonhatulla on hengenvaarallisesti lääkitty kuumetta. Sitä kerrotaan käytetyn myös "noitavoiteessa", mutta myrkky imeytyy ihonkin läpi. Katajanmarja Liha- ja riistaruokien tuttu mauste on oikeastaan katajan käpy. Sitä on rohtona käytetty vatsavaivoihin ja virtsatietulehduksiin. Marjan haihtuvat öljyt voivat kuitenkin suurina määrinä ja pitkässä käytössä aiheuttaa kouristuksia sekä vaurioittaa munuaisia ja kohtua ja siten saada aikaan keskenmenoja. Raskaana olevien on muutoinkin syytä harkita huolellisesti lääkekasvien ja rohdosvalmisteiden käyttöä, sillä osa niistä vaikuttaa sikiöön tai ärsyttää kohtua. Kansanlääkinnässä raskaudenkeskeyttämiseen on rohtokatajan lisäksi käytetty muun muassa nokkosta, keltamoa, väinönputkea, sahramia ja siankärsämöä. Rohtoraunioyrtti Lähes metrin korkuiseksi kasvava rohtoraunioyrtti tunnetaan myös mustajuurena. Se sisältää allantoiinia, joka edistää solunmuodostusta. Yrtin onkin taikauskoisesti luultu parantavan haavoja, liittävän yhteen luita ja jopa parantavan syöpää. Nyttemmin yrtin arvioidaan ennemminkin aiheuttavan syöpää ja sitä pidetään myrkyllisenä ja vahingollisena. Tammi Tammenkuorikeitteellä on hoidettu monia sairauksia, esimerkiksi tuberkuloosia, koska sen parkkihapolla on lievä bakteereita tappava vaikutus. Keitteen epäillään kuitenkin aiheuttavan maksavaurioita. Pietaryrtti Tienvarsien keltainen komistus oli aikoinaan mato- ja syyhylääke. Sen käyttö lienee ollut potilaalle melkoisen vatsaa vääntävä koettelemus, sillä yrtti sisältää myrkyllistä tujonia, joka ärsyttää voimakkaasti mahasuolikanavaa. Tujoni ärsyttää myös kohtulihasta, joten pietaryrttikin voi aiheuttaa keskenmenoja. Hyönteismyrkyksi pietaryrttiä kelpaa kokeilla, sillä jo keskiajalla ötököitä vastaan taisteltiin ripustamalla pietaryrttikimppuja ympäri taloa.
|
Teksti: Tuija Manneri
Sähköposti:
Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute
| www.pellervo.fi |