TOUKOKUU,
19.5.2005
Kiinan rotkot eivät saa rauhaa
Kiinan nälkäinen talouskasvu saa koko maailman yskimään hiilenpölyä, mutta vesivoima taas köyhdyttää rikastuvan maan luontoa ja kulttuuria. Ensin hukutettiin Jangtse-joen Kolme rotkoa, nyt uhkaa mennä huikean komea Tiikerinloikan rotko.
 Tiikerinloikka on Unescon maailmanperintö-alueen keskellä. Kuva Jarmo Uusi-Rintakoski |
Saattaa olla, että olemme hiukan neuvottoman näköisiä siinä kadunkulmassa pienen hotellin nurkalla. Joka tapauksessa herra Li katsoo parhaaksi kysyä, mikä on ongelmamme.
Li esittäytyy taiwanilaiseksi liikemieheksi, ja hän on vierailulla sukunsa kotipuolessa täällä Qiaotoussa, aivan Qinhao-Tiibetin ylängön eteläpuolella.
Qiaotoun kaupunki on kiinalaiseksi vähän unelias. Täältä katsoen ahnaasti kasvava, meluisa ja moderni itäinen Kiina on kaukana. Pääkadun varrella on pari hotellia, pari kauppaa ja poliisiasema, jonka torkkuvat miliisit tuovat mieleen suomalaiskylien virkaveljet. Ja juuri poliisiasemalle Li meidät taluttaa.
Ongelmana on bussi Shangri-La'han, jolla nimellä Zhongdianin kaupunkia kauniin luontonsa vuoksi kutsutaan, ja Li järjestää lähtömme pyytämällä poliisia odottamaan kanssamme oikeaa autoa. Istuksimme tunnin miliisin kanssa pysäkillä, ja osaamme kommunikoida vain tarjoamalla toisillemme savukkeita.
Tällaista Yunnanissa on. Yunnan on värikäs, ystävällinen ja vähän röyhkeäkin rhododendroneiden maakunta, jossa vähemmistökansat yhä elävät perinteistä elämäänsä ja jonka puolitrooppisessa ilmanalassa sekä kasvit että ihmiset näyttävät juurtuvan paremmin kuin karussa pohjoisessa.
Mutta Kiinan kiihkeän kasvupolitiikan seurauksilta Yunnan säästyy yhtä vähän kuin Kemijärvi. Kun pääoma virtaa itään, kun raaka-aineiden hinnat nousevat ja kun koko maailma hengittää samaa hiilenpölyä, suojaisaa Shangri-La'ta ei enää oikeasti ole eikä liioin ole asioita, jotka kuuluisivat yksinomaan kansallisille hallituksille.
Muutaman päivän päästä olemme jälleen Qiaotoussa. Käymme kiittämässä virkavaltaa suklaarasialla ja jatkamme patikoimalla Tiikerinloikan rotkolle. Kapea vuoristotie, pienet vesiputoukset, vastaan kävelevät kotieläimet, rotkon jylhyys ja yli viiteen kilometriin kohoavien vuorten ylivoimaisuus ovat mykistäneet monet muutkin.
Nyt rotkon alue uhkaa hukkua patoaltaan alle.
Jinsha-joki, Kultaisen hiekan joki, millä nimellä Jangtse yläjuoksullaan tunnetaan, ei Qiaotoussa tee erityisen mahtavaa vaikutusta; vain sateiden jälkeen joen voiman aavistaa. Vaikutuksen tekee itse Hutiao Xia, Tiikerinloikan rotko.
Vajaat 20 kilometriä pitkä kanjoni kulkee kahden, korkeimmillaan yli viiteen kilometriin kohoavan vuoren, Jadelumen ja Haban välissä. Pudotusta rotkoalueella on yli 200 metriä, ja kapeimmillaan se on vain reilut 20 metriä leveä. Legendan mukaan sillä kohdin tiikeri kerran pakeni metsästäjiä loikkaamalla rotkon ylitse.
Täällä kapeassakin joessa on voimaa, ja sen on havainnut myös Huaneng Group, yksi Kiinan suurimmista riippumattomista energiantuottajista. Salaa valmistellut suunnitelmat padota Tiikerinloikan rotko paljastuivat viime syksynä.
Suunnitelmissa on kahdeksan padon rypäs, ja muutamien rotkon alapuolisten patojen rakentaminen on jo alkanut. Itse rotkopato vaatii vielä keskushallinnon päätöksen. Silti alueella rakennetaan jo teitä, räjäytellään koetunneleita, ja tuhannet kiinalaisturistit vaeltavat poluilla jättämässä seudulle jäähyväisiä, varmuuden vuoksi.
Jos pääpato rakennetaan, se synnyttää 200 kilometrin pituisen tekojärven, jonka alle jäisivät paitsi vähemmistökulttuurien vanhat kylät myös kommunistihallinnolle tärkeä paikka lähellä Shigun kaupunkia. Siellä naxi-vähemmistön ihmiset soutivat Puna-armeijan Jinshan ylitse Pitkän marssin aikaan 1935.
Myös Qiaotoun kaupunki hukkuisi.
Patojen rakentaminen on Kiinassa arkipäivää, ja arkipäivää ovat myös asukkaiden pakkosiirrosta johtuvat kiistat, jopa mellakat. Tiikerinloikan patosuunnitelman erityisyys on siinä, että se uhkaa juuri niitä vähemmistökansoja, joiden oikeuksia keskushallinto on korostanut.
Alueella asuu tiibetiläisiä sekä miao-, yi-, bai-, lisu- ja naxi-kansaa; näistä naxit ovat yksi viimeisistä maailman naisvaltaisista yhteisöistä. Päinvastoin kuin uiguureja ei Yunnanin vähemmistöjä ole Pekingissä koettu uhkana.
Padon uskotaan tuhoavan vähemmistökansojen elämäntavat. Sen vastustajiin onkin liittynyt kuuluisa muusikko Xuan Ke, joka aikanaan tervehti kommunistien marssia Kunmingiin 1949 soittamalla orkestereineen Schubertin Marche Militairea ja joka myöhemmin istui 21 vuotta vankilassa ”porvarillisten pyrkimystensä” vuoksi. Läheisessä Lijiangin kaupungissa Xuan tunnetaan iltakonserteista, joissa hän esittää lähes jo unohtunutta kiinalaista temppelimusiikkia.
Luonnonsuojelijoita on rohkaissut tuore menestys. Viime vuonna keskushallinto torjui Sichuanin maakuntaan suunnitellun Dujiangyanin padon, ja vetoomusten jälkeen pääministeri Wen Jiabao taipui keskeyttämään Nu-joelle (Salween) suunnitellun 13 padon ryppään.
Nu- ja Jinsha-jokien alueet ovat yhdessä Mekongin kanssa Unescon maailmanperintölistalla, ja raportissaan järjestö kutsuu tätä rinnakkain kohti etelää virtaavien jokien aluetta ”Kiinan biodiversiteetin ytimeksi”. Itse jokia ei silti ole sisällytetty maailmanperintöön.
Kiista Tiikerinloikan rotkosta iskee suoraan Kiinan kasvupolitiikan perusteisiin. Maan nopeasti teollistuva itärannikko kärsii sähkökatkoksista, ja tämä häiritsee läntisiä sijoittajia, jotka haluavat paitsi halpaa työvoimaa myös varman energian.
Kiina on ilmoittanut tavoitteekseen kaksinkertaistaa kansantuotteensa vuodesta 2000 vuoteen 2020. Maalla on tuore ydinenergiaohjelma, mutta sen merkitys on vielä vähäinen. Siksi lisäenergian vuoksi palaa entistä enemmän hiiltä, ja jokien patoamista onkin perusteltu siirtymisellä uusiutuvaan energiaan.
Se on hyvä perustelu, mutta vastustajien mielestä aivan kaikkia rotkoja ei pidä uhrata kasvulle.
Maailman suurimmaksi vesivoimahankkeeksi sanottu Kolmen rotkon pato Jangtse-joen keskivaiheilla oli paljolti entisen pääministeri Li Pengin väsymättömien ponnistusten tulos, eikä sen ympäristövaikutuksista Tiananmenin tapahtumien (1989) jälkeisessä julkisuudessa paljon keskusteltu.
Kolmen rotkon menetys merkitsi monelle kiinalaiselle pyhän kansallismaiseman tuhoutumista, ja samankaltainen loukkaus olisi Tiikerinloikan patoaminen.
Nykyisin luonnonsuojelijat voivat toimia avoimemmin, mutta vähän ironisesti heitä vastassa on Lin suvun uusi polvi. Li Pengin poika, Li Xiaoping, johtaa Tiikerinloikkaa patoavaa Huaneng-korporaatiota ja hänen tyttärensä, Li Xiaolin, on China Power Internationalin (CPI) johdossa.
Kahdeksan tunnin patikoinnin jälkeen saavumme legendan paikalle, kylään joka englanniksi tunnetaan nimellä Walnut Grove. Raitilla on muutama majatalo, ja alhaalla virtaa Kultaisen hiekan joki niin kapeassa rotkossa, että legendaan melkein uskoo.
On vasta viitisentoista vuotta siitä, kun Tiikerinloikan rotko avattiin länsimaalaisille matkailijoille, ja sitä ennen täällä oli käynyt harva kiinalainenkaan. Joseph Rock, omalaatuinen ja hurja kasvitieteilijä, tietysti oli käynyt. Hän asui 1920-lähtien Yunnanissa vuosikymmenet, tutki naxi-kansan naisvaltaista elämää ja otti valokuvia, joista on tullut kulttuurihistoriaa.
Likeisessä Lijiangin kaupungissa tapaa yhä vanhoja ihmisiä, jotka muistavat Rockin ja hänen alituisen kiukkuisuutensa. Rockin elämänasenteena oli olla kiukkuinen tasapuolisesti kaikille.
Nyt tuo kummallinen erakko kääntyilee patohankkeen vuoksi haudassaan, mutta on tässä lauhkeammillakin itsessään pitelemistä.
| Kynnyskysymys suojelijoille Kiinan luonnonsuojelijoille Tiikerinloikan rotko on kynnyskysymys. Suunnitelmat julkisuuteen tuonut Ma Jin on yhä toiveikas. Hän uskoo internetiin ja ihmisten havahtumiseen. Tiikerinloikan patosuunnitelmat paljastuivat, kun Ma Jin, pekingiläinen toimittaja, lähti viime kesänä Yunnaniin tarkistamaan kuulemiaan huhuja. Lännessä Ma tunnetaan Kiinan vesikriisiä käsittelevästä kirjastaan, ja tällä hetkellä hän opiskelee world fellow -stipendiaattina Yalessa, Yhdysvalloissa. Ma kertaa tapahtumien kulkua: ”Olin aina tiennyt suunnitelman olemassaolosta ja kun kuulin, että se aiotaan vakavissaan toteuttaa, lähdin Yunnaniin. Siellä sain selville, että valmistelut olivat käynnissä ja että ympäristölliset ja sosiaaliset panokset ovat äärimmäisen suuret.” Pekingiin palattuaan Ma kertoi ystävänsä Xiao Liangzhongin kanssa asiasta Green Earth Volunteers -järjestön kokouksessa, ns. Ympäristötoimittajien salongissa, mikä herätti kiinalaisen median huomion. Ma yritti kontaktiensa kautta selittää myös ylimmälle johdolle projektin kyseenalaista kannattavuutta. Tammikuussa Man ystävästä, antropologi Xiao Liangzhongista tuli eräänlainen Tiikerinloikan suojelijoiden marttyyri, kun hän kuoli 32-vuotiaana ylirasituksesta johtuvaan sydänkohtaukseen. Xiao oli käyttänyt kaiken aikansa padon vastustuksen organisointiin. Xiao oli itse kotoisin Chizousta, joka on yksi suunnitellun patoaltaan alle hukkuvista kaupungeista. Hänen bai-vähemmistökansaan kuuluvat vanhempansa elävät yhä seudulla maanviljelijöinä. Kiinalaisen ympäristöjulkisuuden luonteesta kertoo, että äskettäin Alxa See Ecological Association -niminen järjestö myönsi Xiaolle tämän kuoleman jälkeen erityispalkinnon. Liike-elämän sponsoroima järjestö perustettiin viime vuonna korjaamaan erityisesti Sisä-Mongolian metsätuhoja. Nykyisin Kiinassa käydään luonnonsuojelusta varsin avointa keskustelua, eikä järjestöjen toimintaa juuri rajoiteta. Ma uskoo ennen kaikkea internetin merkitykseen. ”Kiina käy läpi syvällistä muutosta. Meillä on nyt lähes 100 miljoonaa netin käyttäjää. Verkko tarjoaa ainutlaatuisen foorumin, ja raporttimme ovat saaneet paljon julkisuutta.” ”Teemme omaa tutkimustyötä ja yritämme antaa lisää läpinäkyvyyttä päätöksentekoprosessille. Haluamme ihmisten olevan perillä menetyksistä, jotka kärsimme ja kompromisseista jotka patohankkeiden yhteydessä teemme.” ”Panokset ovat molemmilla puolilla kovat. Padon puolustajille Tiikerinloikka on ihanteellinen paikka rakentaa ja maksimoida vesivoiman tuleva saanti. Meille tämä on kynnyskysymys uuden hallituksen politiikassa, jonka on määrä tasapainottaa ihmisen ja luonnon edut.” Ma on yhä toiveikas ja sanoo uskovansa, vähän perikiinalaiseen sävyyn, että kunhan päätöksenteko on hyvin informoitua, ratkaisusta tulee viisas ja vastuullinen. Yleismaailmallisella kielellä hän puhuu päätöksenteon muuttamisesta avoimemmaksi, läpinäkyväksi ja ketään syrjimättömäksi. Syrjimättömyys tarkoittaa, että myös niillä 100 000 ihmisellä, jotka joutuisivat muuttamaan altaan tieltä, on oltava sanansa sanottavana. Kyse ei myöskään ole koko kasvupolitiikan vastustamisesta. Kiinassa on 86 000 patoa, satoja uusia on rakenteilla, ”emmekä me yritä torjua niitä kaikkia”. ”Ymmärrämme energian ja veden tarpeen, mutta emme usko, että mikä tahansa rotko on hyvä paikka padolle.” ”Kaiken aikaa teemme työtä myös muiden jokien ja rotkojen suojelemiseksi, mutta jos ihmiset oikeudenmukaisen päätöksenteon jälkeen yhä haluavat rakentaa padon, hyväksyn senkin.” ”Tästä huolimatta tulen jatkuvasti esittämään huoleni jokien kohtalosta. Ja Tiikerinloikka on erityistapaus. Mielestäni sen olisi oltava meille kynnyskysymys.” – JUR |
Teksti: Jarmo Uusi-Rintakoski
Sähköposti:
Sivun alkuun | Tekstit
5/05 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute
| www.pellervo.fi |