TOUKOKUU, 18.5.2006

Asia ei mene perille

Toisille ihmisille sattuu koko ajan ja kaikenlaista. Tämä on tarina tutusta kollegasta. Ensin minun on kuvattava häntä, että ymmärtäisitte, miksi aina käy niin kuin käy.

Hän on varsin vaikuttava ilmestys. Painoindeksi on reippaasti yli vaa´an vieteritoleranssin ja pää keikkuu selvästi suomalaisen keskipituuden yllä. Tummat hiukset ovat paksut, pehkoiset ja piirteensä etelämaisen eksoottiset. Jos hän istuisi sisilialaisessa kahvilassa syvällä maakunnassa, turisti pitäisi häntä todennäköisesti Kummisetänä.

Kollegani on poikkeuksellisen älykäs, kuuluu kertomansa mukaan Mensaan. Tiedä häntä, mutta ainakin hänellä on hyvin mielenkiintoinen tapa keskustella. Hän on kuuluisa siitä, mutta en ole kuitenkaan varma, tietääkö hän sitä itse.

Kuvaan kollegani tätä piirrettä matkustamiseen liittyvällä mielikuvalla. Hänen kohdallaan matkalla Helsingistä Espooseen ensimmäinen etappi olisi Porvoo ja seuraavana Salo. Erittäin todennäköisesti ei koskaan saavuttaisi Espooseen, mutta jos kuitenkin saavuttaisiin, keskustelukumppani luulisi saapuneensa Ouluun. Esimerkiksi arkinen juttelu työpaikan käytävällä vaatisi muistiinpanoja, että pysyisi jollain tavalla kärryillä. Kuten huomaatte kollegani kävisi hyvin tyypillisestä savolaisesta, jota verta virtaa minussakin.

Kävi sitten niin eräänä aamuna, että tohtorimme tuli töihin ja koki, että hän ei voi oikein hyvin. Hän otatti sydänfilmin ja kuinka ollakaan, se täytti orastavan infarktin kriteerit. Kaikessa tohinassa sydänkäyrään jäi merkitsemättä hänen nimensä.

Tämä karpaasi on melkoisen lunki veikko. Hän peruutti vastaanottonsa, käveli autolleen ja lähti ajamaan paikalliseen keskussairaalaan. Minulla ei ole tietoa reitistä, mutta tuskin erehdyn paljonkaan, jos hän piipahti reissulla tilanteen kannalta muutamassa täysin tarpeettomassa osoitteessa.

Karismaattinen hahmo saapui päivystyspoliklinikalle ja pysäköi autonsa pääsisäänkäynnin eteen. Minulla ei ole tietoa, miten ilmoittautuminen sujui, mutta taustatiedot huomioiden on erinomaisen todennäköistä, että asiointi oli vastaanottohoitajan kannalta poikkeuksellisen hermoja raastava ja hämmentävä. Potilas saatiin pitkällisen selvittelyn jälkeen ohjattua käytävälle odottelemaan, mikä hiukan kummastutti tuttavaani, kun otetaan tauti huomioon.

Kolmen tunnin odottelun jälkeen ja oireiden kiusatessa hän päätti kysyä asiansa etenemisestä ja käveli hoitajien ja lääkärien huoneeseen. Kummastus oli melkoinen, kun selvisi, että vastaanottohoitaja oli laskenut yhteen 1 + 1 +1. Oudosti jutteleva, lääkärinä esiintyvä mies ajaa itse päivystykseen ja vilauttaa muun aiheenvierisen jutustelun lomassa sydänfilmiä! Hänelle oli tilattu psykiatrin konsultaatio.

Tohtori sai – ilmaistakseni asian selvästi – raivarin, vaikka todennäköisesti häntä tuntematta minäkin olisin pyytänyt psykiatrin konsultaation, itse asiassa jopa kahden. Ja jos ei muu, niin viimeistään tämä oli niitti todelliselle ongelmalle. Hän sai sen sydäninfarktinsa siinä siunaamassa, psykiatri peruttiin ja hoitotoimenpiteet käynnistettiin.

Seikkailu ei päättynyt tähän. Osastolla muutaman päivän kuluttua hän oli jo päässyt pahimman yli, mutta määrätty täydelliseen vuodelepoon.

Jossain vaiheessa naapurivuoteen samaa tautia sairastava potilas alkoi äkisti muuttaa väriä. Hoitajia ei näkynyt mailla halmeilla, ja potilasparan väri muuttui ultraviolettimaiseksi.

Eipä siinä muu auttanut kuin nousta ylös ja aloittaa elvytyshoito. Kaksi sydäninfarktipotilasta kohtasi toisensa. Paikalle saapui jonkin ajan kuluttua muitakin elvyttäjiä, ja potilaan henki säästyi.

Kiitosten sijasta osaston ylilääkäri haukkui sankarimme myöhemmin pahanpäiväisesti, olihan hänet määrätty täydelliseen vuodelepoon. Tuli mieleen tarina siitä, kuinka naapurikunnan VPK ehti palopaikalle sammuttamaan palavan talon ennen paikallisia kollegoita. Oman kunnan palopäällikkö totesi, että väärin sammutettu.

Jos tämä tarina ei opeta teille mitään muuta, niin ainakin savolaisia kehottaisin olemaan lääkärikäynnillä asiaansa esittäessään tarkkana, jos rinnasta ottaa.

Teksti: Leif Lindberg
Sähköposti:

Sivun alkuun | Tekstit 4/06 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |