Näinä viikkoina suuri joukko suomalaisista valmistautuu kesälomien viettoon. Jotkut laativat tarkan lomasuunnitelman: matkoja, sukulaisvierailuita ja kesätapahtumia. Toiset taas pakkaavat lukemattomat kirjat mukaan mökille ja on niitäkin, jotka päättävät etteivät suunnittele mitään.

Tämän lehden lukijoissa on iso osa niitä, jotka loman suunnittelun sijasta valmistautuvat vuoden kiireisimpään työrupeamaan. Heitä odottavat lähes ympärivuorokautiset työpäivät. Ylimääräistä painetta voi syntyä vielä siitä, että kesäkuukausina maaseudun asukkaat joutuvat tekemään työtään muun väestön silmätikkuna. Mökkiläiset ja matkailijat kun haluavat viettää lomansa puhtaassa, kauniissa luonnossa, jossa "maalaiset" ovat osa nostalgista rekvisiittaa. Parin vuoden takainen kohu valkoisista rehupaaleista maiseman pilaajina kuvasti kesämatkailijoiden tyypillisiä odotuksia.

Maaseudun ja sen tuotteiden markkinoinnissa kesä on luonnollisesti parasta aikaa, ja se kannattaa käyttää hyväksi. Tämä on mennyt hyvin perille: asiaan on panostettu erilaisin tavoin. Teiden varsille on viritetty monenlaista hauskaa lomailijoiden silmäniloksi, jopa surullisen kuuluisista paaleista on onnistuttu tekemään tuotteiden markkinoinnin apuvälineitä. Hyvä näin, mutta kaikella on rajansa. On kohtuutonta odottaa, että yksi väestönosa ihan hyvää hyvyyttänsä kaikkien kiireittensä keskellä palvelee ja ilahduttaa muita saamatta siitä edes kiitosta.

Missä sitten kulkee raja? Ehkä kannattaa ottaa käyttöön ripaus itsekkyyttä. Selvää on, että maaseudun pr-työ ja markkinointi kannattavat. Mutta onko järkeä oman jaksamisensa ja jopa terveytensä kustannuksella huhkia kellon ympäri, jotta vaikutelma maaseudusta olisi mahdollisimman edullinen ja miellyttäisi satunnaisia ohikulkijoita?

Myös maaseudun vakituinen asukas kaipaa hengähdystaukoja, kesälläkin. Saunominen, järveen pulahtaminen, ilta-auringon ihailu, hyvän kirjan lukeminen ja muut lomalaisten kesäilot kuuluvat kaikille. Jos joku ei tätä ymmärrä, vaan pitää jatkuvaa puurtamista hyvän ihmisen mittana, hän on aivan väärillä jäljillä. Viimeisen päälle hienossa kunnossa olevat talo, pihamaa ja muu ympäristö eivät kykene korvaamaan rättiväsynyttä talonväkeä.