Sars-keuhkokuume saattaa olla vasta alkusoittoa kiihtyvässä sodassa ihmiskunnan ja mikrobien välillä. Professori Pentti Tuohimaa miettii sovitteluratkaisua kamppailuun, jota kumpikaan osapuoli ei voi voittaa.

Iloisen tuntuinen kiinalaismies kääntyy liejuiselta rantakadulta kohti kaupungin keskustaa. Mies kiskoo perässään käsikärryjä, joille on köytetty kaksi elävää sikaa. Pienimuotoinen eläinkuljetus sulautuu vaivatta vanhojen, rämisevien autojen ja polkupyörien joukkoon. Iloinen mies näyttää kaupunkilaiselta; ehkä hän on saanut siat halvalla ja on siksi niin tyytyväinen.

Katuvarren ravintolan aulassa paistamista odottavat kalat uiskentelevat suuressa akvaariossa. Läheisen ruokakadun reunoilla maalaiset myyvät tuotteitaan. Kanat ja kaniinit odottavat häkeissä ostajaa, kadun kulmassa joku nylkee muovisen vadin päällä sammakkoa – elävältä, ja ilmassa leijuva haju tuo mieleen sekä kalatorin että hevostallin. Kaupunki on pieni, tuskin Helsinkiä suurempi, mutta kaikkialla velloo joustavasti liikkuva ihmismassa.

Uusia kamppailutilanteita

Eteläisen Kiinan pikkukaupungeissa ruuan alkuperä on läsnä aivan toisella tavalla kuin suomalaisen lähiömarketin kosmetisoidulla lihatiskillä. Luonnonystävää näky saattaa joko kiehtoa tai kuvottaa – kenties sekä että.

Täällä raja kaupungin ja maaseudun välillä on epämääräisempi, ja niin on raja keittiön ja jalkakäytävän välilläkin. Kylmän ja perussiistin pohjoisen maan terveystarkastaja joutuisi täällä epätoivoon, eikä ehkä ihan aiheetta.

Kaupungin kyljessä virtaava joki kertoo värillään, miten tehtaiden ja kotien viemäröinti on hoidettu – tai jätetty hoitamatta. Pikkuravintoloiden keittiöt, julkiset käymälät ja katujen avoviemäriojat kertovat, että puhtaaksi kuurattua ympäristöä ei ole erityisemmin edes tavoiteltu. On helppo kuvitella se, mitä ei voi nähdä. Tämä kostean lämmin ympäristö kuhisee mikrobeiksi kutsuttuja pieneliöitä, viruksia ja bakteereja.

Tuntuu ymmärrettävältä, että juuri täältä lähtivät aikoinaan liikkeelle monet maailmanlaajuiset influenssa-epidemiat, aasialaiset. Tuorein täältä maailmalle levinnyt vitsaus on sars-keuhkokuume.

Väestötiheyden ja eläinten läheisyyden ohella yhtenä sarsin leviämisen syynä on pidetty näiden seutujen huonoa hygieniaa. Kiinalaiset totta kai tunnistavat vaarat itsekin: juuri siksi liharuoka tulee myyntiin elävänä, eikä sen parempaa tuoreustakuuta olekaan. Siksi myös kaikki ruoka, mitä katukeittiöt ja ravintolat tarjoavat, on perin pohjin kypsennettyä.

Näin hidastetaan mikrobien leviämistä, vähän samaan tapaan kuin kondomi suojaa aidsilta katkomalla HI-viruksen kulkureittejä. Kyseessä on kuitenkin vain torjuntavoitto, koska muunlaisia voittoja ei ihmisten ja mikrobien välisessä kamppailussa voi olla. Virukset iskevät aina takaisin.

"Ja sars on ehkä vasta alkua. Todennäköisesti näitä uusia, ihmisten ja mikrobien välisiä kamppailutilanteita tulee kiihtyvällä vauhdilla", sanoo anatomian professori Pentti Tuohimaa Tampereen yliopistolta.

Elämä on kompromisseja

1990-luvun lopulla biologi Olli Haapala ja Pentti Tuohimaa alkoivat lanseerata suomalaiseen keskusteluun ns. ekolääketiedettä. Sana sittemmin hylättiin, mutta itse idea jäi. Nykyisin Tuohimaa puhuu kansainväliseen tapaan evolutionistisesta tai evoluutiolääketieteestä.

Evoluutio-sana viittaa kehitysoppiin, ja luonnonhistorian näkökulmasta mikrobien ja ihmisten välinen kamppailu näyttäytyy jännittävän puolueettomasti, vähän kuin sovittelevan YK-tarkkailijan silmin. Ero perinteiseen lääkärin näkökulmaan on raju. Huolena ei enää olekaan pelkästään yksilön kärsimysten lievittäminen vaan koko ihmislajin ja ehkä koko luonnonkin kohtalo.

"Lääketiede on lähtenyt niin tiukasti siitä, että yksilön kärsimys on minimoitava, että tässä teholääketieteessä väistämättä ajaudutaan tilanteeseen, jossa väestölle kokonaisuudessaan tuotetaan enemmän kärsimystä kuin mitä yksilöiltä vähennetään", Tuohimaa kiteyttää ristiriitatilanteen.

Otetaan esimerkki. Lääketiede on onnistunut hävittämään maailmasta isorokon niin, että viimeiset virukset löytyvät enää tarkoin suojatuista laboratorioista. Tuohimaan mielestä tämä on virhe: kun yksi virus täydellisesti tuhotaan, se jättää jälkeensä ekoaukon, tyhjän tilan, jonka ennen pitkää ottaa haltuunsa jokin uusi vitsaus, ehkä entistä pahempi. Isorokon kanssa ihmiskunta sentään oli jo sopeutunut jotenkin elämään.

"Tuttujen mikrobien hävittäminen ei ihmisen kannalta ole viisasta."

Evoluutio, luonnon kehityskulku, perustuu kompromisseihin, joten viruksia vastaan käydyssä sodassa täydellinen voitto voi olla tappio. "Oikeastaan elämässä kaikki on kompromissia, ja siksi ei voi ajatella ihmistä irrallaan mikrobimaailmasta, bakteereista ja viruksista. Jos lääketieteen haave on mikrobien maailman poistaminen, se on hirveän väärä."

Virukset näyttävät ikään kuin ymmärtävän tämän ihmistä paremmin. "Tässä taistelussa käy aina myös niin, että mikrobi ajan myötä menettää pahanlaatuisuuttaan, koska täysi pahanlaatuisuus ei ole sille eduksi. Mikrobi kykenee leviämään paremmin, jos se jättää kantajan henkiin."

"Luonnossa sellainen joka liioittelee omaa etuaan, ei menesty niin hyvin kuin se, joka tekee kompromisseja."

Antibioottien umpikuja

Käytännössä Tuohimaan ajatukset johtavat siihen, että lääketieteen periaatteellinen pyrkimys jokaisen yksilön pelastamiseen on väärä toimintapa, joka lopulta lisää kärsimystä. Näin ajatellen maailmanlaajuiset rokotuskampanjat eivät olekaan oikea keino sodassa viruksia vastaan. "Myös taudille on jätettävä selviytymisen mahdollisuus", Tuohimaa sanoo.

Virukset kyllä selviytyvät mutta selviytyäkseen ne muuntuvat ja tulevat ehkä entistä hankalammiksi. "Mikrobit ovat aina ihmisiä nopeampia liikkeissään, joten meidän on hyväksyttävä, että me emme pärjää niiden kanssa."

"HI-viruksen kohdalla on jo nyt pystytty laskemaan, että rokotusstrategia ei ainakaan täydellisesti toteutettuna ole oikea, koska se johtaa viruksen nopeaan muuntumiseen ja pahanlaatuistumiseen. Kondomi, jolla vain estetään tartunta, on parempi keino. Se ei aiheuta virukselle samanlaisia muuntumispaineita kuin rokotus aiheuttaisi."

Samasta ongelmasta on kokemusta antibioottien kanssa. Kun maailma viime vuosikymmeninä on kyllästetty antibiooteilla, on kehittynyt uusia bakteerikantoja, joihin vanhat lääkkeet eivät tehoa. Siksi lääketehtaat eivät enää ole kiinnostuneita uusien antibioottien kehittelystä: bakteerit muuntuvat aina nopeammin kuin tutkijat ehtivät reagoida.

Sairaan ihmisen näkökulmasta tällainen ajattelu voi tuntua tylyltä. Tuohimaa kuitenkin korostaa, että ei evoluutiolääketiede kehota lääkäreitä olemaan ajattelematta yksilöä; kyse on kompromissin etsimisestä niin, että olisi mahdollista nähdä sekä yksilön edut että ihmiskunnan edut. Viime kädessä tämä tarkoittaa koko luonnon etua.

Tuohimaan päätelmä on kuitenkin realistinen ja se itse asiassa käytännössä koko ajan toteutuukin: "Sikäli yksilön ja väestön etujen välillä on ristiriita, että tätä jokaisen sairastumattomuuden vaatimusta ei voi toteuttaa niin, että se olisi mielekästä."

Kansainvälistyvät virukset

Kiina modernisoituu, ja ennen pitkää se koskee myös eteläisen Kiinan rähjäisen viehättäviä pikkukaupunkeja. Kohentuva hygienia saattaa vaikeuttaa mikrobien leviämistä ja suojata yksilöitä, mutta muuntumiskykyisinä mikrobit löytävät aina uudet reittinsä.

Kliinisen hygieenisessä Suomessakin sairaalabakteerit uhmaavat antibiootteja. Samalla tavoin vaikeasti leviävät virukset ehkä häviävät ympäristön muuttuessa, mutta niistä saattaa kehittyä uusia, helpommin tarttuvia muotoja.

Virusten kannalta Kiina ei myöskään ole mikään erityistapaus. Virukset viihtyvät ja leviävät kaikkialla, missä väestötiheys on korkea. Ihmiset ovat myös ratkaisevalla tavalla helpottaneet mikrobien elämää: globalisaatio on vapauttanut liikkeelle paitsi työvoiman ja pääoman myös mikrobit. Nekin lentävät Etelä-Kiinasta, Afrikasta tai Etelä-Amerikasta alle vuorokaudessa Suomeen.

"Mikrobien kannalta tilanne on tullut helpommaksi. Tämä on siinä mielessä uhkaava tilanne, että jos sattuisi kehittymään esimerkiksi HIV-tyyppinen virus, joka kykenisi iskemään aivan ihmisen immunojärjestelmän ytimeen ja jos se kykenisi leviämään laajoille alueille, se voisi johtaa suuriin väestötuhoihin."

"Mutta tietysti on aivan sattuman varassa, minkälaisia viruksia tulevaisuudessa esiintyy. Siinä ei ole mitään logiikkaa, ja helppoja virusten muunnoksia ei juuri huomatakaan. Mutta hankalat virukset nousevat koko maapallon kysymyksiksi", Tuohimaa sanoo.

Uutta on myös, että pienet virukset kykenevät vaikuttamaan politiikkaan ja aiheuttamaan maailmanlaajuisesti suuria taloudellisia tuhoja. Se on nähty sarsin kohdalla, ja esimakua siitä antoi jo hullun lehmän tauti. Suuri, suhteellisuuden tajunsa kadottanut julkisuus ja talouselämän herkkyys ovat johtaneet siihen, että virus on kyennyt hetkeksi lamauttamaan kokonaisia toimialoja.

Pentti Tuohimaa epäilee, että tällaiset ylimitoitetut reaktiot vain yleistyvät. "Aletaan pelätä mitättömissäkin asioissa taloudellisia seurauksia."