Eturauhassyöpä iskee henkisesti, otsikoi Kodin Pellervo (1/2001) juttunsa, jossa neljä miestä kertoi kokemuksistaan. Syöpä ei kuitenkaan iskenyt heitä kanveesiin. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, Rauno Aaltonen, Pentti Ryhänen ja Kyösti Schönberg ovat yhä mukana Eturauhapotilaiden tuki ry:n pienryhmissä ja jokaisen sairaus myös näyttää olevan hallinnassa.

Tapaamme kesäisenä aamuna Helsingissä, Töölön palvelukeskuksen kerhohuoneessa, samassa paikassa missä eturauhassyöpään sairastuneiden vertaisryhmätkin kokoontuvat. Schönberg on joukosta poissa mutta ei peruuttamattomasti: paksunsuolen tähystystä odotellessaan hänen on oltava nestepaastolla. Puhelimessa hän kertoo voivansa hyvin ja viettävänsä normaalia elämää. Radikaalileikkauksen, sädehoidon ja hormonihoidon jälkeen syöpäsolut ovat kadonneet.

Sen sijaan tapaamisessa on mukana mies, joka puolitoista vuotta sitten esiintyi Kodin Pellervon haastattelussa Pauli-nimellä. Paulin tilanne on pahin; liian myöhään havaittu syöpä näkyy nyt varjostumina luustossa.

"Tilanne on nyt huono, mutta lääkärin arvion mukaan elämänlaatu pysyy ainakin vielä vuoden kohtuullisena."

Edellinen haastattelu päättyi siihen, että Paulille oli tarjottu mahdollisuutta sytostaattihoitokokeiluun. Hän selvitteli asiaa etukäteen itse ja tuli, onnekseen, siihen tulokseen, että se hoito ei johda mihinkään. Johtopäätös ei sikäli ollut aivan oikea, että monen kohdalla hoito johti ikäviin sivuvaikutuksiin ja koko projektista luovuttiin.

Joukkoseulontaa vetkutetaan

Eturauhassyöpä on saanut julkisuutta sillä tavalla kuin asiat nykyisin julkisuutta saavat: tunnetut ihmiset kuten Jörn Donner ja John Vikström ovat kertoneet omasta sairastumisestaan. Töölön palvelukeskukseen kokoontuneissa miehissä tilanne herättää närää: kihti saattoi olla kuninkaallisten tauti, mutta syövälle altis eturauhanen löytyy muiltakin kuin julkisuuden miehiltä.

Eturauhaspotilaiden tuki ry on ottanut keskeiseksi tehtäväkseen antaa sairastuneille vertaistukea, koska sairaalan kynnykseltä lähtien potilas on yksin. Henkisen tuen lisäksi yhdistys totta kai pyrkii myös poliittiseen vaikuttamiseen. Suuri terveyspoliittinen kiista käydään yli 50-vuotiaiden miesten joukkoseulonnasta.

Tässä asiassa on toistaiseksi tullut takkiin. Monet urologit sitä kannattavat, mutta kun eduskunnassa viime syksynä pidettiin asiasta seminaari, ministeri Osmo Soininvaara ei ollut vielä löytänyt tilastoista selvää näyttöä, että seulonnoista olisi hyötyä. Myös lääkintöneuvos Risto Pomoell sosiaali- ja terveysministeriöstä oli sitä mieltä, että rutiininomaista seulontaa eturauhassyövän löytämiseksi ei voida toistaiseksi suositella.

"Näin uhrataan niiden miesten elämä, joiden syöpä tulisi seulonnassa selvänä tapauksena esiin", kiteyttää Pauli näkemyksensä. Uhri annetaan vain kymmenen euron tähden. Sen verran PSA-koe tulisi miestä kohden yhteiskunnalle maksamaan.

Suomessa eturauhassyöpään sairastuu joka vuosi yli 3 000 ihmistä ja määrä on jatkuvassa kasvussa. Noin 700 miestä vuosittain kuolee. Pauli on varma, että joukkoseulonnoissa tulisivat ilmi ainakin ne selvät tapaukset, joissa syöpä on aggressiivinen.

Eivät tilastot sairastu

Vastustajat vetoavat paitsi rahaan ja tulosten epävarmuuteen usein myös eurooppalaiseen seulontatutkimukseen, josta tulokset valmistuvat ehkä kymmenen vuoden kuluttua. Rauno Aaltonen, jonka oma, oireeton syöpä paljastui juuri siksi, että hän osui tämän tutkimuksen otantaan, on sitä mieltä, että koko tutkimukselta on jo mennyt pohja, kun diagnostisointi on kehittynyt. Aaltonen tarkoittaa ns. vapaiden antigeenien osuuden mittaamista PSA:sta, mikä mittaus hoituu samaan kymmenen euron hintaan.

PSA (prostataspesifinen antigeeni) on eturauhasen erittämä aine, joka estää siemennesteen hyytymisen. Sitä vuotaa myös verenkiertoon, ja syöpäsoluista sitä vuotaa tavallista enemmän, joten sen määrästä voidaan arvioida syövän todennäköisyyttä. Vielä parempi arvio saadaan mittaamalla ns. vapaiden antigeenien osuus PSA:sta.

Aaltonen itse on, kirjaimellisesti, elävä esimerkki seulonnan hyödyllisyydestä, joten hänellä on perusteita sanoa, että "Suomessa eturauhassyöpää hoidetaan tilastojen pohjalta, ei yksilön kannalta, ja kuitenkin syöpä vaivaa vain yksilöitä, ei tilastoja."

Köyhät miehet kuolevat

Paulin kokemuksista pelkistyvät ongelmat, jotka eturauhassyöpään liittyvät. Pauli kärsi virtsavaivoista, mutta kaihtoi lääkäriin menoa. Ennakolta hänellä ei ollut eturauhassyövästä selvää käsitystä, ja kun syöpä sitten todettiin, se oli ehtinyt levitä. Pauli vältti hyödyttömät sytostaattikokeilut ja löysi yksityislääkäriltä toimivan sytostaattihoidon vuodeksi. Sen hinta oli lääkekuluina 52 000 markkaa (8 700 euroa), josta Kansaneläkelaitos ei korvaa mitään.

"Julkinen terveydenhoito piiloutuu vaikeiden tilastollisten ongelmien taakse ja jättää miehet kuolemaan. Ne kuolevat jotka eivät osaa hakea muuta apua, ja ne kuolevat joilla ei ole niin paljon säästöjä vanhuuden varalle, että pystyisivät hoidon kustantamaan."

Paulilla on siis perusteensa korostaa, että kun seulonta nyt näyttää olevan vastatuulessa, sitäkin tärkeämpää olisi saada tieto leviämään niin, että jokainen 50-vuotias mies tietäisi riskin ja ymmärtäisi oma-aloitteisesti mennä PSA-testiin. Julkkispotilaiden kautta tieto ei välttämättä leviä.

Aaltonen on selvinnyt syövästään hyvin. Hän käy kahdesti vuodessa testeissä varmistamassa tilanteen. Niin tekee myös Ryhänen. Alkuvuodesta hän kuitenkin joutui Roomassa, toisessa kotipaikassaan, sairaalaan: vaivan nimi oli virtsaumpi. Virtsarakosta löytyi syöpä, joka kuitenkin nyt näyttää olevan hallinnassa.

Myös Ryhänen korostaa oma-aloitteisuutta. Hän itse kyllä meni viime vaivojen vuoksi Italiassa lääkäriin, mutta kun lääkäri aloitti tuseerauksen, käsin tapahtuvan eturauhasen tunnustelun, luottamus meni ja asia hetkeksi unohtui. Ryhäsellä ei radikaalileikkauksen jälkeen enää ole eturauhasta jota tunnustella.

Myös Schönberg käy puolen vuoden välein tutkituttamassa tilanteen, mutta mitään ei ole ilmennyt. Pauli odottaa viimeisenä toivonaan, ehtivätkö uudet täsmäsyöpälääkkeet tulla hänen kannaltaan ajoissa markkinoille.

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry:n tukipuhelimen numero on 040-828 0000. Siihen voi soittaa, jos epäilee omia oireitaan, jos haluaa apua PSA-testin tulkinnassa tai vain apua omien sairastumiskokemustensa käsittelemisessä.