Puutarhan sadonkorjuu on nyt kiivaimmillaan. Ja sitten onkin jo aika kunnostaa hyötytarha uutta kasvukautta varten.

Puutarhan antimista on voinut nauttia jo kuukausia. Vihannesten korjuuaika vaihteleekin eri lajien mukaan. Toisia korjataan pitkin kesää, jopa keskenkasvuisina, mutta varastoitavat vihannekset korjataan täysin kypsinä. Juuresten sadonkorjuu jatkuu aina pakkasten tuloon asti.

Mansikan, vadelman, mesimarjan ja pensasmustikan pominta-aika kestää useita viikkoja, mutta herukat ja marja-aronia kerätään yleensä kerralla. Omenoiden ja päärynöiden korjuuajan määrää se, onko kyseessä kesä-, syys- vai talvilajike.

Vaikka viljelytoimet ajoittuvat pääasiallisesti kevääseen, monet sadonkorjuun jälkeiset toimenpiteet ja syystyöt varmistavat kasvien talvehtimista ja lisäävät seuraavan vuoden satotoiveita. Syyslannoitus, marjapensaiden leikkaus ja tautisten hedelmien kerääminen pois hedelmätarhasta helpottavat kevättöitä ja tervehdyttävät kasvustoja.

Syyslannoitus

Suurimman osan ravinteista kasvit tarvitsevat kasvukaudella, mutta maata voi lannoittaa myös syksyllä. Elokuussa annettu typetön lannoite ehtii liueta maahan alkusyksyn aikana ja on siten kasveille käyttökelpoista. Lannoitteen sisältämä fosfori edistää kasvin tuleentumista ja kaliumia tarvitaan kylmänkestävyyden vahvistamiseen. Tasapainoinen ravinnetila edistää myös seuraavan vuoden kukka-aiheiden muodostumista ja vaikuttaa näin sekä sadon määrään että sen laatuun.

Kompostia ja muita maanparannusaineita voi levittää myös syksyllä, mutta se kannattaa tehdä niin myöhään, etteivät ravinteet ehdi haihtua tai huuhtoutua hukkaan. Liian aikainen levitys saa typen liukenemaan kasvien käyttöön jo syksyllä, mikä estää kasveja valmistautumasta ajoissa talven tuloon. Paras aika levittämiseen on loka-marraskuussa ennen lumen tuloa.

Syksy on erinomaista aikaa kalkitsemiselle, sillä kalkki liukenee parhaiten kosteaan maahan ja on valmiina kasvualustassa heti keväällä viljelykauden alettua.

Rönsyt pois

Mansikkamaalla rönsyt leikataan sadonkorjuun jälkeen, sillä ne häiritsevät uusien kukka-aiheiden muodostumista ja tekevät paikalleen jätettyinä kasvustosta liian tiheän. Rönsyt leikataan terävällä veitsellä tai saksilla taimia repimättä. Rönsytaimia voi käyttää uuden mansikkamaan perustamiseen, jos emotaimet ovat vielä nuoria ja terveitä.

Kituvaa kasvua ja lehtien sykeröitymistä aiheuttava mansikkapunkki vaivaa usein vanhoja kasvustoja ja siirtyy rönsytaimien mukana uuteenkin paikkaan. Mansikkapunkkia torjutaan parhaiten terveillä taimilla ja istutuksella riittävän etäälle vanhasta paikasta.

Marjapensaat

Marjapensaita leikataan säännöllisesti joka vuosi, jotta pensaissa olisi sopivasti satoikäisiä, hyvälaatuisia marjoja tuottavia versoja vuodesta toiseen. Yleensä herukkapensaiden ja karviaisten versoja leikataan keväällä ennen silmujen puhkeamista, mutta yhtä hyvin hoitoleikkaukset voi tehdä syksyllä satokauden jälkeen. Keväällä varsinkin herukoiden silmut puhkeavat kasvuun hyvin aikaisin ja nopeasti, ja silloin leikkausaika on todella lyhyt. Leikkaus silmujen puhjettua voi aiheuttaa jäljelle jääneiden silmujen karisemista.

Mustaherukan versoja voi leikata heti sadonkorjuun jälkeen aina myöhäissyksyyn asti. Puna- ja valkoherukat sekä karviaiset leikataan heti kun marjat on poimittu, mutta ei mielellään enää elokuun puolenvälin jälkeen. Mustaherukalla on kyky estää harmaahomesienten tunkeutuminen leikkauskohdista versoihin, mutta muilla lajeilla tautiriski kasvaa syksyn edetessä.

Leikkausohjeet

3–4 vuoden kuluttua istutuksesta mustaherukkapensaista poistetaan vuosittain 4–6 vanhinta oksaa, joiden satoisuus on vähentynyt. Uusia voimakkaita tyviversoja jätetään saman verran kuin vanhoja poistetaan. Pensaaseen pitäisi jäädä 20–25 eri-ikäistä oksaa. Kaikki sairaat ja vioittuneet oksat poistetaan ensin.

Puna- ja valkoherukkaa sekä karviaista aletaan leikata vasta 6–7 vuoden kuluttua istutuksesta. Hidaskasvuista karviaista leikataan varovaisemmin kuin herukoita.

Hedelmien taudit

Omenien tavallisimpia ja näkyvimpiä tauteja ovat omenarupi ja muumiotauti, molemmat aiheuttavat vioituksia myös päärynälle. Rupisienet synnyttävät hedelmiin tummia, helposti halkeavia laikkuja. Sieni talvehtii maahan varisseissa lehdissä ja leviää helposti varsinkin kosteina kesinä. Sen torjumiseksi kannattaa puutarhaan valita taudin kestäviä lajikkeita ja hävittää vanhat, tautiset lehdet syksyllä polttamalla tai maahan hautaamalla. Kompostiin niitä ei pidä laittaa.

Muumiotauti ruskettaa ja mädättää hedelmiä. Pinnalla näkyy lisäksi vaaleita, kehämäisiä itiöpesäkkeitä. Sieni talvehtii maahan varisseissa hedelmissä. Versomuumiotauti ruskettaa ja kuihduttaa puolestaan nuoria versoja ja lehtiä varsinkin sadekesinä. Molempia tauteja torjutaan hävittämällä saastuneet kasvinosat ja keräämällä muumiotautiset omenat sekä puusta että maasta.

Syysmuokkaus

Vihannesmaan kääntö viimeisten kasvisten korjuun jälkeen on tarpeellista etenkin savimailla. Syksyllä käännetään maahan myös kesän aikana varttuneet maanparannuskasvit. Muokattaessa maa jätetään suuriksi kokkareiksi, jotka routa murentaa talvella kuohkeaksi. Kevyiden maiden syysmuokkaus ei ole välttämätöntä, mutta se helpottaa maan saattamista keväällä kylvökuntoon. Kotipuutarhassa riittää maan kääntö 10–15 sentin syvyydeltä, silloin hyödylliset pieneliöt eivät joudu liian syvälle.

Pienillä palstoilla maa käännetään lapiolla. Suuremmille alueille tarvitaan konevoimaa, mutta liian painavilla maataloustraktoreilla ei ole asiaa pienille puutarhapalstoille. Suuret pyörät tiivistävät viljelymaata enemmän kuin muokkauksesta on hyötyä.