Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

ELOKUU, 18.8.2005

Pelastajat pysyvät taivaalla

Lääkäri- ja pelastushelikopterien ihmeellinen historia huipentui kummalliseen kesäsotaan ja välirauhaan, jossa sairaalaväki taipui. Kopterit pysyvät taivaalla, ja ylimääräisiksi kuluiksi kirjataan sisäministeri Kari Rajamäen menetetty mökkiloma.

Sisäministeri Kari Rajamäki arvasi, että kesäloma menisi pilalle. Niin kävi. Vain yhden kerran hän ehti kalaan Antti-poikansa kanssa. Sen jälkeen lomanvieton syrjäytti ”kesämökin takapihalle pystytetty komentokeskus”.

Käytännössä tämä tarkoitti puhelinrumbaa. Kalasteleva lomalainen muuttui kännykkäpoliitikoksi, joka yritti yhdessä valtiosihteeri Kari Salmen kanssa pitää Ilmarin, Itä-Suomen lääkäri- ja pelastushelikopterin, ilmassa.

Vastapuolella oli Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, joka näytti pyrkivän Ilmarin pudottamiseen. Pelastajat tarvitsivat pelastajaa, ja kukapa siihen paremmin sopi kuin Rajamäki, yksi Ilmarin tukiyhdistyksen perustajista, joka sisäministerinä oli kaapannut poliittisestikin herkässä asiassa aloitteen itselleen.

Rajamäen sanoin ”masentava näytelmä” alkoi juhannuksen jälkeisellä viikolla ja oli ohi 7. heinäkuuta. Komentokeskuksessa olisi ollut syytä voitonjuhliin ellei jotakuinkin tunnilleen samaan aikaan olisi Lontoossa räjähtänyt pommeja. Niiden vuoksi sisäministerinkin oli riennettävä uusille rintamille.

Nyt kun kuukausi on kulunut ja ruudinsavu hälvennyt sekä Lontoossa että Suomen Savossa, Rajamäki erittelee varovasti masentavan näytelmän syitä. Hänen mielestään niitä olivat puutteet tiedonkulussa sairaanhoitopiirien ja sosiaali- ja terveysministeriön välillä ja ehkä myös kuntien ja valtion ikivanha nokittelusuhde.

Sotasyyllisiä armollinen voittaja ei etsi, mutta ei Rajamäki sentään unohtanut ole sitäkään ”päättäjänä itseään pitävää ihmistä, joka lehdessä puhui Ilmari-show'sta”. Tuolla ilmaisulla tämä tuli kertoneeksi vain istuneensa katsomossa.

”Myös se harmitti, että kuntien päättäjät piiloutuivat sairaanhoitopiirin päättäjien selän taakse, ja nämä puolestaan yrittivät piiloutua kuntien päättäjien taakse.”

Kaikki alkoi siitä kun

Pelastuskopterit ovat lentäneet Suomessa toistakymmentä vuotta, ja ihmeellisintä niiden tukiyhdistysten toiminnassa on ollut, että ne vuodesta toiseen ovat pelastaneet myös itsensä – tai löytäneet itselleen pelastajia.

Ihmeen takana eivät ole ihmissuhdetaidot: kenttä on hajallaan, väki riitaisaa, henkilökemiat hankalia. Kun tukiyhdistyksille synnytettiin kattojärjestö, sen toiminta lamaantui heti kopterien tarjouskilpailuun. MediHeli ei tyytynyt parhaan tarjouksen jättäneeseen Copterlineen.

Ihmeen takana eivät liioin ole ymmärtäväiset virkamiehet. Valtionvarainministeriö vastustaa luontojaan, ja sosiaaliministeriön virkamiehetkin kopteriväki on kokenut ynseiksi.

Kopteriväen kattojärjestön tilannetta kansanedustaja Arto Seppälä (sd) kuvasi alkuvuodesta sekasortoiseksi; nyt hän kertoo yhdistyksen olevan puoliunessa, vaikka odottaakin uutta nousua. Seppälä on jättänyt puheenjohtajuuden Pertti Viinaselle, mutta jatkaa hallituksessa.

Kaikki alkoi, kun laman keskellä työttömiksi jääneet ambulanssilääkärit ja työn puutteessa olevat kopterilentäjät keksivät lyödä ammattitaitonsa yhteen ja hakea Raha-automaattiyhdistykseltä (Ray) tukea. Niin syntyi pääkaupunkiseudulla ja Turussa toimiva MediHeli, jota seurasi neljä maakunnallista kopteriyhdistystä.

Perustana on siis yksityinen yritteliäisyys; esimerkiksi Ilmarin tapauksessa lennot hoitaa Copterline Oy ja lääkäripalvelut Somnia Oy. Varojenhankintaa voi kutsua luovaksi. Rayn lisäksi rahaa on tullut sisäministeriöltä, sairaanhoitopiireiltä ja kunnilta, lahjoituksista ja keräyksistä.

Jälkikäteen katsottuna idean nerokkuus on kansalaiskeräyksissä. Arvostelijoiden sankarilääkäreiksi haukkumat pelastajat saivat kansan äänestämään lompakoillaan, ja siellä missä kansa lähtee liikkeelle, tehdään kohta politiikkaa.

Politiikkaa, rahaa, myötätuntoa

Poliitikkoja onkin riittänyt tukiyhdistysten hallituksiin, ja jotkut puhuvat eduskunnan kopteripuolueesta. Kari Rajamäki (sd) oli aikanaan Ilmarin tukiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, ja Markku Koski (kesk.), eduskunnan varapuhemies, johtaa oululaisen Sepen tukiyhdistyksen hallitusta.

MediHelin hallituksessa on ollut mm. Sirpa Asko-Seljavaara (kok.), joskin hän erosi kesken yhdistyksen kopteriongelmien. Heli Paasio (sd) siellä jatkaa.

”Tarvitaan järjestelmiä, joissa kansalaiset ovat mukana tukemassa”, kiteyttää Rajamäki, ja mikä olisikaan poliittisesti painavampaa osallistumista kuin kaikki se raha ja myötätunto, jota kansalaiset osoittavat pelastuskoptereille. Siinä sivussa saavat asiaa ajavat poliitikotkin osansa.

Voitokkaan kesäsodan jälkeen on selvää, että kopterit ovat tulleet Suomeen jäädäkseen.

Kukaan ei kiistä, että koptereilla on pelastettu ihmishenkiä, mutta toimintaa on arvosteltu kalleudesta ja siitä, että vielä enemmän pelastettaisiin, jos sama raha pantaisiin ambulanssitoiminnan parantamiseen tai vaikkapa vanhustenhoitoon. Kritiikissä voi olla perää, mutta viimeistään heinäkuun jälkeen se on merkityksetöntä.

Tavanomaisen ambulanssitoiminnan tukeminen ei ikinä tuottaisi samaa poliittista hyötyä kuin helikopterien tukeminen, eikä tämä ole yksinomaan eikä ehkä ollenkaan ilkeä huomautus.

Nykyisellä hallituksella on virkamiehiä miettimässä, miten kansalaisia aktivoitaisiin ja saataisiin osallistumaan. Ehkä virkamiesten kannattaisi kysäistä neuvoa näiltä lentäviltä sankarilääkäreiltä, jotka paljolti kansan tuella loivat maahan aivan uuden toimialan.

Hiljaisen sopimuksen hiojat

Palataan vielä kesäsotaan ja siihen, miten ratkaisuun päädyttiin. Taustalla on hallituksessa viime vuonna luotu ns. kumppanuusmalli, jonka idea oli, että Ray maksaa, jos sairaanhoitopiirit maksavat.

Raylta oli määrä tulla kopterien ja kaluston kulut, piireiltä lääkärikulut. Siinä sivussa yhdistykset tietysti voivat jatkaa ker(j)äämistä kansalaisilta.
Kaiken piti olla selvää, mutta eipä ollutkaan.

”Me mokasimme, kun emme olleet itse aktiivisia. Luulimme, että asia on hoidossa, kun piirit syksyllä ilmoittivat, että ilman muuta lähtevät mukaan. Talven mittaan näkemys kuitenkin muuttui”, Arto Seppälä sanoo.
Kesäkuussa, kun sairaanhoitopiirien määräaika oli umpeutumassa, näytti hetken, että kopterien aika on ohitse.

Joidenkin epäilyjen mukaan piirit olivat jo keväällä yrittäneet saada aikaiseksi hiljaisen sopimuksen, että mukaan ei lähdetä, vaan yritetään saada jostakin lisää rahaa. Tilanne laukesi toukokuussa, kun MediHelin takana olevat piirit päättivät päinvastoin. Myös Oulu ja Vaasa taipuivat, ja Rajamäki kävi Savossa menestyksekkään taistelunsa.

Lapin kopteri ristitulessa

Viimeiset urhoolliset löytyivät Lapista. Myös Lapin sairaanhoitopiiri käänsi kantansa, mutta loppuun asti kopterien rahoittamista vastusti kaksi sen hallituksen jäsentä. Molemmat ovat kunnista, joiden alueelle Aslak-kopteri ei Sodankylästä tehokkaasti lennä.

Kunnallisneuvos Elsa Riekkola (kesk.), Kittilän Kelan johtaja, ei enää halua palata koko asiaan. Inarin Jouni Ilmari Jomppanen (kesk.), poromies, taksiyrittäjä ja kunnanvaltuutettu, sen sijaan toistaa kantansa:

”Lapin ongelmia ei ratkaista yhdellä helikopterilla. Maayksiköitten tukeminen ja kehittäminen on kaikkein tärkein tehtävä, jotta ihmisillä on turvallista olla ja elää.”

Eriävässä mielipiteessään Riekkola ja Jomppanen korostivat valtion velvollisuutta ylläpitää ensihoidon ja pelastustoiminnan kalustoa; vastuun osittainenkin siirtäminen Lapin kunnille on kohtuutonta.

Jomppasen mielestä olisi pitänyt tarkemmin selvittää, mitä mahdollisuuksia olisi tehdä pelastustoimessa enemmän yhteistyötä rajavartiolaitoksen koptereitten kanssa.

Toiveikas tähyäminen rajavartiolaitoksen suuntaan ei Lapissa ole ollut harvinaista. Niin teki aluksi myös Esa Pasma (kesk.), sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja, mutta Pasma kertoo muuttaneensa kantansa, kun hänelle selvisi, että aivan käytännön syistä Aslakin lentoja ei tällä tavoin kyettäisi korvaamaan.

Pasma ymmärtää rahapulassa olevia kuntia, mutta hän ymmärtää myös etujen moninaisuutta. Lapin matkailun kannalta pelastuskopteri lisää pelkällä olemassaolollaan turistien turvallisuudentunnetta, ja Sodankylälle kopterit merkitsevät 15 työpaikkaa. Sitä paitsi pelastustoimi Pasman mielestä todella tarvitsee Lapissa kopterin.

Muutos rahankeräyslakiin

Kari Rajamäki vaikuttaa budjettiriihen alla tyytyväiseltä. Sisäministeriö on saamassa pelastustoimeen 400 000 euroa lisää; sillä katetaan kopterien pelastus- ja etsintätöitä.

Onnettomuus
Viime viikolla kuoli 14 ihmistä Tallinnan edustalla sattuneessa helikopterionnettomuudessa. Kopteri kuului suomalaiselle Copterline Oy:lle, joka lentää myös lääkäri- ja pelastushelikopterilennot Oulussa, Varkaudessa ja Vaasassa.
Copterlinella on ollut hankaluuksia. Yhtiö on ollut Ilmailulaitoksen valvonnassa, ja mm. sen toimitusjohtaja Kari Ljungbergin lentolupakirjat ovat olleet tilapäisesti peruutettuina. Myös yhtiön huonon sään lentoja on välillä rajoitettu lentäjien puutteellisen koulutuksen vuoksi.
Ilmailulaitoksen havaitsemat puutteet on kuitenkin korjattu, ja Copterline toimii normaalisti. Onnettomuuskoneen lentäjä oli aiemmin toiminut pelastuskopteri Sepen lentäjänä Oulussa, ja häntä on kuvattu hyvin taitavaksi ja kokeneeksi.
Onnettomuuden syytä ei Kodin Pellervon painoon mennessä ollut saatu selville.

Hallituksen käsittelyyn Rajamäki on juuri viemässä rahankeräyslain muutosta, jolla varmistettaisiin rahojen meno siihen tarkoitukseen, johon lupa on myönnetty. Valtaosalla rahoista on ollut taipumus mennä kuluina keräysfirmojen taskuun.

Rajamäki muistelee jo ennen hallitusneuvotteluja päätyneensä Matti Vanhasen kanssa siihen, että kopteriasia on saatava hallitusohjelmaan. Se onnistui, ja ohjelma tuli myös kirjoitetuksi niin, että se täyttyy:
”Osana turvaverkostoa kehitetään lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa koko maassa.”

”Pyrkimyksenä on pelastushelikopteritoiminnan rahoituksen siirtäminen raha-automaattiavustusten sijaan valtion talousarviosta tapahtuvaksi.”
Näin on tapahtunut. Pyrkimystä on ollut.

Lopullinen tavoite, Rayn rahoituksen vaihtaminen valtion budjettirahoitukseen, näyttää kuitenkin jäävän seuraavan hallituksen murheeksi.

TekstiJarmo Uusi-Rintakoski
Sähköposti


Sivun alkuun | Tekstit 8/05 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |