Kodin Pellervo

SYYSKUU 16. 9. 2004

Seinustat kuntoon

Sateen jälkeiset lammikot ja pitkään märkänä pysyvä seinän vierus kertovat huonosta ojituksesta. Kunnollinen salaojitus suojaa rakennusta kosteudelta ja pihan kasveja liialta vedeltä. Varsinkaan isoja pensaita ja puita ei pidä istuttaa salaojituksen läheisyyteen tai seinustoille.

Talon ympärille rakennettu salaojajärjestelmä kerää liiat vedet sokkelin tuntumasta. Märillä tonteilla salaojitusta tarvitaan muuallakin kuin rakennusten lähettyvillä. Katolta tulevat sadevedet johdetaan rännikaivojen kautta kunnalliseen sadevesiviemäriin tai omaan perusvesikaivoon, johon päätyvät lopulta myös salaojavedet. Kattovesiä ei päästetä salaojiin, sillä suuret vesimäärät voivat kuormittaa liikaa putkistoja ja aiheuttaa patoumia. Omasta keräilykaivosta saadaan kätevästi vettä kuivina kausina pihan kasteluun.

Uudisrakentamisessa maanalaisten rakenteiden eristäminen kosteudelta, riittävä salaojitus ja sadevesien oikea ohjailu kuuluvat olennaisesti rakennusohjelmaan. Myös vanhan talon ostajan kannattaa tarkistaa sokkelin kosteussuojat ja tutkia salaojien toimivuus. Kuivatusremontin yhteydessä vanhat tiiliset salaojaputket vaihdetaan kestäviin muovisiin putkiin, joiden sileä sisäpinta tehostaa virtausta ja aallotettu ulkokuori antaa lujuutta. Talon nurkkiin ja kulmiin sijoitetuista tarkistuskaivoista voi tarvittaessa huuhdella putkistot puhtaiksi.

Vierustan sorakerros

Seinänvierustan salaojituksessa asennetaan soraa vähintään puolen metrin levyisenä kerroksena maanpintaan saakka. Kosteusvaaran takia ei multamaa saisi joutua kosketuksiin talon sokkelin kanssa.

Parhaiten ympäröivän perusmaan sekoittuminen sorakerrokseen estetään suodatinkankaalla. Samalla torjutaan myös myös kasvien juuristojen tunkeutuminen putkiin. Nykyisin suositellaan, ettei kasvillisuutta istuteta rakennusten välittömään läheisyyteen eli talon ympärille jätetään vähintään puolen metrin sorakaistale. Seinän vierus jätetään sinälleen tai siihen ladotaan mukulakiviä tai laatoitetaan kulkuväylä. Räystään alle ei kannata muutenkaan istuttaa koristekasveja, sillä ne kärsivät todennäköisesti kuivuudesta. Korkeintaan kuivan kasvupaikan maksaruohot (Sedum), mehitähdet (Sempervivum) ja tarhatyräkit (Euphorbia cyparissias) viihtyvät kivien väleissä.

Uuden pihan rakentamisessa ja vanhan remontissa huolehditaan, että pintamaa viettää aina talon seinustoilta poispäin. Kaltevuuden tulee olla vähintään yksi sentti metrillä. Näin lumien sulamisvedet vielä jäätyneessä maassa ja sadevesi rankkasateen jälkeen valuvat muualle kuin taloon päin.

Köynnös seinustalla

Perennoja voi istuttaa puolen metrin päähän seinustalta, kunhan ne eivät joudu räystään alle. Köynnöksiä on totuttu kasvattamaan seinustoilla, missä ne viihtyvät ja ovat edukseen. Vaativille lajeille kuivalla seinustalla ei kosteutta kuitenkaan aina ole riittävästi. Suuren istutuskuopan ja hyvän kasvualustan tarvitsevat jalo- ja loistokärhöt sekä köynnösruusut kannattaakin istuttaa muualle kuin seinustalle, jos haluaa niiden pärjäävän varmemmin ja vähemmällä vaivalla.

Seinustan köynnökset istutetaan sorakerroksen taakse huomioiden kuitenkin routaeristeet, jotka saattavat ulottua metrinkin päähän sokkelista ja estävät istutuksen lähelle seinää. Styroksilevyjä ei istutuskuopan takia kannata rikkoa. Seinän kestävyyden ja helppohoitoisuuden takia köynnös asetellaan erilliseen köynnöstukeen, jonka voi laskea alas esimerkiksi seinän maalauksen ajaksi. Itsestään kiipeilevät lajit rapauttavat sekä betoni- että puupintaa ja saattavat tiiviillä kasvustoillaan aiheuttaa kosteusongelmia.

Juuristo vaurioittaa

Suuria puita tai kookkaiksi kasvavia pensaita ei ole viisasta istuttaa liian lähelle rakennuksia, sillä niistä saattaa koitua monenlaista haittaa täysikasvuisina. Erityisesti lehtipuut roskaavat kattoja ja tukkivat vesirännejä, mutta kyllä katon yläpuolelle oksia kasvattanut mäntykin tiputtaa neulasia haitaksi asti. Roskat saa tosi putsattua ja rännit avattua, mutta maan alla kulkevan juuriston aiheuttamat vauriot ovatkin hankalampia korjattavia.

Vesihakuiset juuret työntyvät salaojaputkien sisälle ja voivat lopulta tukkia putket kokonaan. Myös vanhat viemärit saattavat tukkeutua. Pahimmassa tapauksessa talon koko viemäröinti lakkaa toimimasta.

Suurien puiden juuret voivat lisäksi vahingoittaa kiinteitä rakenteita työntymällä aluksi pienestä halkeamasta rakenteeseen saaden vaurion vähitellen suurenemaan.

Koivut, vaahterat ja muut isoksi kasvavat puut istutetaan suosiolla noin kymmenen metrin päähän talosta, missä niillä on muutenkin tilaa kasvaa täyteen kokoonsa. Juuret ylettyvät yleensä samalle laajuudelle kuin latvus. Pikkupuita, kuten koristeomenapuita (Malus), rusokirsikoita (Prunus sargentii), pilvikirsikoita (Prunus pensylvanica) ja ruusuorapihlajia (Crataegus leavigata 'Paul's Scarlet), voi istuttaa parin kolmen metrin etäisyydelle ja keskikorkeita noin metrin päähän seinästä. Mataliksi jäävät pensasistutukset noudattavat samoja istutussääntöjä kuin perennat.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: