Koko 90-lukua on siivittänyt voimakas yhteiskunnallinen murros, jonka valtavirtoja ovat institutionaalisia pidäkkeitä murtava globalisaatio, tietoon ja teknologiaan nojaavan tietoyhteiskunnan muodostuminen sekä pluralismia ja individualismia korostava postmoderni kulttuuri. Myös ympäristöarvot ja alueellisuus ovat nousseet entistä tärkeämmiksi tekijöiksi. Ihmiskunta on entistä riippuvaisempi uusista teknologioista, jotka lisäksi kehittyvät ja uusiutuvat yhä vain nopeammin. Meneillään oleva muutos vaikuttaa merkittävästi työoloihin ja koulutusjärjestelmään. Kehitys on johtanut 90-luvulla tehokkuus- ja tuloksellisuusajatteluun, kilpailun lisääntymiseen sekä erilaisten verkostojen syntymiseen yhteiskunnan eri sektoreilla. Osaaminen on noussut yhä merkittävämmäksi kilpailu- ja tuotantotekijäksi, mikä korostaa tutkimuksen ja koulutuksen merkitystä

Suomalaisten yliopistojen perusta on humboldtilaisessa sivistysyliopistossa, jossa olennaisena tekijänä on tutkimuksen ja siihen pohjautuvan opetuksen yhteys. Tämä yliopistojen piirre on entistä ajankohtaisempi nyt kun ammattikorkeakoulut ovat tulleet koulutusjärjestelmään yliopistojen rinnalle. Nyt yliopistojen tulee entistä selvemmin profiloitua uuden tiedon tuottajiksi ja tiedepohjaisen opetuksen antajiksi. Uudet teknologiat ja innovaatiot perustuvat entistä enemmän tieteessä tehtyihin havaintoihin ja kehitettyihin teorioihin, mutta historiassa on myös lukuisia esimerkkejä sellaisista merkittävistä keksinnöistä, joiden taustalla oleva ilmiö on selvitetty vasta myöhemmin. Esimerkiksi Thomas Edison ei ollut kiinnostunut keksintöihinsä liittyvistä fysikaalisista tai kemiallisista ilmiöistä, vaan hänelle riitti pelkästään keksinnön toimiminen käytännössä. Mikrobien ja rokotteiden keksijä Louis Pasteur on taas esimerkki tutkijasta, joka pyrki käytännön sovellutuksiin, mutta halusi tietää myös mikä tai mitkä tekijät olivat ilmiön takana. Atomimallin kehittäjä Nils Bohr on puolestaan esimerkki ns. puhtaasta perustutkijasta, joka halusi tuottaa uutta perustietoa, eikä hän pyrkinytkään itse löytämään tutkimuksilleen käytännön sovellutuksia. Modernissa yliopistossa tarvitaan sekä Bohrin että Pasteurin tapaisia tutkijoita, sillä se tieto ja osaaminen, jota yhteiskunta tarvitsee ehkä viiden tai 20 vuoden kuluttua, tulee olla juuri nyt yliopistoissa tutkimuskohteena. Oulun yliopisto useiden muiden yliopistojen tavoin ei näe asioita mustavalkoisina, vaan yliopisto on määritellyt itsensä sivistysyliopistoksi, jolla on myös hyötytehtävä.

Ammattikorkeakouluilla esiintyy pyrkimystä muuntua yliopistojen kaltaisiksi ("academic drift"), mutta yliopistoilta odotetaan myös ratkaisuja tämän päivän käytännön ongelmien ratkomiseen ("utility drift"). Nyt yliopistoissa tulisi syntyä entistä selkeämpi pyrkimys tutkimuksen laadun nostamiseen ("quality drift"). Emme koskaan tiedä mistä havainnosta tai tutkimustuloksesta syntyy tulevaisuudessa merkittäviä innovaatioita ja käytännön sovellutuksia. Esimerkkijä on lukuisina ja yhtenä niistä mainittakoon Jean Fourier, joka 200 vuotta sitten kehitti monimutkaisia algoritmeja, joille ei näyttänyt olevan mitään hyötyä käytännön elämässä. Nyt Fourier-muunnokset tunnetaan kaikkialla ja ne ovat olennainen osa useiden laitteiden ja teknologioiden toiminnassa, kuten spektrometreissä ja tietoliikennetekniikassa.

Ensi vuosikymmenellä osaava henkilöstö on yrityksen yksi tärkeimpiä menestystekijöitä, sillä useimmissa kilpailijamaissamme keskeiset tuotantotekijät kuten esim. laitteet, koneet ja teknologiat ovat suunnilleen samanlaisia. Tällöin kilpailukykyisimmän tuotteen pystyy tuottamaan yritys, jonka henkilöstön osaaminen on korkeinta tasoa. Kilpailukyky on globalisoituvassa taloudessa pitkälti riippuvainen tieto- ja viestintäteknologioiden innovatiivisesta hyödyntämisestä. Tiedon hallinnasta on tullut kaikilla aloilla yritysten kilpailukyvyn avaintekijä. On kuitenkin hyvä muistaa, että tieto- ja viestintäteknologian laitteet ja välineet eivät ole itseisarvo, eivätkä ne sinällään paranna kenenkään kilpailukykyä. Menestyminen edellyttää sopeutumista ja muutosta yrityksen toimintatavoissa ja rakenteissa sekä koulutusta ja osaamista. Aineettomien panosten merkitys on ohittamassa aineellisten panosten merkityksen. Osaamistason kehittämisessä ja ylläpitämisessä yhteistyö oppilaitosten ja yritysten kanssa on entistä tärkeämpää. Yritykset mm. järjestävät harjoittelu-paikkoja, ottavat oppisopimusoppilaita, antavat oppilaitoksille tuntiopettajia sekä osallistuvat oppilaitosten kehittämiseen. "The World Competitiveness Yearbook 1999" -raportin mukaan Suomi on noussut viimeisen viiden vuoden aikana kokonaiskilpailukyvyssä 18. sijalta 3. sijalle. Kilpailukyvyn kasvulle selitys on löydettävissä mm. siitä korkeasta osaamisen tasosta, jolle pohjan ovat luoneet voimakas tutkimus- ja tuotekehityspanostus sekä koulutus- ja tiedepolitiikka. Suomi listataan johtavaksi maaksi useilla tieteen ja teknologian osa-alueilla, kuten teknologisessa yhteistyössä, yliopistojen ja yritysten välisessä yhteistyössä, rahoitusjärjestelmässä sekä teknologian sovellutuksissa ja hyväksikäytössä. Perustutkimuksemme tasossa olemme sijaluvulla 2, mutta heikkouksiimme luetaan tällä sektorilla Nobel-palkintojen ja patenttien vähyys.

Meneillään oleva yhteiskunnallinen kehitys on muuttanut yliopistojen toimintaympäristöä merkittävästi 90-luvulla. Yliopistojen omaa päätäntävaltaa on lisätty runsaasti ja perinteisten tehtävien eli tieteellisen tutkimuksen ja siihen pohjautuvan opetuksen ohelle yliopistoille on tullut uusia tehtäviä. Yliopistojen odotetaan osallistuvan nyt entistä aktiivisemmin yhteiskunnallisiin palvelutehtäviin osallistumalla alueellisiin kehittämis- ja koulutusprojekteihin, järjestämällä erilaista täydennys-, jatko- ja muuntokoulutusta sekä tekemällä yhteistyötä elinkeinoelämän, tutkimuslaitosten, ammattikorkeakoulujen ja lukioiden kanssa. Kansainvälinen opiskelija-, tutkija- ja opettajavaihto on kymmmenkertaistunut 90-luvun aikana. EU-jäsenyys on tuonut erityisiä velvoitteita, mutta myös mahdollisuuksia yliopistojen toimintaan. Suora budjettirahoitus toiminnan volyymiin suhteutettuna on vähentynyt ja budjetin ulkopuolinen rahoitus on kolminkertaistunut 90-luvun aikana. Yliopistojen toimintaa seurataan entistä tarkemmin ja erilaiset arvioinnit ovat tulleet osaksi normaalia toimintaa. Määrällisten tulostavoitteiden lisäksi yliopistojen toiminnan laatuun ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Tavoitteiden saavuttamiseksi yliopistojen tulee entistä enemmän profiloitua keskittymällä omille vahvuusalueilleen, niiden tulee verkostoitua ja osallistua alueellisiin kehittämishankkeisiin.

Suomea kehitetään parhaillaan määrätietoisesti tietoyhteiskunnaksi, jossa merkittävää roolia näyttelevät erilaiset teknologian ja tietotekniikan sovellutukset. Eilen julkistettiin Helsingissä Opetusministeriön johdolla laadittu koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian toimeenpanohankkeet 2000 – 2004. Eräs keskeisistä hankkeista on Suomen virtuaaliyliopisto. Virtuaaliyliopisto-hankkeessa Oulun yliopisto tulee olemaan yksi keskeinen toimija, sillä Oulun yliopistossa on jo vuosia panostettu uusien, avointen oppimisympäristöjen kehittämiseen ja käyttöönottoon peruskoulutuksessa, avoimessa yliopisto-opetuksessa, täydennyskoulutuksessa sekä tutkimus- ja kehitystyössä. Yliopistossa toimii koulutusteknologian ja avointen oppimisympäristöjen kehittämis- ja sateenvarjo-organisaationa Campus Futurus –hanke. Uuden teknologian innovatiivinen hyväksikäyttö tulee auttamaan ja helpottamaan Oulun yliopiston toimintaa alueellisena kouluttajana ja kehittäjänä. Virtuaaliverkoston on tarkoitus liittää muiden yliopistojen lisäksi yritysmaailma ja ammattikorkeakoulut. Oulun yliopiston tarkoitus on myös lukioyhteistyössä tarjota osan lukioille suunnatusta yliopisto-opetuksesta virtuaalisesti etäopetuksena. Virtuaalisuus lisää mm. opetuksellista tasa-arvoa ja helpottaa koulutuspalvelujen levittämisetä ja tarjoamista.

Tieteiden kehityksessä on menossa metamorfoosi, jota hallitsee poikki- ja monitieteisyyden korostuminen sekä ongelmakeskeisyys. Perinteiset tutkimusalueiden rajat ovat katoamassa. Esimerkkejä moderneista monitieteisyyttä vaativista aloista ovat mm. materiaalitutkimus, geotieteet, ympäristöala ja molekyylibiologia. Yhteistä useille näille aloille on se, että molekyyleihin liittyvä informaatio on olennainen osa tutkimusta. Ensi vuosituhannen alun elinkeinoelämän merkittäviä monitieteisiä aloja ovat erityisesti tietoteollisuusala ja bioteknologia. Nämä ovat myös Oulun seudun ehdottomia vahvuuksia. Oulun yliopisto tiedepohjaltaan ja painoaloiltaan antaa hyvän pohjan, millä voidaan vastata tulevaisuuden haasteisiin. Yliopisto on vahvasti verkottunut ja lisäämässä yhteistyötään muiden yliopistojen, tutkimuslaitosten (VTT, RKTL, Metla, Syke, ympäristökeskukset), ammattikorkeakoulujen, lukioiden ja muiden koulutus- ja kehittämisorgani-saatioiden (Pohto, kesäyliopistot) kanssa.

EU:n seuraavalla rakennerahastokaudella osallistuminen eri tavoiteohjelmiin tulee olemaan pääasiallinen ja merkittävin yliopistojen alueellisen kehittämistoiminnan muoto. Edellisellä EU:n ohjelmakaudella osaamisen tason nostamista ja koulutuksen saattamista työelämän tarpeita paremmin vastaavaksi toteutettiin lukuisissa alueellisissa EU:n rakennerahastojen tuella toteutetuissa hankkeissa. Näistä koulutus- ja kehittämishankkeista tulisi nyt ottaa oppia uusia hankkeita suunniteltaessa. Koulutuskenttämme on entistä hajanaisempi ja pirstaleisempi. Nyt seuraavan ohjelmakauden aikana hankkeiden tulisi olla entistä laajempia ja pitkäjänteisempiä ja niiden tulisi entistä enemmän integroitua olemassa olevaan koulutusjärjestelmään. Näin vältyttäisiin koulutuksen hajanaisuudelta, voimavarojen hukkaamiselta ja päällekkäisyyksiltä.

Suunniteltaessa uuden rakennerahastokauden toimintaa on syytä analysoida edellistä kautta 1995-99. Yliopistojen kannalta myönteisiksi seikoiksi voidaan kirjata mm. seuraavat asiat: yliopistojen alueellinen rooli ja vaikuttavuus ovat vahvistuneet; verkottuminen muihin toimijoihin on edistynyt; EU-hankkeisiin osallistuminen on tukenut yliopistojen profiloitumista omille vahvuusalueille; työelämäyhteydet ovat parantuneet; hankkeet ovat tukeneet yleisen korkeakoulupolitiikan toteutumista; kansainvälistyminen on lisääntynyt (erit. yhteisöaloitteet). Ongelmiksi on puolestaan koettu mm. seuraavat asiat: alueellisten ja valtakunnallisten intressien erilaisuus; puutteet ohjausjärjestelmissä; koulutuskentän pirstoutuminen; todellisten innovaatioiden puuttuminen; rajat seutukuntien, maakuntien ja tukialueiden välillä; ongelmallinen ja byrokraattinen hallinto; toiminnan heikko vaikuttavuus indikaattoripohjaisesti. Suurimmiksi ongelmiksi listattiin byrokratia, aikataulut ja talous.

EU-rakennerahastorahoitus on jo merkittävä osa yliopiston kokonaisrahoituksessa. Vuoden 1998 tilinpäätöksen mukaan Oulun yliopiston opetusmenot olivat 377 Mmk (44,7%), tutkimusmenot 425 Mmk (50,4%) ja yhteiskunnallisten palvelutehtävien menot 39 Mmk (4,9%). EU:n rakennerahasto- ja yhteisöaloiterahoitus oli noin 40 Mmk, mitä rahaa kanavoitui kaikille edellä luetelluille yliopiston päätoimitoalueille. Todettakoon, että muut valtion perusbudjetin merkittävimmät rahoituslähteet olivat Suomen Akatemia (36 Mmk), TEKES (42 Mmk) ja EU:n tutkimus- ja tuotekehitys-puiteohjelma (11 Mmk).

Seuraavalla rakennerahastokaudella yliopiston tavoitteena on saada solmituksi omalla toiminta-alueellaan mahdollisimman monen seutukunnan, maakunnan liiton ja yritysten kanssa koko rahastokautta koskevat pitkäjänteiset ohjelmasopimukset. Näissä sopimuksissa määritellään ne keskeiset osaamisalueet, joiden kehittämiseen kukin toimija sitoutuu. Tavoitteena on päästä eroon pirstaleisuudesta, sovittaa paremmin yhteen alueelliset ja yliopiston omat tavoitteet, lisätä hankkeiden vaikuttavuutta sekä saada niille pitkäjänteisyyttä. Keskeinen asiakirja yliopiston ydinosaamisen vahvistamiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi on Pohjois-Suomi -työryhmän laatima strategia, jossa esitettyjen toimenpide-ehdotusten ja linjausten tulisivat nyt näkyä selvästi seuraavan ohjelmakauden hankkeissa. Oulun yliopiston kannalta yksi keskeinen päämäärä on olla keskeisenä toimijana Pohjois-Suomi-strategiassa esitetyn multipolis-verkoston luomisessa. Oulun yliopiston hallitus on hyväksynyt oman Agenda 2000-strategian keskeisenä osana yliopiston aluestrategiaa ja kirjannut siihen omat tavoitteensa ja toimintalinjansa. Tutkimustoiminnan keskeisiä elementtejä ovat avainalueiden tutkimusprofessuurit, tilaustutkimustoiminta ja tutkimuspalvelut, soveltava tutkimus ja pohjoinen ulottuvuus. Koulutuksessa huomio on peruskoulutuksessa, tieteellisessä jatkokoulutuksessa, muuntokoulutuksessa ja maisteriohjelmissa, maakuntayliopistotoiminnassa ja lukioyhteistyössä. Koulutus- ja tutkimustoimintaa tuetaan eri toimenpitein, kuten aluekehitysryhmällä ja alueneuvottelukunnalla, tutkimus- ja innovaatiostrategian toteuttamisella, tutkimusasiamies-verkostolla ja korkeakouluyhteistyöllä.

Kainuussa yliopisto haluaa vahvistaa yliopistollista osaamistaan ja vaikuttavuuttaan. Ensi vuoden alusta Kajaanin OKL aloittaa kasvatustieteiden tiedekunnassa omana tulosyksikkönään, joka lisää yksikön omaa päätäntävaltaa huomattavasti. Samalla Oulun yliopiston Kajaanin kampuksen profiilia halutaan nostaa kutsumalla KOKL:n ja Kehittämiskeskuksen kokonaisuutta Lönnrot-akatemiaksi. Kehittämiskeskuksen toimintastrategiaa ollaan myös tarkistamasssa..

Yksittäisistä hankkeista hyvä esimerkki yliopiston tavoittelemasta toimintatavasta on juuri allekirjoitettu Biopolis-hanke, joka käsittää Sotkamossa toimivan biotekniikan laboratorion perustoimintaohjelman vuosille 2000-2006. Hankkeen ovat allekirjoittaneet Oulun yliopisto, Sotkamon kunta, Kainuun Osuusmeijeri ja Kiantama Oy. Parhaillaan valmistelemme mm. toista Kainuun kehittämiskeskuksen vastaavanlaista hanketta, (Measurepolis-hanke), joka käsittää Kajaanissa Mittalaitelaboratorion toiminnan ja rahoituksen seuraavalla ohjelmakaudella. Yliopisto on myös kiinnostunut Venäjän kulttuurin ja kielen kehittämisestä KOKL:n yhteydessä seuraavalla ohjelmakaudella.