Osuustoiminta-lehti selvitti politiikan ja yritystoiminnan kytkennät
OSUUSTOIMINTALIIKE EDUSKUNNAN SUURIN

Osuustoimintaa voidaan kuvata eduskunnan suurimmaksi kansanliikkeeksi, koska yhteensä 72:lla kansanedustajalla löytyy selvä osuustoimintatausta. Heistä 48 on tällä hetkellä mukana eri osuustoiminta­yritysten hallinnossa.

Tämä ilmenee tällä viikolla ilmestyvän Osuustoiminta-lehden kokoamista tiedoista. Lehti nostaa osuustoiminnan kannalta esille myös ne keskeisimmät tulokset, jotka päättyneellä eduskuntakaudella saavutettiin, sekä ne tavoitteet, joita uudelta 16. maaliskuuta valittavalta eduskunnalta odotetaan.

Kolme viidestä suomalaisesta aikuisesta kuuluu jäsenenä tai jäsenomistajana vähintäänkin yhteen osuuskuntaan. Heillä jäsenyyksiä on keskimäärin lähes kolme. Määrä on ollut viime vuosina vahvassa kasvussa, vuonna 2001 lisäys oli 250.000 uutta jäsentä.

Vasemmistolla eniten luottamustehtäviä

Vasemmistolla paljastui eniten sidonnaisuuksia osuustoimintayrityksiin. Vasemmistoliiton nykyisestä 20 kansanedustajan ryhmästä 55 prosentilla eli 11:llä oli osuustoimintatausta. Vastaavasti sosialidemokraattien 52 kansanedustajan ryhmästä 46 prosentilla eli 24:llä löytyi sama tausta.

Tyypillisimmin vasemmistolaisten hallintotehtävät osuustoimintayrityksissä olivat joko Tradekassa tai Elannossa. Vasemmistoliittolaisia ei muualta löytynyt. Muutamia sosialidemokraattien edustajia toimi myös eräissä S-ryhmän osuuskaupoissa tai osuuspankeissa tai jonkun keskinäisen vakuutusyhtiön hallinnossa.

Keskustalla monipuolisinta

Kolmanneksi eniten sidonnaisuuksia osuustoimintayrityksiin löytyi Keskustan kansanedustajilla. Sen yhteensä 47:stä kansanedustajasta 34 prosentilla eli 16:lla oli tausta osuustoiminnassa. Keskustalaiset poikkesivat muista siinä, että sen riveistä löytyi edustajia niin kuluttajaosuustoiminnasta eli osuuskaupoista kuin tuottajaosuustoiminnasta eli elintarviketeollisuudesta ja Metsäliitosta kuin myös palveluosuustoiminnasta eli osuuspankeista ja keskinäisestä vakuutustoiminnasta.

Osuustoiminnan tehtäviä oli lähes yhtä paljon kuin Keskustalla myös Kokoomuksella. Sen 45 kansanedustajan ryhmästä 33 prosentilla eli 15:llä oli joko työ- tai hallintotehtäviä osuustoimintayrityksissä. Eniten tehtäviä löytyi keskinäisten vakuutusyhtiöiden ja etenkin Suomi-yhtiöiden hallinnosta. Myös kuluttajaosuustoiminnan puolelta löytyi kokoomuslaisia päättäjiä etenkin Helsingin Osuuskaupasta HOK:sta.

Pieniltä yleensä puuttuu kokemus

Vain suurilta ja vanhoilta puolueilta löytyi vahvaa osuustoimintakokemusta. Pieniltä puolueilta tällainen kokemus yleensä puuttui tai se oli hyvin poikkeuksellista. Kenelläkään istuvista kansanedustajista ei ollut vielä kokemusta uusosuustoiminnasta eli vuoden 1987 jälkeen perustetuista uusista osuuskunnista.

Kokemuksen vähäisyys tuli näkyviin vihreiden, kristillisdemokraattien ja RKP:n eduskuntaryhmissä. Vihreiden kansanedustajista ainoastaan Osmo Soininvaaralta löytyi osuustoiminta­kokemusta: kaksi kautta Elannon edustajistossa. Kristillisdemokraateista Leea Hiltunen toimii Rauman Seudun Osuuspankin hallintoneuvostossa ja RKP:n Ola Rosendahl oli aikoinaan Hankkijassa.

Osuuskuntalaki merkittävin saavutus

Demareista monipuolisin osuustoimintatausta paljastui Reijo Kalliolta, joka toimii paitsi Tradekan edustajistossa, niin myös Suomen edustajistossa. Hän on myös Rauman Seudun Osuuspankin hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Vahva osuustoimintatausta on myös eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajalla Leena Luhtasella, joka työskentelee Elannon hallintoneuvoston puheenjohtajana sekä Osuustoiminnan neuvottelukunnan jäsenenä. Lisäksi oikeusministeri, kansanedustaja Johannes Koskisella on ollut ura Tradekan hallintoneuvostossa ja edustajistossa vuosina 1992–99.

Koskinen ja Luhtanen olivat keskeisimmät päättäjät, kun uusi osuuskuntalaki saatiin viime vuoden alusta voimaan. Se olikin osuustoiminnan näkökulmasta vanhan eduskunnan suurin saavutus. Oikeusministeriön valmistelu­aikataulut pettivät, mutta lopputulokseksi saatiin onnistunut ja tasapainoinen laki. Sen käytäntöön soveltaminen on lähtenyt hyvin alkuun.

Vasemmistoliittolaisista vahva osuustoimintatausta löytyy mm. Iivo Polvilta, Outi Ojalalta ja Anne Huotarilta. Polvi toimii Tradekan hallintoneuvostossa ja Ojala Elannon edustajistossa. Huotari on toiminut Tradekan edustajiston lisäksi myös Kainuun Osuusliikkeen myymälänhoitajana 1979-80. Pertti Turtiaisella on pitkä luottamusmiesura ensin Voiman ja nykyisin Tradekan hallinnossa.

Keskustasta osuustoimintavaikuttajia ovat etenkin eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila, maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Timo Kalli sekä kansanedustajat Eero Lämsä ja Hannes Manninen. Anttila on Forssan Seudun Osuuspankin ja Pohjantähden hallintoneuvostoissa. Kalli toimii Satamaidon hallituksen puheenjohtajana ja on ainoa kansanedustaja Metsäliiton edustajistossa. Lämsä puolestaan oli Kiuruveden Osuusmeijerin hallituksen puheenjohtajana 1980-luvulla ja myöhemmin Promilkin hallituksessa 1990-luvulla. Hannes Manninen toimii Tornion Osuuspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana. Lisäksi esimerkiksi Matti Vanhanen on HOK:n ja Jari Leppä Osuuskauppa Suur-Savon hallinnossa.

Kokoomuksen maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen on toiminut 1980-luvun lopulla Hämeenlinnan Seudun Osuuspankissa pankinjohtajana. Pirjo-Riitta Antvuori on Kalevan ja HOK:n edustajistoissa ja Paula Kokkonen Elannon hallintoneuvoston 1. varapuheenjohtaja. Suvi Lindénillä on Osuuskauppa Arinan hallintoneuvostossa vuosikymmenen mittainen kokemus vuosilta 1990–99.

Suomi-yhtiöiden hallinto on porvarillisella puolella yhtä poliittinen kuin Tradekan ja Elannon hallinto työväenliikkeen osuustoiminnan puolella. Suomen edustajistossa istuu peräti seitsemän kokoomuslaista kansanedustajaa: Ben Zyskowicz, Ilkka Kanerva, Eero Akaan-Penttilä, Juha Karpio, Kalervo Kummola, Pertti Mäki-Hakola ja Petri Salo. Keskustan kansanedustajia siellä on kolme - Olavi Ala-Nissilä, Liisa Hyssälä ja Jukka Vihriälä - sekä lisäksi RKP:n Henrik Lax.

Osuustoiminta-lehti suhtautuu kriittisesti siihen, että poliitikkoja on yritysten hallinnossa liikaa valtionyhtiöiden tapaan. Yleensä päätoimisia ammattipoliitikkoja ei varsinkaan pienemmissä tai keskisuurissa osuuskunnissa ole mukana. Usein hyvästä osuustoiminnan luottamusmiehestä on kuitenkin myöhemmin tullut kansanedustaja.

Suomi-yhtiöiden tapaus on kiinnostava. Sen hallintomiehet heräsivät, kun Pohjolan silloinen toimitusjohtaja, entinen Kokoomuksen valtiovarainministeri Iiro Viinanen yritti kaapata Pohjolalle keskinäiseen Suomi-yhtiöön kertyneen valtavan omaisuuden ja toiminnan. Viinanen ei muistanut, että keskinäisessä yhtiössä ne kuuluvatkin aina vakuutuksenottajille. Hän joutui myöhemmin eroamaan ja Suomi-yhtiöt nousi uudelleen omille jaloilleen palvelemaan vakuutuksenottajia.

Varovaisuus nousi pinnalle

Osuustoiminta-lehti kutsuu politiikan ja osuustoiminnan yhteistyötä järkiavioliitoksi, jossa kuitenkin vallitsee tietty molemminpuolinen kohtalonyhteys. Nykyisessä avoimessa markkinaympäristössä suhde on selvästi etäisempi ja varovaisempi kuin suljetun talouden aikana.

Osuustoimintayritysten eri tavoin antaman vaalituen nähdään olevan supistumassa. Esimerkiksi SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma kertoo ay-liikkeen tarjoaman vaalituen olevan nykyisin merkittävämpää kuin osuustoimintaliikkeen. Uusi laki on tehnyt vaalirahoituksesta julkisen.

Varovaisella linjalla on esimerkiksi Keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen, joka kertoo olevan­sa osuuspankin ja Metsäliiton jäsen, mutta hän ei pidä suotavana että poliitikoilla ja virkamiehillä on ylipäätään runsaasti luottamustehtäviä. Kytkennät eivät aina ole vain myönteisiä, vaikka tiivistä vuorovaikutusta tarvitaankin.

Omistajaohjaus saatu toimimaan

Osuustoiminta-lehti huomauttaa, että osuustoimintayrityksissä Corporate Governance eli omistajaohjaus on saatu ainakin nyt päättyvän eduskuntakauden eli neljän vuoden sisällä toimimaan kautta linjan sen verran hyvin, että kukaan päättäjä ei siellä ole ryvettynyt. Hallinto, valvonta ja seuranta on jatkossakin pystyttävä pitämään vähintään saavutetulla tasolla.

Vertailu valtionyhtiöiden hallintotehtäviin on osuustoiminnalle myönteinen. Etenkin Sonera osoittautui monille liikenneministereille ja kansanedustajille tuhoisaksi.

Osuustoimintayritysten vaikeuksista tuoreimmat tapaukset ovat Ekan eli nykyisen Tradekan ajautuminen velkasaneeraukseen 1993 ja Elannon 1995. Punapääoman romahdus olisi voitu välttää, jos valta ja vastuu olisi työväenliikkeen osuustoiminnassa hajautettu pellervolaisittain, mutta kaikkien munien keskittäminen yhteen koriin koitui kohtalokkaaksi.

Verotus, opetus, neuvonta ja yrittäjyys

Osuustoiminta-lehti on kartoittanut myös osuustoimintayritysten hallinnon esittämiä tarpeita ja toiveita uudelle eduskunnalle. Kysymys on vain kaikkein yleisluontoisimmista ja ajankohtaisimmista kysymyksistä. Etenkin yritysten ja yksittäisten ihmisten verokysymykset, osuustoiminnan opetus ja tutkimus, uusosuustoiminnan neuvonta ja yhteisyrittäjyyden edistäminen sekä kilpailulainsäädännön kehittäminen kiinnostavat ot-yritysten hallintoihmisiä. Verotuskysymykset kiinnostavat osuustoimintaväkeä samaan tapaan kuin muidenkin yritysten edustajia.

Suomessa ruoan poikkeuksellisen korkealle 17 prosenttiin jääneen arvonlisäveron saaminen lähemmäksi eurooppalaista alle 10 prosentin tasoa kiinnostaa erityisesti kotimaista kauppaa, elintarviketeollisuutta ja maataloutta. Suomalaisen ruuan suhteellinen kalleus eurooppalaisissa vertailussa selittyy paljolti Suomen korkeammalla verotuksella. Erityisesti maaseudulla maanviljelijöiden huoli epävarmas­ta tulevaisuudesta painaa maalisvaaleissa paljon. Kansantalouden tiukkenevat näkymät hillitsevät kuitenkin vaalilupausten antamista.

Ajankohtainen ja polttava kysymys olisi myös osuustoiminnan opetuksen ja tutkimuksen turvaaminen etenkin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Vaikka suomalaisten osuustoimintayritysten ja keskinäisen vakuutustoiminnan palveluksessakin on lähes 100.000 ihmistä, niin osuustoiminta ei toistaiseksi ole juuri päässyt mukaan opetusohjelmiin. Parhaillaan on meneillään selvitystyötä Helsingin kauppakorkeakoulun suunnalla osuustoiminta­opetuksen ja -tutkimuksen mahdollisesta järjestämisestä. Samalla haluttaisiin kohentaa ja vakinaistaa asia myös Helsingin yliopiston sisällä.

Uusosuustoiminnan neuvonta ja yhteisyrittäjyyden edistäminen on viime vuosina heikentynyt monissa maakunnissa projektien loppuessa. Vuosi sitten kansanedustajat Katri Komi ja Eero Lämsä Keskustasta ja Marja Tiura Kokoomuksesta tekivät asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle, mutta kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen (sd.) vastaus siihen oli ympäripyöreä virkamiestyön jatke eikä se tyydyttänyt ketään.

Kilpailulainsäädäntö hiertää kivenä kengässä

Suomen kilpailulakeihin jäi 1990-luvun alussa osuustoiminnan kokoinen aukko. Ongelmaan ei ole onnistuttu vieläkään löytämään ratkaisua. Kauppa- ja teollisuusministerit ovat vaihtuneet tiuhaan eikä kukaan näytä oikein saaneen tolkkua asiasta.

Relevanttien markkinoiden määrittäminen on osoittautunut ongelmalliseksi käytännössä. Pohjoismaissa sitä on arvosteltu mm. siitä, että lainsäädäntö tässä suosii suuria maita eli suuria markkinoita ja vastaavasti sorsii Suomen tapaisilla pienillä markkinoilla operoivia kotimarkkinayrityksiä. Suomen vahvimpienkin yritysten on ongelmallista kohdata esimerkiksi Saksan tai Ranskan markkinoilla jäteiksi kasvaneita yrityksiä.

Toiseksi osuustoiminnan perinteistä ja hyvin toimivaa verkostorakennetta ei ole hyväksytty lainsäädännön piiriin. Tämä pulma poistuisi, jos lakiin lisättäisiin "osuustoiminnallisen konsernin" ajatus tai malli. Näin osuustoiminnan yhteistyömalli (paikalliset osuuskunnat + keskusliike) ymmärrettäisiin lain ja kilpailupolitiikan puitteissa samalla tavalla kuin kilpailevissa yksityisissä yrityksissäkin.

Ero on tietysti siinä, että yksityiset yritykset ovat keskitetysti johdettuja ja omistettuja. Osuustoiminnas­sa toteutuu kaikkein tehokkaimmin vallan ja omistuksen hajauttaminen. Miksi valtio jatkuvasti sorsii laajaomisteisinta yritysmuotoa eli osuustoimintaa?

Kilpailulain aukko on johtanut siihen, että osuustoiminnassa on eri puolilla jouduttu toimimaan viranomaisten antamien poikkeuslupien turvin. Puhelinosuuskuntien asiassa kilpailuviraston katsotaan suorastaan suosineen kilpailevaa eli pörssilistattua yhtiömuotoa. Monet puhelinosuuskunnat ovatkin sitten yhtiöittäneet toimintansa. Odotukset pörssinoususta ovat kuitenkin pahoin pettäneet.

Mauno-Markus Karjalainen

Lisätietoja:
Toimituspäällikkö Mauno-Markus Karjalainen, puh. (09) 4767 5588, 040 778 1129,
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

Osuustoimintajohtaja Sami Karhu, puh. (09) 4767 5502, 0400 545 989, sami.karhu@pellervo.fi

www.osuustoiminta.coop/ot