Kannen kuva: Jaakko Kilpiäinen
NUMERO 10
16.10.2008
Pääkirjoitus
Ympäristö: Vesijärvi rakkahin
Vanhat rakennukset: Herkooli on harvinainen pohjalainen
Perhe: Yhdessä tehden ilo moninkertaistuu
Puutarha: Kiveys rajaa pihaa
Jätehuolto: Kotoinen jätehuolto kannattaa
Terveys: Miesten vaiettu vaiva
Historia: Tuhoisat taistelut ja riutuva rahvas
Kirjailija: Vanhuus ketuttaa kirjailijaa
Valinta: Onni ei verso omaisuudesta
Ruoka: Maan ja metsän antimia
Kotiaskareet: Kuinka leivinuuni kesytetään
Tekijä: Kädellisen elämää
Kodin Pellervon käsityöt:
Perinteitä ikkunaan tai pöydälle
Kupponen kuumaa
Alpakkaa ylle
Vapauden vetovoima
Kotipihan kumpare kukkii
Sukkasillaan
Langoilla: Koukussa!
Lukijamatka: Kylpylä kuin unta vain
Näkijöitä ja tekijöitä: Vanhassa juustolassa kypsyvät käsityöläisten taidot
Joka kuukausi
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Oma lääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 13.11. ja Maatilan Pellervon Kone-Extra 20.11.
Iso Kalenteri 2008 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Kiveyksin piha puhtaaksi
Pihalla on monta paikkaa, joille kivi- tai laattapäällyste sopii. Muuri kohentaa istutusalueita ja vesiaihe viimeistelee ympäristön. Kunnon pohjatyöt takaavat kestävän ja kauniin tuloksen.
Pihaa suunniteltaessa otetaan aina huomioon myös kulkureitit, oleskelupaikkojen ja huoltotilojen sijoittelu sekä kulkuvälineiden paikoitus. Näiden päällystäminen kivillä, betonilaatoilla tai puulla antaa viimeistellyn ilmeen, selkeyttää sekä lisää helppohoitoisuutta ja mukavuutta.
Muuri puolestaan tukee kasvualustaa rinnetontilla. Tasamaalla sillä saadaan aikaiseksi komeita istutusalueita, jotka ovat muuta pintaa korkeammalla. Soliseva puro tai veden pintaa heijastava allas ovat piste i:n päälle.
Uutta pihaa suunniteltaessa kannattaa laatia edes jonkinlainen suunnitelma, joko itse hahmoteltu tai ammattilaisen tekemä. Kaikkea ei tarvitse rakentaa kerralla valmiiksi. Kasvilajeja voi lisätä kiinnostuksen myötä myöhemminkin. Kulkuväylät saavat jäädä ensi alkuun kivituhkapinnalle. Se on kaunis sellaisenaan ja sen päälle kiveys on myöhemmin helppo asentaa.
Kivityöt voi tehdä itse, kunhan työhön malttaa paneutua. Viherrakentamisen ammattilaiset hoitavat asennuksen perustuksista lähtien nopeasti ja tulos on varmasti hyvä. Vanhan pihan remontissa voi työn osuuden vähentää verotuksessa. Uuden pihan laatoituksesta ei verovähennystä sen sijaan saa, sillä verottaja vaatii talon ja pihan lopputarkastuksen ennen kuin kotitalousvähennys hyväksytään.
Materiaalin valinta
Pihan päällystysmateriaalin valinta saattaa tuottaa vaikeuksia, sillä vaihtoehtoja on runsaasti. Luonnonkivien lisäksi markkinoilla on suuri valikoima tehdasvalmisteisia betonisia kiviä ja laattoja. Myös puu on oiva vaihtoehto esimerkiksi oleskelualueen päällystämiseen, sillä puu on lämmin ja mukava paljaille jaloille. Kulkureiteille ja ajoteille valitaan kestävä luonnonkivi tai -laatta tai betonikivi tai -laatta.
Päällystettä valittaessa kivityypin ratkaisee alueen kuormitus ja kiven värin ympäristö. Kotipihalle sopivat 60 millin paksuiset kivet ja laatat, ne ovat riittävän paksuja ja hinnaltaan edullisia. 80 millin kivet on tarkoitettu liikennealueille. Värin puolesta paras tulos syntyy, kun päällyste sovitetaan yhteen talon seinän sävyn kanssa. Eloisuutta ja vaihtuvuutta saadaan eri värisistä kivistä, kuvioista tai jopa eri materiaaleja yhdistelemällä, etenkin laajalla päällystepinnalla.
Tärkeät pohjatyöt
Onnistuneen pihakiveyksen perusta on huolellinen pohjatyö. Vasta sen jälkeen valitut pintamateriaalit toimitetaan pihatyömaalle. Pohjustus tehdään puolisen metriä laajemmalle kuin mihin päällyste ulottuu, jotta routa ei nostele kiveyksen reunoja. Rakennekerroksien paksuuteen vaikuttavat pohjamaa ja päällystetyn alueen käyttö.
Jos pihakäytävä tai oleskelualue tehdään routivan pohjamaan päälle, levitetään alimmaiseksi suodatinkangas, joka parantaa kantavuutta ja estää täytemaan ja pohjamaan sekoittumisen. Sen päälle levitetään 10–20 senttiä paksu jakava kerros kivetöntä hiekkaa ja 15–30 sentin kantava kerros murskesoraa. Kaikki kerrokset tiivistetään hyvin tärytinlevyä käyttäen ja pinnat muotoillaan niin, että sade- ja sulamisvedet ohjautuvat aina talosta poispäin. Kaltevuuden tulee olla vähintään yksi sentti metrillä.
Jos maa on huonosti vettä läpäisevää, laitetaan pohjalle vielä salaojaputki. Lopuksi levitetään kolmen sentin kerros kivituhkaa tai hienoa asennushiekkaa. Routimattomalla maalla riittää 10–15 sentin kantava kerros murskesoraa ennen asennushiekkaa.
Päällysteen asennus
Asennushiekka tasoitetaan niin, että sen paksuus on koko päällystettävällä alueella sama. Laudan tai muun apuohjaimen avulla merkataan kiveyksen alapinta, ja tämä tarkistetaan vielä vesivaa’alla. Asennushiekka tasataan oikolaudalla. Kun pinta on tasainen, ohjaimet poistetaan ja niiden jättämät kolot täytetään.
Tasatun asennushiekan päällä ei enää kävellä. Latominen tapahtuu aina valmiin pinnan päältä: työ aloitetaan kiinteästä rakenteesta, talon seinästä tai pääsisäänkäynnin rappujen edestä. Latomisessa voi käyttää apuna kiveyksen reunaan pingotettua linjalankaa, joka varmistaa saumojen suoruuden. Päällyste kannattaa lopuksi tukea esimerkiksi reunakivin, jotta se ei lähde purkautumaan.
Valmis kiveys saumataan: saumat täytetään kuivalla hiekalla, jonka raekoko on 0.5–1 milliä. Kivistä ladottu alue tärytetään ja vajonneisiin saumoihin lisätään hiekkaa. Laattoja ei tärytetä.
Seinänvierustat kuntoon
Seinän vierustan salaojituksessa asennetaan soraa vähintään puolen metrin levyisenä kerroksena maanpintaan saakka. Kosteusvaaran takia ei multamaa saisi joutua kosketuksiin talon sokkelin kanssa. Parhaiten ympäröivän perusmaan sekoittuminen sorakerrokseen estetään suodatinkankaalla, joka estää myös kasvien juuristoa tunkeutumasta putkiin.
Nykyisin suositellaankin, ettei kasvillisuutta istuteta rakennusten välittömään läheisyyteen, vaan talon ympärille jätetään vähintään puolen metrin sorakaistale. Seinusta jätetään joko soralle, siihen asennetaan mukulakiviä tai alue laatoitetaan kulkuväyläksi.
Räystään alle ei kannata muutoinkaan istuttaa koristekasveja, sillä ne todennäköisesti kärsivät kuivuudesta. Korkeintaan kuivan kasvupaikan maksaruohot (Sedum), mehitähdet (Sempervivum) ja tarhatyräkit (Euphorbia cyparissias) viihtyvät kivien väleissä.
Pihamuuri pystyyn
Muurin rakentaminen aloitetaan pohjatöillä aivan kuten pihakiveyksen asentaminen ja pohjustus tehdään aina itse muuria leveämmälle alueelle.
Kaivusyvyyteen vaikuttaa maalajin routivuus. Sorakerrokset tiivistetään tärylevyllä ennen kivituhkan tai asennushiekan levittämistä. Suoruus tarkistetaan vesivaa’alla.
Muurin voi rakentaa luonnonkivistä tai valmiista muurikivistä, jotka myydään yleensä niin, että kaksi kiveä halkaistaan uraa pitkin ennen asennusta.
Muurin pystytyksessä ensimmäinen pohjakerros on tärkeä: kivet asetellaan tarkasti ja apuna käytetään vesivaakaa. Kumivasaralla saa tarvittaessa napautettua kivet oikeaan asentoon. Jos muuriin tulee kulma, aloitetaan rakentaminen siitä. Kulmasta vedetään linjalanka molempiin suuntiin niin, että ne osoittavat muurin ensimmäisen kerroksen etu- ja yläreunan.
Valmiista muurikivistä tehty rakennelma kallistuu automaattisesti taaksepäin, jolloin kivet lukkiutuvat toisiinsa ja muurista tulee luja. Luonnonkiviä käytettäessä on pidettävä huoli, että muuriin syntyy riittävä kallistus. Ilman sidoslaastia voi tehdä korkeintaan 70 senttiä korkean rakennelman, korkeammat on vahvistettava harjateräksellä, laastilla tai betonilla.
Vesiaihe viihdyttää
Koristeallas syntyy nopeasti maahan upotettavasta valmisaltaasta, jonka materiaali on kestävää PC-muovia. Markkinoilta löytyy monenlaisia altaita, mutta altaan voi myös muotoilla allaskumista. Molempia varten kaivetaan pihalle mielellään puolivarjoon, mutta ei kuitenkaan suurten puiden alle, altaan kokoa 20 leveämpi ja 30 senttiä syvempi kuoppa.
Pohja täytetään parinkymmenen sentin sorakerroksella (raekoko 0–32 mm), ja se tärytetään huolellisesti. Päälle tulee 10–15 sentin kerros pienirakeista muuraushiekkaa. Pohjan tasaisuus tarkistetaan vesivaa’alla.
Tiivistetyn asennushiekan päälle voi vielä levittää huopakankaan, joka suojaa ohutta allasmuovia, jos pohjassa on teräväsärmäisiä kiviä. paikoilleen asetetun altaan pohjalle lisätään hieman vettä, jotta allas pysyy kohdillaan. Ulkopuolelle jääneet reunat täytetään hiekalla ja vettä lisätään sitä mukaa, kun reunoja täytetään. Altaan tai muovin reunat peitetään kivillä, ympärille istutetaan kasveja ja kenties asennetaan soliseva vesisuihku.
Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:
