Kannen kuva: Fennopress.

NUMERO 10
15.10.2009

PÄÄKIRJOITUS

PELLERVO 110 VUOTTA: Kaikki kotiin päin

SUURET MUUTOKSET: Työn menetys voi olla myös mahdollisuus

LUONTOKUVAAJA: Kulkija taivaankannen alla

PERUSKORJAUS: Talovanhus vetää puoleensa

KÄSITYÖLÄINEN: Pläkkiä mestarin hopiat

TERVEYS: Aivohalvauksesta voi
kuntoutua

VANHUUS: Olisiko helpompi unohtaa?

PÄRJÄÄMINEN: Köyhyys väijyy yksin eläviä

TAIDE: Koko ihminen yhdellä viivalla

SUOMI: Merestä nousee maa

PUUTARHA: Ruustinnan puutarhassa

RUOKAPERINNE: Sulan voin kimallus

RUOKA: Vähän parempaa pyhäruokaa

LUKIJAMATKA: Uusi vuosi Tonavan rannalla

KÄSITYÖT:
Mummon peitto pehmoinen
Selkeää keittiöön
3 x neule
Pientä sievää

LÖYTÖ: Vaatettaapi miehen sekä naisen

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Kätsy
Omalääkäri
Elämäntilanteita
Koti maalla
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 12.11. ja Maatilan Pellervo ja Iso Kalenteri 19.11.2009.

Iso  Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kiehtova kirves

Posti toi kirveenterän painoisen paketin. Siinä oli Kirves-kirja ja kannessa kuva kirvesmallista, jollaiseen viimeksi tein varren.

Juha Maasola, Kirves. Maahenki 2009 45 €

Kirpputoreilla kaivan aina työkalulaatikot löytääkseni hyvästä raudasta tehtyjä vanhoja työkaluja. Joskus löytyy Kellokoskella tai Billnäsissä tehty kirveenterä. Vanha rauta on kuin puun pari: se pureutuu puuhun eikä kimpoile sen pinnasta kuten nämä uudet jokapaikan puukot.
Moni vanha talonpoikainen tarve-esine on veistetty kirveellä, se sopii puukon tapaan pieniin puhdetöihin. Terän ja varren malleille on omat ihailijansa. Eri maissa ja maanosissa on omat tyylinsä.
Metsänhoitaja Juha Maasola Palokasta läheltä Jyväskylää näyttää kirjoittamassaan Kirves-kirjassa, mikä merkitys tällä työkalulla on ollut suomalaisille. Tunnetuimmat kirveemme on tehty Billnäsissä, Kellokoskella ja Fagervikissa. Koska Maasolan kirjan nimi on kattavasti kirves, hän esittelee myös uusia halkaisukirvesmalleja ja meillä jonkin verran yleistyneitä ulkomaisia kirveitä. Metsänhoitajan ura on kuljettanut Maasolaa eri puolilla maailmaa.
Kirveistä kiinnostuneelle kirja on aarre ja saattaapa siitä herätä into etsiskellä Kemin mallin, Wiipurin mallin tai monen muun mallin teriä. Valmistajat tekivät teristä valtavan mallivalikoiman eri maakuntien käyttäjien toiveiden mukaan 1900-luvun alussa. Metsurien hankittua moottorisahan vanhoista kirveenteristä on tullut kirpputoritavaraa ja nykyiset Suomen suosikkikirveet muovivarsineen tulevat Fiskarsin tehtailta.
Kiehtovia kirjassa ovat vanhojen kirveenkäyttäjien kommentit murteineen. Kuvitus vetoaa: jännityksen aistii katsoessaan kuvaa, jossa mies iskee kirveen silmään käärmekiilaa kämppäkaverien jännittäessä ympärillä.
Maasola ikään kuin harmittelee, että se on loppu nyt, kirveen käyttö metsässä, mutta kestihän sitä 9 900 vuotta. Kirves on yhä tarvekalu, jota ei käy sivuuttaminen. Toisin kuin moottorisahan, kirveen jälki sulkee puun solut ja suojaa puuta tuhoutumasta. Vanhan rakennusperinteen vaalijat arvostavat tätä työkalua. Ja lyöpäs naula lautaan moottorisahalla!
Kirjassa on myös teroitus- ja varttamisohjeita. Voisi olla enemmänkin. Kirvesväki kaipaa terien hoito-ohjeita tänä timanttiviilojen ja akkukäyttöisten hiomalaitteiden aikana. Kirveellä vuotuja taidokkaita pikkuesineitäkin olisi voinut esitellä.
Maasolan kirja vakuutti myös Tieto-Finlandia-palkinnon raadin niin, että Kirves pääsi loppupeleihin. Hyvä, raati!

Teksti: Markku Nummi
Sähköposti: