Kannen kuva: Jarmo Uusi-Rintakoski.

NUMERO 10
13.10.2011

PÄÄKIRJOITUS

SUOMI: Hilman vaalima harvinaisuus

TYÖTERVEYS: Myrkyllinen työmaa sairaalassa

TERVEYS: Salakavala ahtauma

ELINTARVIKE-TEOLLISUUS: Mukulat jauhoksi ja jauhot pussiin

AMMATTI: Vanhan tyylin ruokakauppa

KYLÄ: Iitin Tiltun perilliset

PUUTARHA:
Puolen hehtaarin puuhamaa
Taimitarha uskoo kotimaiseen
Sädelatva jalostuu yhä

VOIMANAISIA: Pitkän pestin ilta

TAITEILIJA: Lupa kokeilla uutta

RUOKA: Pyhiksi parempaa

KÄSITYÖT:
Ehtiväinen emäntä
Keittiön kauneimmat
Heleät liinat
Yhdestä kappaleesta
Metsäistä miehelle
Valoa vainioilla
Pehmoista iloa!

MUSIIKKI: Itse tehty orkesteri

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 10.11., Maatilan Pellervo ja Pellervon Iso Kalenteri
ilmestyvät 17.11.2011.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Muista myös avojuuriset!

Avojuuriset taimet lähtevät hyvään kasvuun, kunhan istutusajankohta on oikea.

Kuva Ahosen taimisto

Ennen astiataimia kaikki puutarhakasvit istutettiin avojuurisina.
”Ne ovat edelleen hyvä vaihtoehto, kunhan istutusajankohta on oikea. Avojuuriset taimet juurtuvat ja lähtevät kasvamaan aivan yhtä hyvin kuin astiataimet. Nykyihmiset pelkäävät suotta ilman ruukkua myytäviä taimia; niitä ei osata käyttää, Ahosen taimistosta Karstulasta Pertti Ahonen tietää.
Avojuuristen istutusaika on keväällä tai syksyllä, kun kasvi on lepotilassa. Syysistutuksia voidaan jatkaa maan routaantumiseen asti. Keväällä kylmävarastossa säilytetyt taimet ovat puolestaan istutuskuntoisia juhannukseen asti. Myös puut voidaan istuttaa avojuurisina.
”Avojuuristen taimien hiilijalanjälki on pienempi, kun ne eivät tarvitse muovista istutusastiaa. Kasteluakaan ne eivät vaadi niin runsaasti kuin astiataimet. Avojuuriset myös säästävät rahtikustannuksia ja näin vähentävät hiilidioksidipäästöjä, jonkin verran halvempiakin ne ovat. Julkisia kohteita istutetaan useimmiten avojuurisista.”

Arboretum ja näytemaa

Taimiston yhteydessä on näytemaa ja arboretum, puulajipuisto. Alueilla voi tutustua lukuisiin kasvilajeihin ja nähdä, miltä ne näyttävät luonnollisina ryhminä. Mäntyvaltaisen metsikön suojassa, tulotien varrella kasvaa monia havupuita ja -pensaita: surukuusia (Picea abies f. pendula ’Inversa’), kanadantuijan (Thuja canadensis) lajikkeita, pihtoja (Abies), katajia (Juniperus).
Koristepensaat ovat metsäpuutarhan seuraava kerros. Etenkin laikkukirjokanukan (Cornus alba ’Elegantissima) vaaleat kasvustot erottuvat edukseen. Syksyisessä puutarhassa silmä poimii myös helmipihlajan (Sorbus koehneana) valkoiset marjat ja viininpunaisiksi muuttuvat lehdet.
Oma lukunsa ovat monet perennat, joita kasvaa paitsi näytealueella myös asuin- ja huoltorakennusten ympäristössä. Nauhukset (Ligularia), syysleimut (Phlox paniculata), jaloangervot (Astilbe Arendsii -ryhmä) ja purppurapunalatvat (Eupatorium purpureum) loistavat loppukesän väreissään.
Puutarhan alimman kerroksen muodostavat maanpeiteperennat, jotka taimiston näytemaalla voivat hyvin. Lehtotaponlehti (Asarum europeum), varjoyrtti (Pachysandra tarminalis), suikeroalpi (Lysimachia nummularia) ja rauniokilkka (Cymbalaria pallida) muodostavat tiheitä, maata peittäviä kasvustoja puiden, pensaiden ja perennojen alustoille.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: