Kannen kuva: Jarmo Uusi-Rintakoski.

NUMERO 10
13.10.2011

PÄÄKIRJOITUS

SUOMI: Hilman vaalima harvinaisuus

TYÖTERVEYS: Myrkyllinen työmaa sairaalassa

TERVEYS: Salakavala ahtauma

ELINTARVIKE-TEOLLISUUS: Mukulat jauhoksi ja jauhot pussiin

AMMATTI: Vanhan tyylin ruokakauppa

KYLÄ: Iitin Tiltun perilliset

PUUTARHA:
Puolen hehtaarin puuhamaa
Taimitarha uskoo kotimaiseen
Sädelatva jalostuu yhä

VOIMANAISIA: Pitkän pestin ilta

TAITEILIJA: Lupa kokeilla uutta

RUOKA: Pyhiksi parempaa

KÄSITYÖT:
Ehtiväinen emäntä
Keittiön kauneimmat
Heleät liinat
Yhdestä kappaleesta
Metsäistä miehelle
Valoa vainioilla
Pehmoista iloa!

MUSIIKKI: Itse tehty orkesteri

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 10.11., Maatilan Pellervo ja Pellervon Iso Kalenteri
ilmestyvät 17.11.2011.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Myrkyllinen työmaa sairaalassa

Työpaikan huono sisäilma on vakava ja ilmeisen vaikeasti käsiteltävä asia. Yksi tapauksista löytyy Helsingistä, Husin laboratoriosta, missä työntekijät tuskailevat kemikaalihöyryissä. Iho menee rikki, silmiä kirvelee, päätä särkee, oksettaa. Oirehtimisen syiksi on tarjottu menopaussia ja ripsiväriä.

Kyseessä on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin genetiikan laboratorio (HUSLAB) Naistenklinikalla Meilahdessa. Sisäilmaoire-kyselyn mukaan 87 prosenttia henkilökunnasta on kärsinyt vähintään yhdestä oireesta. Kyselyyn vastasi kuudennen kerroksen 32 työntekijästä 28.
Genetiikan laboratorio on jaettu 5. ja 6. kerrokseen. Huono sisäilma on varsinkin kuudennessa kerroksessa, jonka laboratoriossa tutkitaan synnynnäisiä, mm. lapsettomuutta ja Downin syndroomaa aiheuttavia kromosomipoikkeavuuksia sekä hematologisia syöpätauteja.
”Ilmastoinnissa on jotain pielessä, joten meidän niskoille leijuvat eetterihöyryt sun muut myrkyt. Uskomme, että ne ovat peräisin alempien kerrosten laboratorioista. Olemme kartoittaneet, mihin aikaan hajut tulevat ja ne tulevat juuri siihen aikaan, kun muissa laboratorioissa tehdään töitä kyseisten kemikaalien kanssa. Mutta on paljon sellaisiakin myrkkyjä, joita ei haista”, eräs työntekijä kertoo.
Juttuun haastatellut genetiikan laboratorion työntekijät haluavat pysytellä nimettöminä, koska ”persuksissa on pelko” oman ja koko laboratorion tulevaisuuden puolesta. Kaikki työntekijät eivät ole tämän jutun takana.

Osa on evakossa

Hajujen aiheuttajaksi epäillyssä laboratoriossa käytettäviä kemikaaleja ovat etupäässä metanoli, etyyliasetaatti, kloroformi, tetrahydrofuraani, n-heksaani, metyleenikloridi ja dietyylieetteri. Ne aiheuttavat mm. pahoinvointia, huimausta, päänsärkyä, kurkkukipua, iho-oireita ja astmaa. Ajan mittaan ne saattavat altistaa vakaville sairauksille, kuten syövälle.
”Jotkut eivät enää pysty tulemaan sisään laboratorioon, kun iho menee rikki, silmiä kirvelee, päätä särkee ja oksettaa. Keväällä oli paljon sairauslomia, jollakin jopa kuukauden pituinen”, työntekijät kertovat.
Osa työpisteistä on siirretty väliaikaisesti kakkoskerroksen toimistotiloihin. Epävarmuus jäytää henkilökuntaa, koska sillä on lupa olla kakkosessa vain vuodenvaihteeseen.
”Monella on ollut pahoja oireita nenän ja silmien limakalvoilla sekä ihossa etenkin silmien ja huulten ympärillä. Ihottuma on uusinut moneen kertaan altistuksen yhteydessä. Yhdellä oli niin vaikea silmätulehdus, ettei hän voinut silmien arkuuden vuoksi käyttää silmätippoja.”
Kuutoskerroksen laboratoriossa edelleen työskenteleviä tupsahtaa joskus voipuneina kakkoskerrokseen, kun hajut pöllähtävät ilmastoinnista.
”Tänäänkin kolme ihmistä lähetti työterveyshuoltoon viestin oireilusta.”

Muuton seurausta

Asiat olivat ennen paremmin. Tilanne muuttui viime vuoden marraskuussa, kun genetiikan laboratorio, entinen Molekyylipatologian laboratorio, joutui muuttamaan nykyiseen paikkaansa Haartmaninkatu kakkoseen. Entiset tilat olivat henkilökunnan itsensä suunnittelemat.
”Vastustimme siirtoa ja laitoimme kirjelmiä johdolle. Jo ennen muuttoa tiedettiin, että talossa on kosteusongelma, mutta lisäksi saimme vielä kemikaaliongelman”, työntekijät selittävät.
Uuteen paikkaan tehtiin kallis ilmastointiremontti uusine vetokaappeineen. Mutta mahdollisesti ilmastointi suunniteltiin virheellisesti, seurauksista päätellen.
”Työtiloissamme kuudennessa kerroksessa oli ennen meitä työntekijöitä, jotka olivat jonkin verran kärsineet höyryistä, mutta heidän mukaansa johto ei ollut piitannut asiasta. Ilmeisesti meille tehdyn remontin jälkeen tilanne on pahentunut.”
Ongelmaa on yritetty vuoden mittaan korjata pidentämällä katolla olevaa piippua ja asentamalla suodattimia vetokaappeihin. Muutokset eivät ole parantaneet työntekijöiden oloa. Nyt tehdään homekartoituksia.
”Asiaa on hoidettu tosi onnettomasti ja näennäisesti. Tilanne on kuitattu sanomalla, että täällähän tehdään koko ajan jotain”, henkilöstö kritisoi.
Sisäilmaa on tutkittu jo moneen kertaan. Ensin asialla oli Husin lääkintätekniikka, jonka mittarin henkilöstö havaitsi rikkinäiseksi. Sen jälkeen paikalle tilattiin yksityinen insinööritoimisto. Laboratorion henkilöstön mukaan mittaukset ajoitettiin väärin eli mm. kesäaikaan jolloin laboratorioiden toiminta ja myrkkyjen leijunta oli tavallista vähäisempää.
Mittaustulokset eivät ole osoittaneet terveydelle vaarallisina pidettyjä pitoisuuksia. On kuitenkin löydetty myös ”tunnistamattomia pitoisuuksia”, jotka ovat jääneet epäilyttämään. Epävarmuus kalvaa työntekijöitä, koska kaikkia myrkkyjä ei tunnista mittarilla tai haista nenällä.
Työntekijät luottavat oirekyselyyn enemmän kuin mittareihin. Myös monen asiantuntijan mukaan kemikaalien mittaaminen sisäilmasta voi olla vaikeaa ja epävarmaa.

Vihjailuja ”nuppiviasta”

Virallisia kokouksia sisäilman laadusta on pidetty vuoden aikana kolme kertaa.
”Kokouksessa istuu 50 ihmistä ja rohkeimmat sanovat jotain. Siellä on johtajaa ja johtajan johtajaa, työterveyslääkäriä, työsuojeluvaltuutettuja, HUS Kiinteistöt Oy:n henkilökuntaa. Mutta mikään ei oikeasti johda mihinkään. Kaikki kokoukset päättyvät siihen, että mittaustulosten mukaan pitoisuudet eivät ole terveydelle vaarallisia”, työntekijät huokaavat.
Oireilua on myös väitetty ”nuppiviaksi”, ”koska kukaan muukaan ei ole ennen valittanut”. Ihmisillä on paha mieli jo siksi, että heidän kokemustaan ei oteta vakavasti. Esimiestaso on hakenut oireille muita syitä, esimerkiksi menopaussia, siitepölyä tai ripsiväriä.
”Meille on jopa sanottu, että epilepsiakohtauksiakin voi saada hajuvedestä. Johdon näkemys on, että ongelma on meissä uusissa ihmisissä. Tässä on latistamis-syyllistämismeininki”, henkilöstö toteaa.
Osa työntekijöistä on joutunut lisäämään esimerkiksi astmalääkitystä tuntuvasti. Myös särkylääkkeiden käyttö on lisääntynyt.
Genetiikan laboratorion ongelma ei vaikuta vain työntekijöiden hyvinvointiin, vaan välillisesti myös Husin asiakkaisiin. Työntekijät toteavat, että muutto entisistä hyvistä tiloista hajotti laboratorion ja invalidisoi toimintaa. Työteho on siis heikentynyt paitsi huonon ilmanlaadun, myös siitä johtuvan toiminnan hajanaisuuden takia.
”Nyt kun osa laboratoriomme toiminnoista on siirretty toiseen kerrokseen, henkilökunta joutuu juoksemaan toisen ja kuudennen kerroksen väliä. Kaiken toiminnan pitäisi olla työtehon vuoksi vierekkäin.”

Tulevaisuus pelottaa

Myös tilanteen psyykkiset vaikutukset ja epätietoisuus laboratorion tulevaisuudesta häiritsevät työskentelyä.
”Johto on uhannut ulkoistaa tehtäviämme”, henkilökunta kertoo.
Genetiikan laboratoriolla on pitkät perinteet, osa väestä jo yli kolmekymmentä vuotta samassa työpaikassa palvellut. Työilmapiiri on ollut hyvä – ehkä juuri siksi, että tarvittaessa on ”nostettu rohkeasti kissa pöydälle”. Työ koetaan mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi, koska päämääränä on esimerkiksi syöpää sairastavien auttaminen.
”Työmme on aivan ihanaa. Itkettää ajatus, että tämä laboratorio hajoaisi”, työntekijät kommentoivat.
Vajaa vuosi sitten toteutettua laboratorion siirtoa on perusteltu kromosomitutkimuksen yhdistämisellä, synergialla. Säästämisen seuraukset voivat olla moninaiset ja välillisiltä vaikutuksiltaan kalliit. Lähes vuoden taistelu väsyttää laboratorion väkeä.
”Ainoa toiveemme on saada asianmukaiset työtilat ja työrauha.”

Teksti: Anne Savela

Ratkaisua on etsitty Genetiikan laboratorion esimies on Kristiina Aittomäki, lääketieteellisen genetiikan dosentti. Aittomäki hämmästelee median kiinnostusta yksittäisen työpaikan ongelmaan. ”Tämä on vain yksi esimerkki siitä, millaisia sisäilmaongelmia laboratoriotyössä voi ilmetä ja että ne eivät aina ole helppoja ratkaista. Mielestämme ne ovat kuitenkin väliaikaisia ja ratkaistavissa. Esimiehenä olen yrittänyt selvittää tätä muun muassa LVI-alan ja työterveyshuollon asiantuntijoiden sekä sisäilmatutkijoiden avulla, sillä työympäristön pitää olla terveellinen ja viihtyisä”, laboratorion esimies Kristiina Aittomäki kertoo. Aittomäki muistuttaa työntekijöidenkin kertomista toimenpiteistä: on mitattu kemikaalien pitoisuuksia ilmassa, on tutkittu ilmanpaineita ja ilmavirtauksia ja tulosten perusteella uusittu poistokanavia ja asennettu aktiivihiilisuodattimia. Ja osa vaikeimmin oireilevia työntekijöitä on siirretty väliaikaisesti toisiin tiloihin. Aittomäki toteaa, ettei ole yksin vastuussa työntekijöiden hyvinvoinnista. ”Työolosuhteiden hoitoon osallistuvat minun lisäkseni työsuojelu, työterveyshuolto ja työhyvinvoinnista vastaavat henkilöt HUS:in toimintaohjeiden mukaisesti. Näin olemme toimineet tässäkin tilanteessa.” Hus kärsii tilojen puutteesta. 600 neliömetrin laboratoriotilaa on Aittomäen mukaan vaikea yhtäkkiä järjestää, ainakaan Helsingistä. ”Koska koko laboratoriolle ei ole tarjota vaihtoehtoisia toimitiloja, olemme aktiivisesti pyrkineet korjaaman nykyisissä tiloissa yllättäen ilmenneitä haittoja. Äärimmäisessä tilanteessa voidaan joutua harkitsemaan myös tutkimusten ulkoistamista, jos näytteitä ei muuten voida tutkia”, Aittomäki väläyttää. –AS Turvallisissa rajoissa? Kristiina Aittomäki luottaa sisäilmatutkijoiden saamiin tuloksiin: ”Tunnistetut kemikaalit ovat viimeisissä mittauksissa olleet turvallisissa rajoissa. Tosin esille on tullut jotain, jonka selvittely on vielä kesken. Lisäksi olemme käynnistäneet kosteusmittaukset laboratorion tiloissa.” Työntekijät ovat kritisoineet sitä, että mittaukset tehtiin väärään aikaan, esimerkiksi kesällä hiljaiseen aikaan. Aittomäen mielestä tutkimukset on tehty laboratorion normaalin toiminnan aikana. Hän kertoo, että työntekijät ovat voineet hajuaistiaan käyttämällä ja mittarin nappia painamalla valita mittaushetket. Mittauspäiviä työntekijät eivät kuitenkaan ole voineet valita. ”Tallessa pitäisi olla korkeimmat piikit eli suurimmat pitoisuudet. Epämiellyttävää hajua voi tuntea, vaikka se ei olisi terveydelle haitallista”, Aittomäki toteaa. Tulenarkaa aluetta Työterveyslaitokselta ei haastattelua herunut. HUSLABin kuudennessa kerroksessa muhii nyt homekasvusto. Työterveyslaitokselta ei suostuttu antamaan minkäänlaista haastattelua tämän tapauksen yhteyteen, ei edes faktatietoutta kemikaalien terveyshaitoista tai juttua siitä, ovatko sisäilman tutkimuksessa käytettävät erilaiset mittarit aina luotettavia. Työterveyslaitos perusteli haastattelusta kieltäytymistä sillä, että se ei halua joutua liitetyksi tapaukseen, jonka kanssa se ei ole ollut tekemisissä. Lokakuun 4. päivänä pidetyssä genetiikan laboratorion sisäilmakokouksessa työterveyslääkäri totesi saman kuin ennenkin: kuudennen kerroksen kahdessa huoneessa työskentelevät pitäisi siirtää muualle. Kokouksessa väläytettiin myös ”hauskalta” kalskahtavaa mahdollisuutta käyttää suojanaamaria. Jälleen todettiin sekin, etteivät mittaukset osoita terveydelle vaarallisia pitoisuuksia. Tuntemattomaksi jäänyt ”piikki” mittarissa on silti edelleen mysteeri. Ja mittaukset jatkuvat. ”Kokouksessa tuli esille, että vaikka pitoisuudet ovat olleet pieniä, niiden yhteisvaikutuksesta ei voi sanoa mitään varmaa. Tämän mahdollisuuden myönsivät myös työsuojelupiirin tarkastaja ja mittauksia tehnyt yrittäjä”, laboratorion väki kertoo. Vanhan väännön lisäksi kokouksessa oli uuttakin antia: kosteusvauriot on nyt löydetty kuudennen kerroksen kahdesta huoneesta. Toisessa huoneessa leviää jo homekasvusto. –AS