Kannen kuva: Tapani Lepistö ja Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
NUMERO 10 - 2012
Pääkirjoitus
Salojen syleilyssä
Kuolon vuodet
Historia etsii kotia
Eloon herätetty
Eri merillä
Wimmen vapaat äänet
TERVEYS
Vakavasti sairastunut tarvitsee tukea
ASUMINEN Ystävyyden talo
Hellän jengissä ei ole yläikärajaa
PUUTARHA
Kasviretki menneeseen
Puisto porvoolaisittain
Karhut ja Ilvekset, Martat ja Ihanteet
KÄSITYÖT
Virkkaa villa ja väriä
Viljankeltaista
Lanka lämmittää
Kivat kassit
Punainen pari
Linjakkaat liinat
Pöydälle raitaa perusväreissä
Muistoja mummolasta
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Kirjan kannet auki
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 8.11.2012. Pellervon Iso Kalenteri ja Maatilan Pellervo ilmestyvät 22.11.2012.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Työ yllyttää Kyllikkiä
Kyllikki Inna on tarttunut mihin tahansa käsitöihin. Tällä haavaa mukavinta on koivun työstäminen. Parasta taas on, kun saa tekemänsä valmiiksi.
Seinäjokisella Kyllikki Innalla, 90, on monta rautaa tulessa. Kolme iltaa viikossa kuluu kansalaisopiston puutöiden parissa. Yhden illan aikana ehtii kahteenkin puutyöpaikkaan, jos niin haluaa. Matkat taittuvat omalla autolla. Kyllikille myönnettiin taas ajokortti viideksi vuodeksi. Hänellä on edelleen niin hyvä näkö, ettei hän tarvitse edes silmälaseja.
Olohuone on täynnä omatekoisia huonekaluja: siroja pöytiä, tuoleja, seinäkelloja, peilin kehyksiä, puisia vateja.
”Vitriinin alaosa on tuossa valmiiksi tehtynä. Vielä tarvitaan yläosa. Tuon tuolin tilalle aion tehdä vähän pienemmän. Olen sen verran vanhanaikainen, että olen tottunut ikkunalautoihin. Niissä on hyvä pitää kukkia. Koska ikkunalautoja ei ole, teen pienen pöydän. Aina pitää olla jotakin työn alla.”
Minne katse kääntyykin, aina silmiin osuu jotakin Kyllikin tekemää.
”Tämä pikkutuoli on samanlainen kuin oli lapsuudenkodissani Isossakyrössä. Meitä oli yhdeksän sisarusta, seitsemän poikaa ja kaksi tyttöä. En saanut pikkutuolia perinnönjaossa, niinpä otin siitä kaavat ja tein samanlaisen.”
Ensiksi entisöintiä
Kyllikin puutyöinnostus alkoi entisöimisestä. Kodin yläkerrassa on sohvakalusto, jonka hän on entisöinyt ja verhoillut.
”Entisöintiä kesti aikansa. Tein sitä myös muille. Sitten näin miniälläni kauniin, puisen nojatuolin, jonka malli on 1800-luvulta. Sitä ihastuneena tuijotellessani päähäni pälkähti, että kyllähän minäkin tuollaisen tekisin. Niinpä piirsin siitä kaavat ja ryhdyin toimeen.”
Nyt olohuoneessa on kyseisiä tuoleja jo kolme ja niiden seurana pehmustettu jalkarahi. ”Presidentinlinnassa on kuulemma samaa sorttia”, Kyllikki tietää.
Kaikki huonekalut on valmistettu koivusta. ”Koivu on parasta työstää, mutta se on kovaa käsitellä.”
Materiaalia huonekaluihinsa nikkari on saanut muun muassa kaatamalla ison koivun mökkinaapurinsa kanssa.
”Kun koivu kesän kuivaa tuossa terassilla, syksyllä sitä saa jo työstää. Koivua en polta yhtään saunanpesässä. Hyödynnän kaikki klapitkin, en heitä mitään hukkaan. Jos yksikin klapi jää, jotakin siitä pitää keksiä, pässi ainakin, jos ei muuta”, Kyllikki naurahtaa ja näyttää koivun kappaletta, johon hän on hahmotellut komean pässin ääriviivat.
”Tuomi on paljon pehmeämpää. Tontin nurkalla yksi tuomi odottaakin kaatamista. Siitä saan uutta materiaalia. Yleensä kun kuulen, että jossakin sahataan, menen kohta katsomaan, minkälainen puu on kaadettu.”
”Tämä mäntykuppi on minun ensimmäisiä sorvauksiani”, sanoo Kyllikki ja ottaa hyllystä pienen puisen kupin.
”Kyllä minä sorvaukseen vielä menen. Olisi niin paljon tekemistä, mutta tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen.”
Juttu Kyllikin mitä erillaisemmista käsitöistä jatkuu lehden sivuilla!
Teksti: Ulla-Maija Lammi-Ketoja