Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva: Fennopress

NUMERO 11
13.11.2008


Pääkirjoitus
Maalaislääkäri:
Lääkäri heittäytyy elämän keskelle
Rakentaminen: Hirsiveisto on aito taitolaji
Puutarha: Vehreyttä ympäri vuoden
Lukijamatka: Kylpylään, Graziin ja Wieniin
Suvun vaiheet: Osaran opissa ja sukutilan suojissa
Luopuminen: Elämän menetykset synnyttävät surun
Kirjailijan maisemissa: Neljä yötä saarella
Kumma homma: Sokealle näkyväksi
Haaveet: Unelma ei ikää kysy
Ruoka: Ei vain makean nälkään
Vanhasta uutta: Kultaiset kuosit
Kodin Pellervon käsityöt:
Virkaten valmista
Tyynyllä tuikkii tähti
Talven tullen
Suvun ammatissa: Lasikipinä sulatti sydämen
Joka kuukausi
Asiasta toiseen
Elämäntilanteita
Kätsy
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 11.12., Iso Kalenteri 20.11. ja Maatilan Pellervo 20.11.2008.



Iso  Kalenteri 2008 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Ei vain makean nälkään


Havupuut ja -pensaat antavat suojaa ja vihreyttä etenkin lehdettömänä vuodenaikana. Kesällä ne tarjoavat rauhoittavan taustan monenkirjaville kukkaryhmille.

Ikivihreillä havupuilla ja -pensailla pihaan saadaan upeita havuryhmiä ja koristeellisia yksityiskohtia. Havukasvit ovat vehreitä silloinkin, kun muu kasvusto lepää talven yli.
Syvän vihreät tai siniharmaat havut antavat erinomaisen taustan värikkäille kukille sekä syysväritteisille puille ja pensaille. Talvella lumivaippaiset havupuut ovat kuin suoraan sadusta. Juhlavan koristearvon lisäksi tuuheat puut ja pensaat suojaavat pihaa kylmiltä tuulilta – ja katseiltakin – ympäri vuoden.
Havukasvien joukosta löytyy lajeja niin isolle kuin pienellekin pihalle, jopa terassille ja parvekkeelle.

Aurinkoisen pihan monet männyt

Tavallinen metsämänty (Pinus sylvestris) ja pensasmainen vuorimänty (P. mugo) ovat tuttuja mäntylajeja, joita näkee yleisesti pihoilla ja puistoissa. Myös tummanvihreä, tuuheaneulasinen sembramänty (P. cembra) on suosittu. Se sopii yksittäiseksi pihapuuksi tai puuryhmiin melkein Lappia myöten.
Makedonianmänty (P. peuce) muistuttaa sembramäntyä, mutta sen neulaset ovat vaaleammat ja kävyt pitemmät kuin sembralla. Nopeakasvuinen makedonianmänty menestyy IV-vyöhykkeellä asti. Pohjois-Amerikan länsiosista on kotoisin kapealatvainen ja harmaarunkoinen kontortamänty (P. contorta var. latifolia). Se menestyy koko Suomessa.
Kasvaakseen tuuheiksi ja hyvänmuotoisiksi männyt tarvitsevat valoa, mutta eri lajien kasvualustavaatimukset vaihtelevat. Sembra- ja makedonianmänty vaativat syvämultaisen ja kosteahkon kasvupaikan, kun taas metsä-, vuori- ja kontortamänty menestyvät kuivilla ja niukkaravinteisilla hiekkamaillakin. Kaikilla muilla männyillä, paitsi kontortamännyillä, on syvälle kasvava paalujuuri.

Suurisukuiset ja -lukuiset kuuset

Kuuset suojaavat tuulilta ja ovat näkösuojana erinomaisia. Ylöspäin kohoavine latvuksineen ne ovat kauniita pihapuita. Parhaiten kuuset viihtyvät kosteahkossa ja happamessa maassa. Varjossa niiden oksat alkavat harveta alhaalta päin.
Tavallisesta metsäkuusesta (Picea abies) on useita erikoismuotoja, joita kannattaa istuttaa puutarhaan. Purppurakuusen (P. abies f. cruenta) vuosikasvaimet ovat keväällä punaiset, kultakuusen (P. abies f. aurea) loistavan keltaiset. Surukuusella (P. abies f. pendula) on kapeat, riippuvat oksat.
Käärmekuusella (P. abies f. virgata) on myös riippuvat, mutta harvat, lähes haarattomat oksat. Kuusen matalat pensasmaiset muodot, kuten siilikuusi (’Echiniformis’), pesäkuusi (’Nidiformis’), pallokuusi (’Globosa’), kääpiökuusi (mm. ’Nana’, ’Repens’ ja ’Peikko’) ja tapionpöytä (’Tabulaeformis’) sopivat niin havu-, perenna- kuin pensasryhmiinkin.
Serbiankuusi (P. omorica) on erityisen kapea ja tiheä havupuu, joka sopii mainiosti pieneenkin pihaan. Tummanvihreät, litteät neulaset ovat alta vaaleat. Kääpiöserbiankuusi ’Nana’ kasvaa vain parin kolmen metrin korkuiseksi. Lounais-Serbian vuoristossa luontaisesti kasvava serbiankuusi menestyy meillä V-vyöhykkeellä asti.
Mustakuusi (P. mariana) kasvaa sirommin, kestää paremmin saasteita ja on hidaskasvuisempi kuin tavallinen kuusi. Myös siitä löytyy pienikasvuinen kääpiömustakuusi ’Nana’-lajike. Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva mustakuusi viihtyy koko Suomessa.
Okakuusen (P. pungens) sinertävät muodot, kuten hopeakuusi (’Glauca’ ja ’Hoopsii’) ja sinikuusi (’Koster’ ja ’Thomsen’) ovat suosittuja Etelä- Suomessa, mutta menestyvät aina Raahen korkeudella asti. Pallohopeakuusi (’Glauca Globosa’ ) on hidaskasvuinen, matalaksi jäävä okakuusen kääpiömuoto.
Valkokuusen (P. glauca) latvus muistuttaa metsäkuusta, mutta puu jää tätä pienemmäksi. Tunnetuin muoto lienee tiheä- ja hidaskasvuinen kartiovalkokuusi (’Conica’), joka viihtyy myös ruukussa. Mataliksi jäävät myös kääpiö- (’Alberta Globe’) ja siilivalkokuusi (’Echiniformis’). Valkokuuset ovat arkoja kevätahavalle, joten niitä on suojattava aurinkoisilla kasvupaikoilla.
Douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) ei kuulu Picea-sukuun, mutta muistuttaa ulkonäöltään tavallista kuusta. I–IV-vyöhykkeillä menestyvä douglaskuusi on nopeakasvuinen metsä- ja puistopuu; se kestää paremmin saasteita kuin tavallinen kuusi.

Pystykäpyiset pehmeät pihdat

Pihdat eli jalokuuset ovat solakoita ja hienostuneen näköisiä. Litteät, pehmeät ja alta vaaleat neulaset tuoksuvat pihkalta eivätkä varise herkästi. Tiiviit kävyt ovat oksilla pystyssä, ne siis eivät riipu kuten kuusilla. Pihdat tarvitsevat aurinkoisen tai hieman varjoisan kasvupaikan. Kasvualustan tulisi olla syvämultainen, kosteahko ja ravinteikas. Pehmeäneulasiset pihdat saavat toisinaan riesakseen kirvoja, mikä vähentää puiden koristearvoa.
Siperianpihta (Abies sibirica) on suosituin pihtamme. Sen pehmeät neulaset ovat vaaleammat kuin muilla pihdoilla. Tiheä, kapea ja lyhytoksainen puu menestyy koko maassa. Myös kestävä ja vaatimaton palsamipihta (A. balsamea) pärjää koko maassa. Se on kasvutavaltaan edellistä harvaoksaisempi ja leveämpi.
Tiheä ja hidaskasvuinen, pieneenkin pihaan sopiva lännenpihta (A. lasiocarpa) on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja sen parhaimmat kannat viihtyvät Lapissa saakka. Muita meillä menestyviä ovat muun muassa harmaapihta (A. concolor), japaninpihta (A. veitchii) ja koreanpihta (A. koreana).

Monimuotoiset tuijat ja tuivio

Komeat tuijat ovat tyvestä saakka syvänvihreitä ja säännöllisen muotoisia puita; korkeimmat kasvavat 10–15-metrisiksi. Tuijilla on suomumaiset litteät lehdykät ja pienet koristeelliset kävyt. Ne viihtyvät parhaiten puolivarjossa tai varjossa ja maan tulisi olla kosteahkoa ja syvämultaista.
Kanadantuijasta (Thuja occidentalis) kasvaa avoimella paikalla kartiomainen, tiheäoksainen 3–12-metrinen puu. Laji menestyy IV-vyöhykkeellä asti ja sopii hyvin myös leikattavaksi aidaksi. Pilari-, kartio-, pallo-, kulta- ja timanttituijat ovat kanadantuijan suosittuja lajikkeita. Koreantuijasta (T. koraiensis) kasvaa leveälatvuksinen pieni puu tai pensas Etelä-Suomessa.
Harvinaisella jättituijalla (T. plicata) on kauniit kiiltävän tummanvihreät, alta valkokuvioiset lehdykät, joita käytetään myös leikkovihreänä.
Matalakasvuisen tuivion (Microbiota decussata) suomumaiset lehdet muistuttavat tuijan lehtiä. Helppohoitoinen ja vaatimaton kasvi talvehtii lumen alla hyvin Rovaniemen korkeudella asti.
Hibatuija (Thujopsis dolobrata) muistuttaa leveäkasvuista tuijaa, mutta sen lehdykät ovat paksummat ja alta kauniin hopeiset. Hibatuija kasvaa luontaisilla kasvualueilla suureksi puuksi, mutta meillä se jää muutaman metrin korkuiseksi pensaaksi. Kasvi menestyy Keski-Suomen korkeudella asti. Useimmiten meillä näkee myynnissä luonnostaan matalakasvuista ’Nana’-lajiketta.

Harvinaiset vaateliaat hemlokit

Hemlokit ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa ne kasvavat tavallisesti varjoisilla rinteillä sekapuuna. Hemlokit viihtyvät puutarhassakin, joskin mieluiten suojaavan verhopuuston alla tai varjossa, varsinkin nuorina. Puut ovat arkoja kevätahaville ja koville pakkasille.
Kasvupaikan suhteen hemlokit ovat melko vaativia ja ne pitävätkin kosteasta ja ravinteikkaasta maasta. Sirokasvuinen lännenhemlokki (Tsuga heterophylla) on erittäin kaunis puu Etelä-Suomeen kasvivalikoimaan. Oksiin ilmestyvät sormenpäänkokoiset kävyt lisäävät koristeellisuutta. Muita Suomessa käytettyjä hemlokkeja ovat kanadanhemlokki (T. canadensis) ja japaninhemlokki (T. diversifolia).
Karun paikan komeat katajat
Katajat viihtyvät karussa ja kuivassa maaperässä, kunhan valoa on riittävästi. Ne sopivat hyvin esimerkiksi kivikkoistutuksien havukasveiksi. Kotoisen katajamme (Juniperus communis) pylväsmäiset ja maanmyötäiset muodot ovat suosittuja koristekasveja. Pilarikatajalla on kapea ja tiheä kasvutapa. Lajikkeita ovat muun muassa ’Fjälblå’, ’Norrback’ ja ’Herra Pitkänen’.
V-vyöhykkeellä viihtyvä pilarikataja voi kasvaa jopa 10 metriä korkeaksi puuksi. Pikkupilarikatajat, kuten ’Columnaris’ ja ’Suecica Nana’ jäävät pienemmiksi. Kääpiökatajat ’Repanda’ ja ’Green Carpet’ ovat rento- ja hidaskasvuisia peittohavuja.
Taimimyymälöistä löytyy lisäksi kiinankatajan (J. chinensis), rohtokatajan (J. sabina), himalajankatajan (J. squamata) ja laakakatajan (J. horizontalis) eri lajikkeita, puhumattakaan tarhakatajan (J. x pfitzeriana) lukuisista lajikkeista, joista useimmat menestyvät vain Etelä-Suomessa.

Varjossa viihtyvät marjakuuset

Syvän vihreät marjakuuset ovat puolivarjon, jopa syvän varjon kasveja. Ne kestävät hyvin leikkausta, joten ne sopivat erinomaisesti leikattavaksi pensasaidaksi sekä muotoon leikattaviksi pensaiksi. Kaikki marjakuuset ovat myrkyllisiä.
Meillä menestyy parhaiten 1–4-metriseksi kasvava japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata), joka viihtyy aina Oulun korkeudella asti. ’Green Valley’ ja ’Nana’ ovat japaninmarjakuusen kääpiömäisiä, talvenarkoja lajikkeita. Euroopanmarjakuusi (T. baccata) muistuttaa kasvutavaltaan suuresti japaninmarjakuusta, mutta kärsii kylmistä talvista jopa eteläisessä Suomessa.
Kartiomarjakuusilajikkeet (T. x media), esimerkiksi ’Farmen’ ’Hicksii’ ja ’Hillii’ ovat Etelä-Suomessa menestyviä euroopan- ja japaninmarjakuusen risteymiä.


Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta