Kannen kuva: Ullamaija Hänninen ja Marita Suontausta.

NUMERO 11
13.11.2009

PÄÄKIRJOITUS

SUOMI: Hevosten sota

MUUTOS: Sekametelisopasta selviin vesiin

ITSENÄISTYMINEN: Kohti omaa elämää

VANHUUS: Pelastukoon ken voi

PERHE: Sisarkateus on taistelua rakkaudesta

PERUSKORJAUS: Tarvittaessa talokin muuttaa

ASUMINEN: Lomamökki, kesäkoti, koti

PUUTARHA: Meerin marjat ja hedelmät

YRITTÄJÄ: Puisten taivutusten taitaja

RUOKA: Maukasta pienin muutoksin

HAUTAJAISET: Surujuhla vaatii suunnittelua

KÄSITYÖT:
Nallen kanssa talveen
Joka pisto on palkinto
Sievää ja somaa

TAITEILIJA: Savi kertoo sata tarinaa

VALTAMERESSÄ: Tutkija valastaa tietoa

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Elämäntilanteita
Koti maalla
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Kätsy

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 10.12. ja Maatilan Pellervo ja Iso Kalenteri 19.11. sekä Maatilan Pellervon joulukuun numero 3.12.

Iso  Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.

Meerin marjat ja hedelmät

Tutkija, puutarhakirjailija Meeri Saario kasvattaa tilallaan Lohjansaaressa hedelmiä ja marjoja. Hänen aloitteestaan paikkakunnalle on perustettu myös fruticetum eli hedelmälajipuutarha.

Läntisellä Uudellamaalla, noin 80 kilometriä Helsingistä luoteeseen, sijaitsee vehmas ja luonnonkaunis Lohjansaari. Se on suurin Lohjanjärven monista saarista.
Suotuisan ilmaston ja kalkkipitoisen maaperän ansiosta Lohjan seutu on vanhaa hedelmänviljelyaluetta, jossa on myös harjoitettu ensimmäisten joukossa omenapuiden jalostusta. Seudulla sijaitsee edelleenkin useita hedelmänviljelyyn erikoistuneita tiloja.
Viljavasta saaresta löytyy tutkija, tohtori ja puutarhakirjailija Meeri Saarion kotitilasta lohkaistu puutarha.
”Meillä, kuten monessa muussakin talossa kasvatettiin hedelmäpuita. Etenkin sotien jälkeen lähes jokaisella lohjalaisella maatilalla oli puolen hehtaarin hedelmäpalsta, josta saatiin satoa myös myyntiin”, Meeri kertoo.
”Hinkuni puutarhatöihin ja kiinnostus nimenomaan hedelmä- ja marjakasveihin juontavat juurensa varmasti lapsuudesta.”
Puutarhainnostus ei laantunut: Meeri aloitti puutarhatieteen opinnot Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Viikissä 1980-luvulla toimittuaan sitä ennen aivan muissa töissä. Lopputyönsä hän teki viiniköynnöksistä – joista suorastaan lumoutui – mutta väitöskirja käsitteli puolukan peltoviljelystä.

Rakkaus viiniköynnöksiin

Meeri Saario on kasvattanut viiniköynnöksiä jo parinkymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä niitä kasvaa seinustoilla, muovihuoneessa ja ruukuissa, lajikkeita on yli 30. Omenavaraston seinustan Beta-viiniköynnöksen lehtien alta paljastuu lukemattomia tummanpunaisiksi värjäytyviä rypäleterttuja. Vanha pohjoisamerikkalainen hybridilajike viihtyykin Suomen oloissa hyvin ja antaa aurinkoisella seinustalla runsaan sadon.
”Ihmiset eivät oikein vieläkään usko, että Suomessa voi kasvattaa viinirypäleitä. Jos kasvi istutetaan suojaiselle, aurinkoiselle seinustalle tai kasvihuoneeseen, kertyy lämpöä riittävästi sadon kypsymiseen. Viiniköynnös on myös helppohoitoinen, kunhan muistaa heilua välillä sekatöörien kanssa kasvustoa harventamassa.”
Beta-lajikkeen lisäksi muita meillä menestyviä hybridilajikkeita ovat muun muassa pohjoisamerikkalaiset tummansinimarjaiset ’Valiant’ ja ’Summer Sweet’ sekä vihreämarjainen ’Edelweiss’. Myös latvialaiset ’Zilga’ ja ’Supaga’ ovat tuttuja suomalaisille harrastajille.
Hybridilajikkeet ovat aitoviinin (Vitis vinifera) ja Pohjois-Amerikassa luonnonvaraisena kasvavien törmäviinin (Vitis riparia) ja ojukkaviinin (Vitis labrusca) kestäviä risteymiä. Niiden rypäleet eivät maistu samalta kuin kaupan viinirypäleet, sillä maku on usein voimakkaan marjainen, jota Pohjois-Amerikassa kutsutaan nimellä foxtaste, ketunmaku. Aromikkaista hybridilajikkeista ei tule aitoa viiniä, vaikka viinin käyttäminen niistä onnistuukin.
Meerin mielestä Suomessa kasvaneet rypäleet ovat parhaita sellaisenaan. Lehtiä voi puolestaan käyttää herkullisten kääryleiden tekoon.
Muovihuoneessa, jota Meeri on joutunut jatkamaan lajikkeiden lisääntyessä, ovat aremmat ja pitemmän kasvukauden lajikkeet. Siellä kasvavat esimerkiksi aitoviinilajikkeet ’Blaue Burgunder’ ja ’Siegerrebe’ sekä numerolajikkeina Pohjois-Amerikasta saadut köynnökset, jotka Meeri nimesi koiriensa mukaan Adalmiinaksi ja Fabeliksi.
Meeri muistuttaa, että rypäleiden kypsyminen kestää vielä viikkoja, kun ensimmäiset marjat värittyvät tertuissa. Kun ne alkavat halkeilla, on sadonkorjuun aika. Rypäleet on korjattava täysin kypsinä, sillä ne eivät jälkikypsy poiminnan jälkeen.

Tutkivan tarhurin taidot

Meerin hedelmätarhassa satoa antaa reilu sata omenapuuta, vanhimmat on istutettu 1980-luvun puolivälissä. Tarhasta on myös päärynä-, luumu- ja kirsikkapuita sekä Liettuasta hankitut aprikoosi ja persikka.
”Olen aina ollut kiinnostunut uutuuskasveista, jotka voisivat menestyä Suomessa.”
Tutkijan luonteeseen kuuluu tietojen ja kokemusten hankkiminen, joita Meeri onkin hedelmä- ja marja-alalla saanut runsaasti. Myös kotipuutarhurit pääsevät tiedosta osallisiksi lukemalla Meerin kirjoittamia kirjoja ja lehtijuttuja.
Kun kiertelee hedelmätarhassa, huomaa kyllä viljelijän ammattitaidon. Toinen toistaan herkullisemmat omenat ja luumut peittävät oksia. Ruotsalaisen ’Jubileum’-luumun tummanpunaiset ja suuret hedelmät maistuvat taivaallisilta. Myös venäläinen luumulajike ’Renklod Jenikejeva’ säväyttää tummanpuhuvilla hedelmillään. ’Summerred’-omenat loistavat jo punaposkisina, kun taas Amorosa-lajikkeen ja virolaisen ’Lutsu Voipirn’ -päärynän hedelmät vielä jatkavat kypsymistään.
Koska kevät oli kuiva, ei hedelmäruvestakaan ole harmia. Sen sijaan supit pistelivät poskeensa lähes kaikki puutarhan mustikat ja puolukat.
Hedelmätarhassa on hauskat oksien taivuttamiseen käytettävät painot. Ne on tehty valamalla pikabetonia jogurttipurkkeihin. Oksien taivuttamiseen käytetään myös molemmista päistään teräviä cocktailtikkuja.

Hedelmälajit fruticetumissa

Meeri Saarion energia ei rajoitu oman tilan viljelyyn; hän ideoi, suunnitteli ja oli yhtenä istuttamassa muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa fruticetumia eli hedelmälajipuutarhaa. Se avataan yleisölle vuoden parin päästä.
”Kun tila omalta tontilta alkoi loppua, mutta kiinnostavien marja- ja hedelmälajikkeiden määrä kasvoi, oli keksittävä jotain muuta”, Meeri naurahtaa.
Lohjansaareen johtavan Paavolan sillan kupeeseen perustettuun 4,2 hehtaarin näytetarhaan onkin kerätty kaikki Suomessa menestyvät puuvartiset hedelmä- ja marjakasvit: noin 250 omena-, 40 päärynä-, 60 luumula- ja 20 kirsikkalajiketta sekä 20 kauneinta koristeomenalajiketta.
Hedelmälajipuutarhaan kuka hyvänsä kiinnostunut voi mennä tutustumaan. Maistelemaankin päästään, jahka puut alkavat kantaa hedelmää.
Tarhan puut on istutettu pääosin keväällä 2008 ryhmiin, jotta vierailijan on helpompi löytää kiinnostuksensa kohteet. Esimerkiksi Lohjalla jalostetut tai kasvatetut lajikkeet on istutettu omaksi ryhmäkseen. Näihin kuuluvat entisaikojen Ahtialan taimiston ja Kirkniemen kartanon vanhat omena-, päärynä ja luumulajikkeet. Myös vanhoja perinnelajikkeita koko Suomesta on kerätty tarhaan, samoin uusia, ammattiviljelylajikkeita sekä aivan ihka uusia niin idästä kuin lännestä.
Päärynät, luumut, kriikunat sekä hapan- ja makeakirsikat kasvavat omina ryhminään puutarhan lämpimillä rinteillä. Kaikki marjakasvit, niin pensasmaiset, köynnöstävät kuin pienet marjapuutkin on ryhmitelty paikoilleen. Sieltä löytyvät herukoiden ja karviaisten lisäksi muun muassa marjatuomipihlaja eli saskatoon, japaninruusukvitteni, karhunvattu, amerikanheisi, marjasinikuusama, ruusu, mustaselja ja palsamiköynnös. Meerin viiniköynnöksille on rakennettu erityinen kasvatustila, johon kerääntyy mahdollisimman paljon lämpöä. Onpa ilmaston muutoskin ennakoitu: puutarhaan on istutettu aprikoosi.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: